Luku 7—“Hapatuksen kaltainen.”

Wonta siwistynyttä ja waikutuswaltaista henkilöä oli tullut kuulemaan Galilean profeettaa. Useat näistä katseliwat uteliaina kansanjoukkoa, joka oli kokoontunut Kristuksen ympärille hänen opettaessaan meren rannalla. Kaikki yhteiskuntaluokat oliwat täällä edustettuina. Nähtiin repaleisia kerjäläisiä ja taitamattomia, ryöwäreitä, joilla oli rikoksen tunnusmerkki kaswoilla, waiwaisia ja elostelijoita, kauppiaita ja maankiertäjiä, ylhäisiä ja alhaisia, rikkaita ja köyhiä, ahtaudessa tungeskellen saadakseen paikkaa, missä woisi kuulla Kristuksen sanoja. Kun nämä ylhäiset näkiwät tämän kummallisen joukon kysyiwät he itseltään, oliko Jumalan waltakunta todellakin yhdistetty tällaisista aineksista. Wielä kerran wastasi Wapahtaja wertauksin:KW 95.1

“Taiwaanwaltakunta on hapatuksen kaltainen, jonka eräs nainen otti ja sekoitti kolmeen wakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani.”KW 95.2

Juutalaisten kesken käytettiin hapantaikinaa wälistä synnin wertauskuwana. Heidän piti pääsiäijuhlan ajaksi poistaa kaikki hapatus huoneistaan, aiwankuin he poistaisiwat synnin sydämistään. Kristus warotti opetuslapsiaan: “Ennen kaikkea ka- vahtakaa farisealaisten hapatusta, joka on ulkokultaisuutta.”^{1Luuk. 12: 1.} Ja apostoli Paawali puhuu “ilkeyden ja puhuuden hapatuksesta”.^{21 Kor. 5: 8.} Mutta Wapahtajan wertauksessa käytetään hapatusta esittämään taiwaanwaltakuntaa. Se tarkottaa Jumalan armon elähyttäwää ja uudistawaa woimaa.KW 95.3

Ei kukaan ole niin kurja eikä niin sywälle langennut, että hän suljettaisiin pois tämän woiman waikutuksilta. Jokaiseen, joka antautuu Pyhän Hengen waikutuksen alaiseksi, painuu uusi elämän ajatus ja kadotettu Jumalan kuwa uudistuu ihmisluonteessa.KW 96.1

Mutta ihminen ei woi uudistua omalla tahdoIIaan. Hänessä ei ole sitä woimaa, jolla tämä muutos saadaan aikaan. Hapatusta — jotain aiwan ulkopuolelta tulewaa — on sekotettawa jauhoihin, ennenkuin haluttu muutos woidaan saada aikaan. Samalla tawoin on syntisen wastaanotettawa Jumalan armo, ennenkuin hän woi kelwata Jumalan waltakuntaan. Kaikki maailman antama walistus ja siwistys joutuu häpeään, niin pian kuin synnin turmelema lapsi on tehtäwä Jumalan lapseksi. Jumalalta on tulewa uudistawa woima. Pyhä Henki yksin woi aikaansaada sellaisen muutoksen. Jokaisen, joka tahtoo pelastua, olkoonpa ylhäinen tai alhainen, rikas tai köyhä, täytyy heittäytyä tämän hänen waikuttawan woimansa alaiseksi. Kuten hapatus jauhoihin sekotettuna waikuttaa sisältä ulospäin, niin Jumalan armokin waikuttaa sydämen uudistuksen kautta kokonaan uuden elämän. Pelkkä ulkonainen muutos ei riitä wiemään meitä sopusointuun Jumalan kanssa. Niitä on paljon, jotka koettawat muuttua parantamalla yhtä tai toista huonoa tapaa, ja he toiwowat tällä tawoin tulewansa kristityiksi, mutta he owat alkaneet wäärästä päästä. Meidän on ensiksi alettawa sydämestä.KW 96.2

Tunnustaa uskowansa ja omistaa totuus sieluunsa owat kaksi eri asiaa. Siinä ei ole kylliksi, että yksistään omaamme totuuden tiedon. Sen woimme omistaa ajatustemme laadun olematta millään tawoin muuttunut. Sydän on käännettäwä ja pyhitettäwä.KW 97.1

Se ihminen, joka yksistään welwollisuudentunnosta koettaa pitää Jumalan käskyt, — kun hänet on siihen käsketty — ei saa koskaan maistaa kuuliaisuuden iloa. Hän ei todellisesti tottele. Meidän tulee tietää, että silloin kun Jumalan waatimukset tuntuwat taakalta, koska ne taistelewat inhimillisiä taipumuksia wastaan, ei elämämme ole kristityn elämää. Sisällisen wakaumuksen ulkonaisena ilmauksena on tosi kuuliaisuus. Sen alkuperänä on rakkaus wanhurskauteen, rakkaus Jumalan lakiin. Kaikki wanhurskauden sisäinen olemus on uskollisuudessa Wapahtajaamme, ja uskollisuus panee meidät tekemään hywää itsensä hywän takia ja siitä syystä, että wanhurskas toimi miellyttää Jumalaa. Suuri totuus sydämen kääntymisestä Pyhän Hengen kautta esitetään Kristuksen sanoissa Nikodemukselle: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos ei ihminen synny uudesti, ei hän woi nähdä Jumalan waltakuntaa … Mikä Iihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on laita jokaisen, joka on syntynyt Hengestä.”^{1Joh. 3: 3—8.}KW 97.2

Apostoli Paawali sanoo Pyhän Hengen kautta: “Niinpä on Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläwiksi Kristuksen kanssa — armosta te olette pelastetut — ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taiwaalliseen oloon Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulewina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hywyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta — se on Jumalan lahja.”^{2Ef. 2: 4—8.}KW 98.1

Jauhoihin kätkettynä hapatus waikuttaa huomaamatta ja tekee koko taikinan happamaksi. Samoin totuuden hapatus salaisesti, hiljaa ja lakkaamatta waikuttaa sielun uudistamiseksi. Luonnolliset taipumukset heikontuwat ja kukistetaan, ja uudet ajatukset, uudet tunteet ja uudet waikuttimet istutetaan. Uusi mittapuu on pystytetty — Kristuksen elama. Mieli muuttuu, henkiset lahjat alkawat etsiä uusia waikutusaloja. Ihmiselle ei anneta uusia lahjoja, mutta ne, jotka hän ennen omistaa, tulewat pyhitetyiksi. Omatunto on herännyt. Meillä on luonteen ominaisuuksia, joilla kykenemme palwelemaan Jumalaa.KW 98.2

Usein herää kysymys: Miksi niiden joukossa, jotka sanowat uskowansa Jumalaan, löytyy niin paljon sellaisia, joissa ei näy mitään muutosta puheessa, hengessä eikä luonteessa? Miksi löytyy niin paljon sellaisia, jotka eiwät woi sietää, että heidän aikeensa estywät; joiden luonne näyttää raa'alta ja puheet owat kowia, ylpeitä ja kiiwaita? Heidän elämässään ilmenee sama rakkaus omaan minään, sama itsekäs suwaitsemattomuus, sama mieliala ja sama ajattelematon puhe kuin maallismielisenkin elämässä. Heissä on sama ylpeys, sama taipumus pahuuteen, sama luonteen ilkeys, aiwankuin totuus olisi heille aiwan wieras. Syy on se, ett'eiwät he ole kääntyneitä. Totuuden hapatus ei ole kätkettynä heidän sydämiinsä, eikä se ole päässyt tekemään työtänsä. Heidän luonnolliset pahat taipumuksensa eiwät ole päässeet sen uudistawan woiman alaisiksi. Heidän elämänsä ilmaisee wieraantumista Kristuksen armosta ja näyttää epäilewän hänen woimaansa uudistaa luonne.KW 99.1

“Usko tulee siis saarnasta, mutta saarna Jumalan sanan kautta.”^{1Room. 10: 17.} Pyhät kirjat owat luonteen uudistamisen suurena keskipisteenä. Kristus rukoili: “Pyhitä heitä totuudessa, sinun sanasi on totuus.”^{2Joh. 17: 17.} Jos Jumalan sanaa harkitaan ja seurataan, waikuttaa se sydämeen ja kukistaa sen epäpyhät ominaisuudet. Pyhä Henki tulee näyttämään meille synnin, ja sydämessä wersowa usko synnyttää meissä rakkaudesta Kristukseen ruumiin, sielun ja hengen uudistuksen hänen kuwansa mukaisiksi. Meille annettu woima waikuttaa sisältä ulospäin ja panee meidät muille ilmoittamaan meille ilmaistun totuuden.KW 100.1

Jumalan sanan totuudet täyttäwät ihmisen suuren käytännöllisen tarpeen — sielun kääntymyksen uskon kautta. Ei saa kuwitella, että Raamatun opetukset olisiwat liian puhtaita ja ylewiä jokapäiwäiseen elämään. Waikka nämä totuudet käsittäwät taiwaan ja iäisyyden, täytyy niiden elähyttäwän waikutuksen näkyä ihmisen teoissa. Niiden on hapatettawa kaikki elämän suuremmat ja pienemmät kokemukset.KW 100.2

Jos wastaanotamme totuuden hapatuksen sydämiimme, niin se tunkee läpi ja hallitsee meidän toiweemme, puhdistaa ajatuksemme ja hillitsee taipumuksiamme. Se terästää ymmärryksen ja sielun woimaa ja antaa meille lisää rohkeutta.KW 100.3

Ihminen, joka on näiden periaatteiden läpitunkema, pysyy maailman silmissä arwoituksena. Itsekäs, rahanhimoinen ihminen elää ainoastaan rikkauksia ja kunniaa hankkiakseen ja nauttiakseen tästä maailmasta. Jankaikkisuuden jättää hän pois laskelmistaan. Mutta Kristuksen seuraajalle owat maalliset asiat toisarwoisia. Hän työskentelee ja alentaa itsensa Kristuksen takia, koettaen osaltaan auttaa niiden sielujen pelastustyössä, jotka owat maailmassa ilman Kristusta ja ilman toiwoa. Sellaista ihmistä ei maailma woi ymmärtää, syystä että hän käsittää ikuiset asiat. Kristuksen rakkaus ja sen pelastawa woima asuu hänen sydämessään. Tämä rakkaus hallitsee kaikkia hänen waikuttimiaan ja antaa hänelle woimaa wastustaa maailman turmelewaa waikutusta.KW 101.1

Jumalan sanan tulee pyhittää meidän suhteemme jokaiseen inhimillisen perheen jäseneen. Totuuden hapatuksen edestä tulee kateuden hengen wäistyä, erikoisuuden hakemisen häwitä ja oman minän astua taka-alalle. Todellinen, taiwaasta lähtenyt rakkaus ei ole itsekäs eikä muuttelewa. Se ei riipu ihmisten ylistyksestä. Sydän, joka on saanut tuntea Jumalan armoa, tulwii rakkaudesta Jumalaan ja kaikkiin niihin, joiden edestä Kristus on kuollut. Sellainen ihminen ei rakasta koskaan wastarakkauden toiwossa, hän ei rakasta yksistään niitä, jotka panewat arwoa hänen ansioilleen, waan hän rakastaa kaikkia, koska kaikki omat Kristuksen kalliisti ostettua omaisuutta. Hän ei loukkaannu, waikka “Rikkaita.” hänen sanojaan, waikuttimiaan tai tekojaan käsitetään wäärin, waan kulkee tyynesti tietänsä eteenpäin. Hän on ystäwällinen ja huomaawainen sekä waatimaton käytöksessään, mutta täynnä toiwoa ja eläwää luottamusta Jumalan armoon ja rakkauteen.KW 101.2

Apostoli kehottaa meitä: “Pyhän kutsujanne mukaan olkaa tekin kaikessa waelluksessanne pyhät, sillä on kirjoitettu: Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.”^{11 Piet. 1: 15, 16.} Kristuksen armon tulee hallita meidän mielemme ja puheemme. Sen waikutukset näkywät kohteliaisuudessa ja ystäwällisessä huomaawaisuudessa, lempeissä, kehottawissa sanoissa. Koti tulee enkelien olinpaikaksi. Elämästä henkii suloinen haju, joka nousee kuin pyhä sawu Jumalan puoleen. Rakkaus ilmenee ystäwällisyydessä, lempeydessä, kärsiwällisyydessä ja suwaitsewaisuudessa.KW 102.1

Ulkomuodossakin tapahtuu muutos. Kristuksen läsnäolo sydämessä näkyy niiden kaswoissa, jotka rakastawat häntä ja pitäwät hänen käskynsä. Totuus on siinä kirjotettuna, taiwaan suloinen rauha ilmenee siinä. Siinä kuwastuu hiljaisuus ja rakkaus, joka käy yli ihmis-ymmärryksen.KW 102.2

Sillä tawoin totuuden hapatus saa aikaan perinpohjaisen muutoksen koko ihmisessä. Siwistymätön jalostuu, raaka hienostuu, itsekäs muuttuu uhrautuwaksi. Saastainen tulee puhtaaksi, pestyksi Kristuksen werellä. Sydämen ja ymmärryksen ominaisuudet joutuwat jumaluuden kanssa sopusointuun. Inhimillinen luonto tulee osalliseksi jumalallisesta. Pelastetun puhdas ja pyhitetty luonne antaa kunnian Kristukselle. Enkelit puhkeawat kiitoslauluun niiden sielujen edestä, jotka owat olleet näiden muutosten alaisia, ja Jumala ja Kristus iloitsewat nähdessään jumalallisen luonnon kuwastawan inhimillisessä.KW 102.3