Luku 5—“Sinapinsiemenen kaltainen.”
Kansanjoukossa, joka kuunteli Kristusta, oli paljon farisealaisia. Nämä halweksiwat Kristusta huomatessaan, että ainoastaan muutamat hänen kuulijoistaan tunsiwat hänessä odotetun Messiaan. He kysyiwät itseltään, miten tämä waatimaton opettaja saattaisi kohottaa Israelin maailmanwallaksi. Kuinka saattaisi hän ilman rikkautta, waltaa ja kunniaa muodostaa uuden kuningaskunnan. Kristus luki heidän ajatuksensa ja wastasi heille: “Mihin wertaamme Jumalan waltakunnan, eli millä wertauksella esitämme sen?” Ei mikään maallinen walta woinut olla wertauskuwana, ei mikään porwarillinen yhteiskunta siihen kelwannut. “Se on niinkuin sinapinsiemen”, sanoo siitä syystä Jeesus, “joka, kun se kylwetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä, mutta kun se on kylwetty, nousee se ja tulee suurimmaksi kaikista wihanneskasweista ja tekee suuria oksia, niin että taiwaan linnut saattawat tehdä pesänsä sen warjoon.”KW 76.1
Siemenen itu nousee sen elinwoiman pakotuksesta, jonka Jumala on siihen kätkenyt, ja sen kehitys ei riipu mistään inhimillisestä woimasta. Niin on myös Kristuksen kuningaskunnan laita.KW 76.2
Se on uusi luomakunta. Sen kehityksen pääperusteet owat suorassa wastakohdassa niihin, jotka hallitsewat tämän maailman waltakuntia. Maalliset waltijaat hallitsewat ruumiillisella woimalla, he pitäwät waltaansa yllä miekan awulla; mutta uuden waltakunnan perustaja on itse rauhan ruhtinas. Pyhä Henki esittää maallisia kuningaskuntia julmain petojen muodossa; mutta Kristus on “Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit.” Hänen hallitustawassaan emme huomaa yritystäkään wäkiwallalla pakottaa ihmisten omiatuntoja. Juutalaiset odottiwat, että Jumalan waltakunta perustetaan samalla tawoin kuin maailman kuningaskunnat. He turwautuiwat äärimmäisiin keinoihin asian edistämiseksi. He tekiwät suunnitelmia ja miettiwät menettelytapoja. Mutta Kristus tahtoi istuttaa totuuden ja wanhurskauden periaatetta, joka wastustaa eksytystä ja syntiä.KW 77.1
Kun Jeesus esitti tämän wertauksen, oli kaikkialla ympärillä huomattawissa wihannoita sinapintaimia, jotka kohosiwat yli ruohon ja yrttien, hiljaa oksiaan tuulessa huojutellen, lintujen lennellessä oksalta oksalle, laulaen sen lehdillä. Mutta se siemen, josta tämä mahtawa taimi oli peräisin, oli pienin kaikista siemenistä. Ensin puhkesi se hentona ituna, mutta sisällisen elinwoimansa pakotuksesta se kehittyi päiwä päiwältä, kunnes saawutti täydellisen kehityksensä. Samoin Kristuksen kuningaskunta näytti alussa waatimattomalta ja wähäpätöiseltä. Maallisiin kuningaskuntiin werrattuna näytti se olewan pienin kaikista. Kristuksen puhe siitä, että hän oli kuningas, herätti pilkkaa tämän maailman hallitsijoissa. Mutta sittenkin on ewankeliumin waltakunnassa ja sen suurissa totuuksissa jumalallinen elämä. Ja miten nopeasti kaswoi tämä waltakunta, miten laajakantoinen on sen waikutus! Kun Kristus lausui tämän wertauksen, edustiwat uutta kuningaskuntaa ainoastaan muutamat galilealaiset. Wedottiin näiden miesten yksinkertaisuuteen, köyhyyteen ja wähälukuisuuteen todistukseksi siitä, ett'eiwät ihmiset woineet yhtyä heihin. Mutta tämän sinapinsiemenen piti kaswaa ja lewittää oksansa yli koko maailman. Kun maalliset kuningaskunnat, joiden loisto silloin täytti ihmisten sydämet ihailulla owat kukistuneet, tulisi Kristuksen waltakunta pysymään laajana ja mahtawana.KW 77.2
Samoin on armotyö sydämessä alussa pientä. Yksi ainoa sana, walonsäde, joka tunkee sieluun, jostain ylempää tulewa waikutus — se on uuden elämän alkua, ja kuka woi mitata sen waikutusta?KW 78.1
Wertaus sinapinsiemenestä tarkottaa siis Kristuksen waltakunnan kaswamista. Tässä esitetty kokemus uudistuu jokaisella uudella asteella Jumalan waltakunnan kaswamisessa. Jumalalla on jokaiselle sukupolwelle seurakunnassaan näytettäwänä joku erityinen totuus ja erityinen työ. Totuus, joka on kätketty wiisailta ja mahtawilta, ilmotetaan lapsellisille ja nöyrille. Totuus waatii uhrautumista. Sen on taisteltawa ja woitettawa. Alussa sen puolustajat owat harwalukuisia. Tämän maailman mahtawat ja maallinen kirkko wastustawat ja halweksiwat heitä. Katsokaa Johannes Kastajaa, Kristuksen edelläkäwijää, miten yksin hän seisoo saarnaten Juudan kansan ylpeyttä ja muodollisuutta wastaan. Katsokaa ewankeliumin ensimäisiä sanantuojia Eurooppaan. Miten pimeältä, miten toiwottomalta näyttikään näiden molempain teltantekijäin, Paawalin ja Silaksen, lähetystyö, kun he seuralaisineen purjehtiwat Troaksesta Filippoon! Katsokaa wanhaa Paawalia kahleissa, saarnaten Kristuksesta keisarille. Katsokaa tuota pientä orjajoukkoa ja siwistymättömiä miehiä taistelemassa keisarillisen Rooman pakanuutta wastaan. Katsokaa Martti Lutheria wastustamassa tätä mahtawaa kirkkoa, joka on maallisen wiisauden mestariteos. Katsokaa, kun hän pitää kiinni Jumalan sanasta keisaria ja paawia wastaan ja lausuu: “Tässä minä seison, enkä woi muuta. Jumala minua auttakoon.” Katsokaa John Wesley’tä saarnaamassa Kristuksesta ja hänen wanhurskaudestaan keskellä muodollisuuden, aistillisuuden ja uskottomuuden maailmaa. Katsokaa miestä, jota painaa suru pakanamaailman kärsimyksistä, ja joka pitää ilona saada wiedä heille sanomaa Kristuksen rakkaudesta. Kuunnelkaa kirkon ystäwäin wastausta: “Tyyntykää, nuori mies. Jos Jumala tahtoo kääntää pakanat, woi hän tehdä sen ilman teidän tai meidän apuakin.”KW 78.2
Tämän sukupolwen suuret uskonnolliset johtajat ylistäwät ja pystyttäwät muistomerkkejä niille, jotka owat kylwäneet totuuden siementä wuosisatoja sitten. Mutta eikö moni tästä työstä palatessaan tallaa sitä tainta, joka nykyaikaan on kaswanut samasta siemenestä? Nyt uudistuu taas tuo wanha huuto: “Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tuo (Kristus siinä sanansaattajassa, jonka hän lähetti) on, sitä emme tiedä.” Kuten ennen aikaan, on nykyaikaankin olemassa erityinen totuus, ja sitä eiwät ole löytäneet kirkon wiisaat, waan miehet ja naiset, jotka eiwät ole liian oppineita uskoakseen Jumalan sanaa.KW 79.1
“Sillä katsokaa, weljet, kutsumistanne, ett'ei ole monta lihallista wiisasta, ei monta mahtawaa, ei monta jalosukuista, waan mikä on mieletöntä maailmassa, sen Jumala walitsi, saattaakseen wiisaat häpeään, ja mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala walitsi, saattaakseen häpeään sen, mikä on wäkewää, ja mikä maailmassa on halpasukuista ja halwekjittua, sen Jumala walitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotakin on.” “Ett'ei uskonne perustuisi ihmisten wiisauteen, waan Jumalan woimaan.”KW 79.2
Ja tänä wiimeisenä aikana wertaus sinapinsiemenestä kehittyy huomattawaan ja woitokkaaseen täydellisyyteen. Pienestä jywästä tulee puu. Wiimeinen warotuksen ja armahduksen sanoma menee “kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille”. “ottaakseen heistä kansan nimelleen”, ja “maa walkenee hänen kirkkaudestaan”.KW 79.3