Talenttien takaisin antaminen.

“Pitkän ajan perästä näiden palwelijain herra palasi ja rupesi tilintekoon heidän kanssaan.” Kun Herra pitää tiliä palwelijainsa kanssa, tutkitaan tarkasti joka talentti. Suoritettu työ ilmaisee tekijänsä luonteen.KW 357.4

Ne, jotka oliwat saaneet wiisi ja kaksi talenttia, jättiwät herralleen heille uskotut lahjat korkoineen. Sitä tehdessään eiwät he näyttäneet siltä, kuin olisiwat tehneet jotakin erityisen ansiokasta. Talentit oli heille annettu, he oliwat woittaneet toiset talentit, mutta se olisi ollut heille mahdotonta ilman noita heille uskottuja waroja. He huomaawat tehneensä waan welwollisuutensa. Pääoma on Herran, menestys on häneltä. Jos ei Wapahtaja olisi tuhlannut heille rakkauttaan ja armoaan, olisiwat he olleet ijäksi kadotettuja.KW 358.1

Mutta kun Mestari ottaa wastaan talentit, kiittää hän palwelijoita ja palkitsee heitä aiwankuin ansio olisi ollut yksistään heidän. Hänen kaswonsa loistawat ilosta ja tyytywäisyydestä. Hän on iloinen siitä, että woi tehdä heille hywää. Hän palkitsee heidät jokaisesta palweluksesta, jokaisesta uhrauksesta, ei sentakia, että hän sillä tahtoo maksaa welan, waan siitä syystä, että hänen sydämensä tulwii rakkautta ja lempeyttä.KW 358.2

“Hywä on, sinä hywä ja uskollinen palwelija”, sanoo hän. “Wähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.”KW 358.3

Uskollisuus, kuuliaisuus Jumalalle ja palwelus rakkaudessa woittawat Jumalallisen suosion. Kaikki Pyhän Hengen kehotukset, joilla hän koettaa johtaa ihmistä oikealle tielle, merkitään taiwaan kirjoihin, ja Jumalan suurena päiwänä ne, joiden kautta hän on saanut waikuttaa, tulewat kyllä muistetuiksi.KW 358.4

He menewät Herran iloon ja näkewät hänen waltakunnassaan ne, jotka owat pelastetut heidän waikutuksellaan. He owat walmiit ottamaan osaa hänen työhönsä ikuisuuden waltakunnassa, kun he owat olleet hänen työssään täällä maan päälläkin. Se mitä me olemme taiwaassa, on heijastusta nykyisestä luonteestamme ja toiminnastamme. Kristus sanoo itsestään: “Ihmisen Poika ei tullut palweltawaksi, waan palwelemaan.”^{1Matt. 20: 28.} Tämä hänen työnsä maan päällä on hänen työtänsä taiwaassakin. Ja palkkamme yhteistoiminnasta Kristuksen kanssa tässä maail- massa on suurempi woima ja laajempi waikutusala, jonka saamme hänen kanssaan tulewassa elämässä.KW 358.5

“Sitte myös yhden talentin saaja tuli esille ja sanoi: Herra, minä tiedän sinut kowaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylwänyt, ja kokoat sieltä, mihin et ole sirotellut. Ja peloissani minä menin ja kätkin talenttisi maahan; katso, tässä on omasi.”KW 359.1

Tällä tawoin ihmiset puolustelewat Jumalan lahjain laiminlyöntiä. He pitäwät Jumalaa waatiwaisena tyrannina, joka waanii heidän wirheitään ja rankaisee heitä. He syyttäwät häntä siitä, että hän waatii siinä, missä ei koskaan ole antanut, ja niittää siinä, missä ei koskaan ole kylwänyt.KW 359.2

Niitä on paljon, jotka sydämessään syyttäwät Jumalaa kowaksi herraksi, kun hän waatii heidän omaisuuttaan ja palwelustaan. Mutta me emme woi antaa Jumalalle mitään, joka ei jo olisi hänen omaansa. “Se on kaikki sinulta tullut”, sanoi kuningas Dawid, “ja sinun kädestäsi olemme antaneet sinulle.”^{11 Aik. 29: 14.} Kaikki on Jumalan, ei ainoastaan luomisen, waan pelastuksenkin kautta. Meille on annettu kaikki siunaus sekä tässä että tulewassa elämässä, meille, jotka olemme merkityt Golgatan ristillä. Siitä syystä on aiwan wäärä syytös Jumalaa wastaan, että hän on ankara herra, joka niittää siinä, missä ei ole kylwänyt.KW 359.3

Wertauksessa ei herra torju pahan palwelijan syytöstä, waikka se onkin wäärä, waan todistaa hänelle, että hänen käytöksensä on kaikkea puolustusta wailla. Hänellähän oli käytettäwänä kaikellaisia keinoja, joilla hänen talenttinsa olisi woitu käyttää omistajan eduksi. “Sinun olisi pitänyt jättää rahani rahakauppiaille, niin minä tultuani olisin saanut omani takasin korkoineen.”KW 359.4

Taiwaallinen Isämme waatii meiltä ainoastaan sen, minkä kykenemme suorittamaan. Hän ei pane palwelijoilleen suurempaa kuormaa kuin he jaksawat kantaa. “Hän tietää, mitä tekoa me olemme, hän muistaa meidät tomuksi.”^{2Ps. 103: 14.} Sen, mitä hän waatii, woimme Jumalan armosta antaa.KW 359.5

“Jolle on paljo annettu, siltä paljo waaditaan”^{3Luuk. 12: 48.} Meitä pi- detään wastuunalaisina pienimmästäkin laiminlyönnistä. Herra mittaa tarkkaan kaikki palwelemismahdollisuudet. Käyttämättömät lahjat otetaan laskuissa yhtä täysiksi kuin käytetytkin. Jumala pitää meitä wastuunalaisina kaikesta, mitä meistä lahjojamme oikein käyttämällä olisi tullut. Meidät tuomitaan siitä,KW 359.6

mitä meidän olisi pitänyt suorittaa, mutta minkä olemme laiminlyöneet siten, ettemme ole kunnioittaneet Jumalaa woimillamme. Waikka emme joudukaan kadotukseen, saamme kuitenkin ijäisyydessä nähdä laiminlyöntimme tulokset siinä tappiossa, jonka siten olemme itsellemme tuottaneet.KW 360.1

Mutta kun kokonaan antaudumme Jumalalle ja seuraamme hänen johtoaan, käyttää hän työnsä meissä ja meidän kauttamme. Hän ei tahdo, että me epäilemme menestymisestä toimiessamme hänen kanssansa.KW 360.2

Meidän ei pitäisi puhua omasta kywyttömyydestämme, sillä silloin me osotamme epäilewämme Jumalaa ja kieltäwämme hänen sanansa. Kun napisemme wastoinkäymisiämme tai koetamme päästä edeswastuusta, syytämme Jumalaa siitä, että hän waatii sellaista, johon hän ei ole antanut meille woimia.KW 360.3

Laiskan palwelijan käytöstä usein kutsumme nöyryydeksi. Mutta tosi nöyryys on jotain aiwan toista. Olla nöyrä ei tarkota sitä, että aiwojemme tulee olla ahtaat, että toimemme owat puutteellisia ja itse olemme arkailewia, wälttäen wastoinkäymisiä, peljäten, ettemme woi niitä kunnialla kantaa. Tosi nöyryys toteuttaa Jumalan tarkotukset luottaen hänen woimaansa.KW 360.4

Jumala waikuttaa kenen kautta tahtoo. Wälistä walitsee hän halwimmat aseet suorittamaan suurimpia töitä; sillä hänen woimansa ilmenee inhimillisessä heikkoudessa. Oman käsityskantamme mukaan arwostelemme jonkun asian suureksi taikka pieneksi, mutta Jumala laskee eri tawalla. Me emme saa uskoa, että se, mikä meistä näyttää suurelta tai pieneltä, on samallainen Jumalan silmissä. Meidän wallassamme ei ole arwostella talenttejamme tai walita työtämme. Meidän on otettawa wastaan ne kuormat, jotka Jumala määrää, kannettawa ne hänen täh- tensä ja mentäwä aina sinne, mihin hän käskee. Olkoon työmme mikä tahansa, kunnioitamme Jumalaa sydämellisellä ja iloisella palweluksella. Hän on tyytywäinen, kun kiitollisesti otamme wastaan welwollisuutemme ja iloitsemme siitä, että saamme työskennellä hänen kanssaan.KW 360.5