Luku 18—“Menkää kaduille ja kujille.”

Vapahtaja oli erään fariseuksen luona juhla-aterialla. Hän noudatti sekä rikasten että köyhien kutsuja ja yhdisti tapansa mukaan totuusopetuksia ympäröiwiin tapahtumiin. Juutalaisten kirkollisiin juhliin liittyi kaikellaisia kansallisia ja kirkollisia huwitteluja. Se oli heille wertauskuwana ijankaikkisen elämän siunauksista. Suuri juhla, jossa he istuisiwat Abrahamin, Isakin ja Jakobin rinnalla, pakanain seistessä ulkona ja ikäwöiden heitä katsellen, siinä aine, jossa he mielellään wiipyiwät. Sen opetuksen, jonka Kristus nyt tahtoi antaa warotukseksi ja opiksi, esitti hän selwästi wertauksella suurista juhlapäiwällisistä. Juutalaiset luuliwat yksin saawansa nauttia Jumalan siunausta sekä tässä että tulewassa elämässä. He eiwät uskoneet Jumalan laupeutta pakanoita kohtaan. Kristus osotti wertauksella, että he itse juuri tähän aikaan hylkäsiwät armon kutsun, kutsun Jumalan waltakuntaan. Hän esitti edelleen, että se kutsumus, jonka he oliwat laiminlyöneet, menisi noille halweksituille, niille, joiden läheisyydessä he oliwat wetäneet waatteensa syrjään, kammoen heitä kuin spitaalisia.KW 219.1

Juhlawierasten walinnassa oli fariseus noudattanut omaa itsekästä mieltään. Kristus sanoi hänelle: “Kun teet päiwälliset tai illalliset, älä kutsu ystäwiäsi eikä weljiäsi eikä sukulaisiasi eikä rikkaita naapureita, etteiwät hekin wuorostaan sinua kutsuisi, ja sinä siten tulisit palkituksi. Waan kun teet pidot, kutsu köyhiä, rampoja, ontuwia, sokeita; niin sinä olet olewa autuas, koska heillä ei ole waraa palkita sinulle; sillä sinulle palkitaan wanhurskasten ylösnousemuksesta.”KW 220.1

Kristus uudisti tässä sen opetuksen, jonka hän oli antanut Israelille Mooseksen kautta. Herra oli käskenyt, että juhlatilaisuuksissa “muukalainen ja orpo ja leski, jotka porteissasi owat, tulkoot, syökööt ja rawittakoot.”^{15 Moos. 14: 29.}KW 220.2

Näiden kutsujen piti olla Israelille opetuksena. Tällä tawoin oppien tuntemaan tosi wieraswaraisuuden ilon tulisi kansa koko wuoden läpeensä pitämään huolta sorretuista ja köyhistä. Mutta näillä juhlilla oli wielä laajempi merkitys. Ne henkiset edut, jotka Jumala oli Israelille suonut, eiwät olleet aiotut heille yksin.KW 220.3

Jumala oli antanut heille elämän leipää, jotta he murtaisiwat sitä maailmalle.KW 221.1

Tätä tehtäwää he eiwät olleet suorittaneet. Kristuksen sanat oliwat ankara ojennus heidän itsekkyydelleen. Hänen sanansa oliwat siitä syystä sangen epämieluisia fariseuksille. Toiwoen woiwansa johtaa keskustelun toiselle tolalle, eräs heistä huudahti tekopyhän näköisenä: “Autuas on se, joka saa olla aterialla Jumalan waltakunnassa.” Tämä mies puhui suurella luottamuksella, kuin olisi hän itse warma paikasta tässä waltakunnassa. Hänen asemansa oli samallainen kuin niiden ihmisten, jotka iloitsewat siitä, että he owat pelastetut Kristuksen kautta, mutta jotka eiwät mukaudu niihin ehtoihin, joilla pelastus on luwattu. Hänen sielunsa on kuin Pileamin, kun tämä rukoili: “Minun sieluni kuolkoon wanhurskasten kuolemalla, ja minun loppuni olkoon niinkuin heidän loppunsa!”^{14 Moos. 23: 10.} Fariseus ei ajatellut, oliko hän ansiollinen pääsemään taiwaaseen, waan ainoastaan sitä nautintoa, jonka hän siellä luuli saawansa. Hänen tarkotuksensa oli huomautuksellaan kääntää kutsuttujen wierasten mielet pois heidän welwollisuuksiaan koskewasta aineesta. Hän tahtoi wiedä heidät pois nykyisestä elämästä siihen kaukaiseen aikaan, jolloin wanhurskaat nousewat ylös.KW 221.2

Kristus luki ylwästelijän ajatukset. Kiinnittäen silmänsä häneen, alkoi Kristus kokoontuneille selittää heidän nykyisten etujensa laatua ja arwoa. Hän näytti heille, että heillä oli suoritettawana työ juuri tähän aikaan, jotta he olisiwat walmiit ottamaan osaa tulewan elämän autuuteen.KW 221.3

“Eräs mies”, sanoi hän, “teki suuret pidot ja kutsui monta”. Kun pitojen aika oli käsillä, lähetti isäntä palwelijansa odotettujen wierasten luo wiemään toista kutsua: “Tulkaa, sillä kaikki on jo walmiina.” Mutta nämä oliwat harwinaisen wälinpitämättömiä. “He rupesiwat kaikki yksistä mielin tekemään estelyitä. Ensimäinen sanoi hänelle: Olen ostanut pellon ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minua estettynä.KW 221.4

Toinen sanoi: olen ostanut wiisi härkäparia ja menen niitä koettelemaan. Pyydän sinua, pidä minua estettynä. Wielä toinen sanoi: olen ottanut itselleni waimon, ja sentähden en saata tulla.” Ei mikään näistä esteistä ollut todellinen. Mies, jonka piti mennä peltoaan katsomaan, oli sen jo ostanut. Hänellä oli niin kiire mennä sitä katsomaan sen takia, että tuo kauppa oli kokonaan wienyt hänen ajatuksensa. Härätkin oliwat jo ostetut. Ostaja tahtoi waan koettaa niitä tyydyttääkseen mielihaluaan. Kolmas este ei myöskään perustunut todelliseen syyhyn. Se seikka, että kutsuttu wieras oli ottanut itselleen emännän, ei olisi estänyt häntä olemasta läsnä päiwällisillä. Hänen waimonsakin olisi ollut terwetullut. Mutta hänellä oli omat mielihalunsa, ja nämä näyttiwät hänestä houkuttelewammilta kuin ne kutsut, joihin hän oli luwannut tulla. Hän oli oppinut muiden seurassa pitämään enemmän hauskaa kuin isännän seurassa. Hän ei pyytänyt anteeksi, ei osottanut edes pintapuolista kohteliaisuutta kieltäytyessään. Tämä “en woi tulla” oli waan werhona totuudelle — “en tahdo tulla”.KW 222.1

Kaikki nämä esteet wiewät harhaan epäwakaan mielen. Kutsuwieraat oliwat saaneet muuta tärkeämpää mietittäwää. Kutsu, jota he juhlallisesti oliwat luwanneet noudattaa, syrjäytettiin ja siten he wälinpitämättömyydellään loukkasiwat wieraswaraista isäntää.KW 222.2

Suurilla päiwällisillä Kristus tarkottaa niitä siunauksia, jotka ewankeliumissa tarjotaan. Elämäntarpeet eiwät ole muuta kuin Kristus itse. Hän on se leipä, joka tulee alas taiwaasta ja hänestä wirtaa wapahduksen wirta. Herran sanansaattajat oliwat juutalaisille julistaneet Wapahtajan tuloa, he oliwat esittäneet Kristuksen “Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnit.”^{1Joh. 1: 29.}KW 222.3

Siinä ateriassa, jonka Herra oli järjestänyt, tarjosi hän heille taiwaan suurimman lahjan, arwokkaamman kuin woimme käsittää. Jumalan rakkaus oli walmistanut kalliit pidot ja pitänyt Huolta loppumattomasta varastoista. ,,Jos joku syö tätä leipää ”, sanoi hän, ,,niin hän elää iankaikkisesti”. ^{1Joh. 6: 51.}KW 222.4

Mutta voidakseen vastaanottaa kutsun evankeliumin pitoihin, täytyy heidän jättää syrjään maalliset pyyteet tuon ainoan pyrkimyksen tieltä: vastaanottaa Kristus ja hänen vanhurskautensa. Jumala antoi kaikki ihmisen puolesta ja nyt vaatii hän tätä syrjäyttämään kaikki maalliset ja itsekkäät pyyteet. Hän ei woi hywäksyä jaettua sydäntä. Sydän, joka on täynnä maallisia harrastuksia, ei woi kokonaan antautua Jumalalle. Tämä opetus koskee kaikkia aikoja. Meidän tulee seurata Jumalan Karitsaa, minne ikinä se menee. Meidän tulee valita hänet johtajaksemme ja asettaa hänen seuransa korkeammalle kuin maalaisten ystäväin. Kristus sanoo: ,,Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, ei se ole minulle kelvollinen; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtään enemmän kuin minua, ei se ole minulle kelvollinen.” ^{2Matt. 10: 37.}KW 223.1

Murtaen jokapäiväistä leipää perhe pöydässä, toisti moni Kristuksen aikaan nämä sanat: ,, Autuas on se, joka saa syödä leipää Jumalan valtakunnassa.” Mutta Kristus näytti, miten vaikeaa on saada vieraita siihen pöytään, joka kastetaan äärettömällä kustannuksilla. Se, jotka kuulivat hänen sanojaan, tunsivat laiminlyöneen armon kutsun. Maallinen omaisuus, rikkaudet ja huvitukset tulivat tykkänään vallanneet heidän mielensä. He oliwat kaikki sanoneet esteensä. Niin on nykyaikanakin. Samat esteet, jotka tuotiin kutsun kieltämisen syyksi, esitetään meidänkin päiwinämme, kun tahdotaan etsiä syitä kieltämään ewankeliumin kutsua. Ihmiset selittäwät, etteiwät woi panna maallisia toiweitaan waaraan kuuntelemalla ewankeliumin waatimuksia. He pitäwät ajallisia pyyteitään arwokkaampina kuin ijäisyysasioita. Kaikki ne hywät työt, joita Jumala on heille tehnyt, muodostuwat esteeksi, joka erottaa heidän sielunsa Luojasta ja Wapahtajasta. He eiwät tahdo häiriintyä maallisissa pyrkimyksissään, waan sanowat armon sanantuojalle: “Mene tällä haawaa, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.”^{1Ap. T. 24: 25.} Toiset wiittaawat niihin waikeuksiin, jotka syntyisiwät heidän yhteiskunnallisessa asemassaan, jossa he kuulisiwat Jumalan kutsua. He sanowat, etteiwät woi erota sukulaisistaan ja ystäwistään. Siten he juuri todistawat olewansa toimiwia henkilöitä wertauksessa. Kutsujen pitäjä pitää heidän heikkoja esteitään hänen kutsunsa halweksumisena.KW 223.2

Mies, joka sanoi: “olen ottanut itselleni waimon, ja sentähden en saata tulla”, edustaa suurta ihmisluokkaa. Niitä on paljon, jotka antawat waimonsa tai miehensä estää itseään kuulemasta Jumalan kutsua. Mies sanoo: “En woi seurata wakaumustani, sillä waimoni on sitä wastaan. Hänen waikutuksensa tekisi sen noudattamisen minulle äärettömän waikeaksi.” Waimo kuulee armon kutsun: “Tule, sillä nyt on kaikki walmista”, ja hän sanoo: “Pyydän sinua, pidä minua estettynä. Mieheni torjuu pois armon kutsun. Hän sanoo, että hänen asiansa owat esteenä. Minun tulee seurata miestäni ja siksi en woi tulla.” Lasten sydämiin on armo waikuttanut. He tahtoisiwat tulla. Mutta he rakastawat isäänsä ja äitiänsä, ja kun nämä eiwät kuuntele ewankeliumin ääntä, arwelewat lapset, ettei Jumala woi odottaa heidän tuloaan. Niin sanowat hekin: pidä minua estettynä.”KW 224.1

Kaikki nämä hylkääwät Wapahtajan kutsun peljäten hajaannusta perhepiirissä. He luulewat sillä että kieltäwät Jumalalta kuuliaisuuden, takaawansa kodille rauhan ja menestyksen, mutta se on erehdys. Ne, jotka kylwäwät itsekkyyttä, saawat niittää itsekkyyttä. Hylkäämällä Kristuksen rakkauden hylkääwät he sen ainoan, mikä woi antaa ihmisrakkaudelle puhtautta ja kestäwyyttä. He menettäwät taiwaan ja sen tosi ilon, jonka takia taiwas uhrattiin.KW 224.2

Kun pitojen isäntä wertauksessa sai tietää, miten hänen kutsunsa oli wastaanotettu, “wihastui hän ja sanoi palwelijalleen: Mene kiireesti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo tänne sisälle köyhät ja rammat ja sokeat ja ontuwat.”KW 225.1

Isäntä kääntyi pois niistä, jotka ylönkatsoiwat hänen wieraswaraisuutensa, ja kutsui luokseen sen ihmisluokan, jotka eiwät olleet rawittuja, joilla ei ollut taloa eikä maata. Hän kutsui köyhät ja nälkäiset, jotka woiwat panna arwoa hänen wieraanwaraisuudelleen. “Publikaanit ja portot”, sanoi Kristus “menewät ennen teitä Jumalan waltakuntaan.”^{1Matt. 21: 31.} Miten kurjia lienewätkin nämä ihmiset, joita lähimäisensä sysiwät ja halweksiwat, eiwät he kuitenkaan ole liian alhaisia, liian kurjia Jumalan huo- mion ja rakkauden esineiksi. Kristus haluaa, että ahdistetut, wäsyneet ja raskautetut ihmisolennot tulewat hänen tykönsä. Hän tahtoo antaa heille walon ilon ja rauhan, jota ei muutoin mistään löydetä. Suurimmat syntiset owat hänen sywän wakawan säälinsä ja rakkautensa esineitä. Hän lähettää Pyhän Henkensä walwomaan heitä lempeydellä, koettaen wetää heitä puoleensa.KW 225.2

Palwelija, joka wei sisälle köyhät ja sokeat, ilmotti herralleen: “Se on tehty, minkä käskit, ja wielä on sijaa.” Silloin sanoi isäntä palwelijalle: “Mene teille ja aitowierille ja pakota ketä löydät tulemaan sisälle, jotta minun taloni täyttyisi.” Tällä tarkotti Kristus sitä ewankeliumin työtä, joka oli tehtäwä Judean rajojen ulkopuolella, maailman teillä ja aitowierillä.KW 226.1

Tätä käskyä totellen selittiwät Paawali ja Barnabas juutalaisille: “Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttawa; waan koska te lykkäätte sen luotanne ja katsotte itsenne arwottomiksi ijankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen. Sillä näin Herra on meitä käskenyt: Minä olen pannut sinut pakanain waloksi, että olisit pelastukseksi maan ääriin saakka. Ja sen kuullessaan pakanat iloitsiwat ja ylistiwät Herran sanaa ja uskoiwat kaikki, joiden oli suotu päästä ijankaikkiseen elämään.”^{1Ap. T. 13: 46—48.}KW 226.2

Se ewankeliumin sana, jota hänen opetuslapsensa julistiwat, oli ilmotus hänen ensimäisestä tulostaan maailmaan. Se toi ihmisille iloisen sanoman pelastuksesta uskon kautta häneen. Se wiittasi eteenpäin hänen toista tulemistaan kohti kirkkaudessa, jolloin hän wapahtaisi kansansa, ja esitti ihmisille sen toiwon, että uskon ja kuuliaisuuden kautta pääsee osalliseksi pyhien perinnöstä walossa. Sama sanoma on annettu meidänkin päiwiemme ihmisille, ja nyt on melkein käsillä se liitto sekä tieto Kristuksen toisesta tulemisesta. Ne merkit, jotka hän itse antoi tulemiselleen, owat menneet täytäntöön ja Jumalan sanasta saamamme opetuksen kautta tiedämme, että Herra on owella.KW 226.3

Ilmestyskirjassa Johannes ennusta, että ewankeliumin sanoma julistetaan juuri ennen Kristuksen toista tulemista. Hän näki enkelin lentäwän keskellä taiwasta. Enkelillä oli ilmotettawana ikuinen ewankeliumi niille, jotka asuwat maan päällä ja kaikille kansakunnille ja heimoille ja kielille ja kansoille ja joka sanoi korkealla äänellä: “Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut.”^{1Ilm. 14: 6, 7.}KW 226.4

Ennustuksessa tätä tuomion julistusta ja siihen yhdistettyjä sanomia seuraa Ihmisen Pojan tuleminen taiwaan pilwissä. Tuomion julistus on ilmotus siitä, että Kristuksen toinen tuleminen on käsillä. Tätä julistusta kutsutaan ikuiseksi ewankeliumiksi. Siis saarna Kristuksen toisesta tulemisesta ja sen läheisyydestä näyttää olewan wälttämätön osa ewankeliumin sanomassa.KW 227.1

Raamattu selittää, että wiimeisinä päiwinä maalliset pyrkimykset, huwitukset ja kullan himo yksinomaan täyttäwät ihmisten mielet. He owat sokeita ikuisille totuuksille. Kristus sanoo: “Sillä niinkuin oli Noakin päiwinä, niin on Ihmisen Pojan tulemuksessa olewa. Sillä niinkuin ihmiset oliwat niinä päiwinä en- nen wedenpaisumusta, söiwät ja joiwat, naiwat ja naittiwat siihen päiwään asti, jona Noak meni arkkiin, eiwätkä tietäneet, ennenkuin wedenpaisumus tuli ja wei heidät kaikki pois. Niin on myös Ihmisen Pojan tulemuksessa olewa.”^{1Matt. 24: 37—39.}KW 227.2

Sama on suhde meidän aikanamme. Ihmiset hyökkääwät sokeasti eteenpäin woiton ja itsekkään nautinnon innossa, aiwankuin ei löytyisikään Jumalaa, eikä taiwasta eikä tulewaa elämää. Noakin aikoina warotettiin ihmisiä tulewalta tulwalta, jotta he lopettaisiwat pahuutensa ja kääntyisiwät siitä. Niin on myös sanoma Kristuksen pikaisesta tulosta aiottu herättämään ihmisiä maallisesta mielestään. Sen tarkotus on herättää heitä tuntemaan iäisyysasioita, jotta he kuulisiwat kutsua Herran pöytään.KW 228.1

Ewankeliumin kutsumus kuuluu kaikkeen maailmaan — “kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille”^{2Ilm. 14: 6} Wiimeinen warotuksen ja armon sanoma walaisee koko maata kirkkaudellaan. Se kuuluu kaikille ihmisluokille, rikkaille ja köyhille, korkeille ja alhaisille. “Mene teille ja aitowierille”, sanoo Kristus, “ja pakoita ketä löydät tulemaan sisälle, jotta minun taloni täyttyisi.”KW 228.2

Maailma riutuu ewankeliumin puutteessa. Se on nälänhädässä Jumalan sanan takia. Niitä on wähä, jotka saarnaawat Jumalan sanaa sellaisenaan, ilman ihmismietelmiä. Waikka ihmisillä on Raamattu kädessään, eiwät he ota wastaan sitä siunausta, jonka Jumala on heille siihen pannut. Herra käskee palwelijansa kantaa hänen sanomaansa kansalle. Ikuisen elämän sana on annettawa niille, jotka riutuwat synneissään.KW 228.3

Käskemällä menemään teille ja kujille jatkaa Kristus työtään kaikkien niiden kautta, joita hän kutsuu työskentelemään hänen nimessään. Jumalan palwelijain työkenttä käsittää koko maailman. Heidän seurakuntaansa kuuluu koko ihmisperhe. Herra tahtoo, että hänen sanansa on wietäwä joka sielulle.KW 228.4

Tämä on suureksi osaksi suoritettawa persoonallisten ponnistusten kautta. Se oli Kristuksen menettelytapa. Hänen työnsä suoritettiin pää-asiallisesti persoonallisessa seurustelussa. Hän kiinnitti suuren huomion yksityiseen sieluun, ja yhden ainoan sielun kautta sanoma usein lewitettiin tuhansille.KW 228.5

Me emme saa odottaa, että tarwitsewat tulewat etsimään meitä; meidän on etsittäwä heitä siellä, missä owat. Kun sana on saarnatuolista julistettu, on työ wasta alulla. On suuria ihmisjoukkoja, joita ewankeliumi ei koskaan saawuta, jollemme wie sitä heille.KW 229.1

Kutsu pitoihin annettiin ensin juutalaisille, sille kansalle, joka on kutsuttu seisomaan ihmisten opettajana ja johtajana, sille kansalle, jonka käsissä oliwat Kristuksen tuloa ennustawat profeetalliset kirjotukset, ja jolle oli uskottu se wertauskuwallinen jumalanpalwelus, joka oli kuwana hänen työstään. Jos papit ja kansa olisiwat ottaneet kutsusta waarin, olisiwat he yhtyneet Kristuksen sanansaattajiin lewittääkseen ewankeliumin kutsua maailmaan. Totuus lähetettiin heille, jotta he jakaisiwat siitä muille. Kun he hylkäsiwät kutsun, lähetettiin se köyhille, rammoille, ontuwille ja sokeille. Publikaanit ja syntiset ottiwat kutsun wastaan. Kun ewankeliumin kutsu lähetettiin pakanoille, oli samaa työsuunnitelmaa noudatettawa. Sanoma on ensin julistettawa tiellä — ihmisille, jotka ottawat tehokasta osaa maailman tapahtumiin ja jotka owat kansan opettajia ja johtajia.KW 229.2

Pankoot Herran palwelijat tämän mieleensä. Tämä sana olisi lähetettäwä seurakuntien paimenille, Jumalan walitsemille opettajille ja heidän olisi se warteenotettawa. Korkeampiin seurapiireihin kuuluwia henkilöitä on koetettawa saada mukaan warowaisella myötätunnolla ja weljellisellä huomaawaisuudella. Kauppamaailmaan kuuluwat henkilöt, korkeissa luottamuswiroissa olewat, suurilla lahjoilla ja tiedoilla warustetut, nerot ja ewankeliumin opettajat, joiden mielet eiwät wielä ole awatut tämän ajan erityisille totuuksille — näiden tulisi etupäässä kuulla kutsumus. Se on heille lähetettäwä.KW 229.3

Rikkaisiinkin nähden on työtä tehtäwä. Heidän on herättäwä huomaamaan wastuunalaisuutensa niistä taiwaan lahjoista, jotka heille on uskottu. Heitä on huomautettawa siitä, että heidän on tehtäwä tili hänelle, joka tuomitsee eläwät ja kuolleet. Rikas mies tarwitsee sinun työtäsi Jumalan rakkaudessa ja pelwossa. Liian usein hän luottaa rikkauksiinsa eikä tunne waarallista asemaansa. Hänen sielunsa silmät owat kiinnitettäwät esineisiin, joilla on pysywäinen arwo. Hänen on tunnnstettawa totisen Jumalan yliwalta, hänen, joka sanoo: “Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekewäiset ja raskautetut, niin minä annan teille lewon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta sillä minä olen säwyisä ja nöyrä sydämeltä, niin löydätte lewon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sowelias ja minun kuormani on keweä.”^{1Matt. 11: 28: 30.}KW 229.4

Henkilöihin, joilla kaswatuksen, rikkauden tai arwon puolesta on korkea yhteiskunnallinen asema, ei usein suoranaisesti koeteta waikuttaa sielun asioihin nähden. Moni Kristuksen palwelija arastellen lähestyy näitä luokkia. Mutta niin ei saa olla. Jos joku mies olisi hukkumaisillaan, seisoisimmeko wieressä katsellen hänen tuhoaan sen takia, että hän on lakimies, kauppias tai tuomari. Jos näkisimme ihmisten ryntääwän jyrkännettä kohti, epäilisimmekö huutaa heitä kääntymään takaisin, olipa heidän asemansa tai arwonimensä mikä tahansa. Niin emme myöskään saisi jättää warottamatta ihmisiä sielun waaralta.KW 230.1

Ei ketään olisi siwuutettawa hänen näennäisen maailmanrakkautensa takia. Moni korkeassa asemassa olewa henkilö on raskaalla mielellä ja turhuuteen wäsynyt. He ikäwöiwät rauhaa, jota eiwät omista. Seuraelämän korkeimmilla paikoilla on sellaisia, jotka isoowat ja janoawat pelastusta. Moni ottaisi wastaan armon, jos Herran työntekijät ystäwällisesti, Kristuksen rakkautta uhkuwalla sydämellä, lähestyisiwät heitä suoranaisesti.KW 230.2

Ewankeliumin sanoman menestys ei riipu oppineista kirjoista, kaunopuheisista todistuksista eikä sywämietteisistä johtopäätelmistä. Se riippuu sanoman yksinkertaisuudesta ja sen waikutuksesta sieluun, joka isoo elämän leipää. “Mitä on minun tekeminen, että pelastuisin?” — tätä sielu tarwitsee.KW 230.3

Tuhansia woidaan lähestyä mitä yksinkertaisimmalla ja waatimattomimmalla tawalla. Nerokkaimmat, maailman lahjakkaimmat miehet ja naiset saawat usein wirkistystä sellaisen ihmisen yksinkertaisista sanoista, joka rakastaa Jumalaa, ja joka woi puhua tästä rakkaudesta yhtä luonnollisesti kuin maailman mies puhuu niistä asioista, jotka enin häntä huwittawat.KW 231.1

Usein on hywin walmistetuilla ja opituilla sanoilla waan wähäinen waikutus. Mutta Jumalan pojan tai tyttären rehellinen esitys, yksinkertainen, luonnollinen puhe, kykenee awaamaan sydämien owet, jotka kauan owat olleet suljettuina Kristukselta ja hänen rakkaudeltaan.KW 231.2

Muistakoot Kristuksen palwelijat, etteiwät he työskentele omalla woimallaan. Pitäkööt he kiinni Jumalan istuimesta luottaen hänen wapahtamiswoimaansa. Taistelkoot he Ju- malan kanssa rukouksessa ja sitte työskennelkööt sillä kywyllä, jonka Jumala on heille antanut. Pyhä Henki antaa heille woimaa työssään. Palwelewat enkelit tekewät waikutuksen sydämiin.KW 231.3

Mikä lähetyksen keskipiste olisikaan Jerusalem ollut, jos sen johtajat ja opettajat olisiwat wastaanottaneet Kristuksen julistaman totuuden! Ja nytkin, jos waikutuswaltaisia ja kywykkäitä miehiä woitettaisiin Kristukselle, suoritettaisiin suuri työ langenneiden kohottamisessa, hajotettujen kokoamisessa ja pelastuksen sanoman lewittämisessä laajoille aloille! Nopeasti kutsu lewiäisi ja wieraat koottaisiin Herran pöytään.KW 232.1

Mutta me emme saa ajatella ainoastaan suuria ja lahjakkaita ihmisiä ja laiminlyödä köyhempiä luokkia. Kristus käskee sanansaattajainsa mennä teille ja aitowierillekin maailman köyhien ja alhaisten luo.KW 232.2

Suurten kaupunkien pihoilla ja kujilla, maaseudun yksinäisillä poluilla on perheitä ja yksityisiä — ehkä wieraita wieraassa maassa — jotka owat kaikkein kirkollisten siteiden ulkopuolella ja jotka yksinäisyydessään tuntewat olewansa Jumalan hylkäämiä. He eiwät käsitä, mitä heidän on tehtäwä tullaksensa pelastetuiksi. Moni on syntiin wajonnut. Moni on hädässä. Heitä painaa kärsimys, puute, epäusko, epäilys. Kaikellaiset taudit waiwaawat heidän ruumiitaan ja sielujaan. He kaipaawat lohdutusta murheeseensa ja saatana wiettelee heitä etsimään sitä synnissä ja huwituksissa, jotka wiewät perikatoon ja kuolemaan. Hän tarjoo heille Sodoman omenoita, jotka muuttuwat tuhaksi heidän huulillaan. He käyttäwät rahansa siihen, joka ei ole leipää ja woimansa siihen, mikä ei woi tyydyttää.KW 232.3

Näissä kärsiwissä olennoissa tulee meidän nähdä juuri ne, joita Kristus tuli pelastamaan. Hänen kutsunsa heille kuuluu: “Kaikki janoowaiset tulkaa wetten tykö, tekin, joilla ei rahaa ole! tulkaa, ostakaa ja syökää, tulkaa, ostakaa ilman rahatta ja ilman hinnatta wiiniä ja rieskaa! … Kuulkaa Minua ja syökää hywää ja teidän sielunne riemuitkoon lihawuudesta. Kallistakaa kor- wanne ja tulkaa Minun tyköni. Kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.”^{1Jes. 55: 1—3.}KW 232.4

Jumala on antanut erityisen käskyn, että meidän on huomattawa wierasta, hyljättyjä ja sielu parkoja, joilla on heikko siweellinen woima. Moni, joka näyttää olewan wälinpitämätön uskonnollisille asioille, ikäwöi sydämessään lepoa ja rauhaa. Waikka he olisiwat wajonneet oikeaan synnin kuiluun, on mahdollisuus heitä pelastaa.KW 233.1

Kristuksen palwelijain tulee seurata hänen esimerkkiään. Waeltaessaan paikasta toiseen lohdutti hän kärsiwiä ja paransi sairaita. Samalla esitti hän heille suuria totuuksia omasta waltakunnastaan. Tämä on hänen seuraajainsakin tehtäwä. Liewentämällä ruumiin kärsimyksiä löydät keinoja sielunkin parannukseen. Sinä woit osottaa korotettuun Wapahtajaan ja kertoa suuren Lääkärin rakkaudesta, hänestä, jolla yksin on kyky tehdä terweeksi.KW 233.2

Sano epäilewälle sieluparalle, joka on joutunut harhateille, ettei hänen tarwitse menettää rohkeuttaan. Waikka hän on rikkonut, eikä ole jalostanut luonnettaan, iloitsee Jumala parantaessaan ja pelastaessaan hänet. Hänen ilonsa on pitää huolta näistä näköään toiwottomista olennoista, näistä, joiden kautta saatana on suorittanut tehtäwänsä, ja muuttaa heidät omiksi armonsa aseikseen. Jumala iloitsee woidessaan pelastaa heidät siitä rangaistuksesta, joka olisi heitä tottelemattomuutensa takia kohdannut. Sano näille kurjille, että joka sielulle on olemassa parannus ja puhdistus. Heille on paikka Herran pöydässä. Hän odottaa lausuakseen heidät terwetulleiksi.KW 233.3

Ne, jotka menewät teille ja aitowierille, tapaawat siellä toisia aiwan erilaisia luonteita, jotka tarwitsewat heidän apuaan. On sellaisia, jotka eläwät kokonaan sen walon mukaan, jonka owat saaneet ja palwelewat Jumalaa parhaan ymmärryksensä mukaan. Mutta he näkewät, että heidän ja heidän ympäristönsä hywäksi on wielä paljon työtä tehtäwä. He ikäwöiwät lisätietoja Juma- lasta, mutta he owat alkaneet nähdä wasta suuremman walon wälähdyksiä. He rukoilewat kyynelissä, että Jumala lähettäisi heille sen siunauksen, jonka he uskon silmillä kaukaa erottawat. Keskellä suurkaupunkien pahuutta on paljon tällaisia sieluja. Moni heistä on mitä waatimattomammissa olosuhteissa ja sen takia jääwät muilta huomaamatta. Moni näistä on tuntematon sekä seurakunnalle että sen palwelijoille. Mutta waatimattomassa halwassa asemassaankin owat he Herran todistajia. Heillä on ehkä wähän waloa ja tilaisuutta kristillisyyden harjotuksiin, mutta alastomuuden, nälän ja kylmyyden keskellä he koettawat palwella muita. Menkööt Jumalan moninaisten lahjojen saajat näiden sielujen luo ja koettakoot Pyhän Hengen woimalla auttaa heidän tarpeitaan. Tutkikaa Raamattua heidän kanssaan ja rukoilkaa Pyhän Hengen antamalla yksinkertaisuudella. Kristus antaa palwelijoilleen sanoman, josta tulee elämän leipä sielulle. Kallis armo wiedään sydämestä sydämeen, perheestä perheeseen.KW 233.4

Wertauksessa olewa käsky “pakottaa heitä tulemaan sisälle”, on usein käsitetty wäärin. Sitä on pidetty kehotuksena pakottaa ihmisiä wastaanottamaan ewankeliumi. Mutta pikemminkin tarkottaa se kutsun tehokkuutta ja esitettyjen totuuksien waikuttawaa woimaa. Ewankeliumi ei koskaan käytä wäkiwaltaa wiedäkseen ihmisiä Kristuksen luo. Sen sanoma kuuluu: “Kaikki janoowaiset tulkaa wetten tykö.” “Henki ja morsian sanowat: Tule! … Ja joka tahtoo, ottakoon lahjaksi elämän wettä.”^{1Jes. 55: 1; Ilm. 22: 17.} Jumalan rakkauden ja armon woima pakottaa meitä tulemaan.KW 234.1

Wapahtaja sanoo: “Katso, minä seison owen takana ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja awaa owen niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani.”^{2Ilm. 3: 20.} Hän ei wälitä pilkasta eikä käänny pois uhkauksista, waan etsii lakkaamatta kadonnutta, sanoen: “Kuinka minä alttiiksi antaisin sinut?”^{3Hos. 11: 8.} Waikka uppiniskainen sydän työntää hänen rakkautensa takaisin, palajaa hän huudahtaakseen sitä suuremmalla woimalla: “Katso, minä seison owessa ja kolkutan.” Hänen rakkautensa wetowoima pakottaa sieluja päästämään hänet luokseen. He sanowat Kristukselle: “Sinun lempeytesi teki minut suureksi.”^{1Ps. 18: 36.}KW 234.2

Kristus tahtoo istuttaa palwelijoihinsa saman ikäwöiwän rakkauden, jota hän itse tunsi etsiessään kadonnutta. Me emme sano ainoastaan: “Tulkaa.” On sellaisia, jotka kyllä kuulewat kutsun, mutta joiden korwat owat liian tunteettomia käsittääkseen sen tarkotusta. Heidän silmänsä owat liian hämärät nähdäkseen mitään hywää heitä warten tallelle pantuna. Moni huomaa suuren alennuksensa. He sanowat, että heitä on mahdoton auttaa, ja pyytäwät saada olla yksin. Mutta työntekijät eiwät saa lakata. Tue hellällä rakkaudella näitä masentuneita, awuttomia olennoita. Anna heille rakkautesi, toiwosi ja woimasi. Pakota heitä lempeydellä tulemaan. Ja “armahtakaa toisia, jotka epäilewät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten.”^{2Jud. wärs. 22: 23.}KW 235.1

Jos Jumalan palwelijat tahtowat uskossa waeltaa hänen kanssaan, antaa hän woimaa heidän puheelleen. Hän antaa heille kywyn siten esittämään hänen totuuttaan ja Jumalan armon hylkäämisen waaraa, että ihmisten on pakko ottaa wastaan ewankeliumi. Kristus tekee ihmeellisiä töitä, jos waan ihmiset tahtowat tehdä oman osansa. Meidän aikaisten ihmisten sydämissä woi tapahtua yhtä suuri muutos kuin menneiden sukupolwienkin. John Bunyan pelastettiin kirouksista ja hillittömästä elämäsfä, John Newton orjakaupasta, jotta he julistaisiwat sanomaa ylösnousseesta Wapahtajasta. Ehkäpä joku Bunyan ja Newton woiwat pelastua synneistään meidänkin päiwinämme. Ihmisolentojen kautta, jotka toimiwat Jumalallisten woimien awulla, moni köyhä ja hyljätty kääntyy, ja hän taas wuorostaan koettaa kirkastaa Jumalan kuwaa ihmisessä. Ihmisiin, joilla ei ollut paljon tilaisuutta, jotka owat waeltaneet synnin poluilla, kun eiwät ole tunteneet mitään parempaa, tunkeutuu walon säteitä. Kuten Kristuksen sanat Sakkeukselle: “tänään minun pitää olla sinun kodissasi”^{3Luuk. 19: 5.} kaikuwat Jumalan sanat heillekin; ja nämä, joita pidettiin paatuneina syntisinä, näyttäwät omaa- wan sydämen, lempeän kuin lapsen sydän, syystä että Kristus on alentunut kiinnittämään huomiota heihin. Moni palajaa mitä raskaimmista rikoksista ja synneistä, ottaen sellaisten paikan, joilla on ollut paljon enemmän tilaisuutta ja etuja, mutta jotka eiwät ole panneet niille arwoa. Heidät lasketaan Jumalan walittuihin, hänen kalleuksiinsa; ja kun Kristus tulee waltakuntaansa, saawat he paikkansa hänen istuimensa luona.KW 235.2

Mutta “katsokaa, ettette hylkää häntä, joka puhuu”.^{1Hebr. 12: 25.} Jeesus sanoi: “Ei yksikään niistä miehistä, jotka oliwat kutsutut, ole maistawa minun illallistani.” He oliwat hyljänneet kutsun, eikä ketään heistä kutsuttaisi enää toista kertaa. Hylkäämällä Kristuksen juutalaiset paaduttiwat sydämensä ja antautuiwat saatanan waltaan, joten heidän oli mahdoton ottaa wastaan hänen armonsa. Niin on tähänkin aikaan. Jollei panna arwoa Jumalan rakkaudelle ja anneta sen tulla eläwäksi periaatteeksi, joka pehmittää sielun, olemme kokonaan kadotetut. Hän ei woi antaa suurempaa todistusta rakkaudestaan kuin hän jo on antanut. Jos Kristuksen rakkaus ei pehmitä sydäntä, ei myöskään ole muuta keinoa sen saawuttamiseen.KW 236.1

Joka kerta kun kieltäydyt kuulemasta armon sanomaa, wahwistat omaa epäuskoasi. Joka kerta kun kieltäydyt awaamasta sydämen owea Kristukselle, tulet yhä haluttomammaksi wastaanottamaan armon wiimeistä anomusta. Älköön waan sinusta kirjotettako kuten luopuneesta Israelista: “Efraim on epäjumaliin sidottu, anna hänen mennä!”^{2Hos. 14: 17.} Elä anna Kristuksen itkeä itseäsi, kuten hän itki Jerusalemia, sanoen: “Kuinka usein olen tahtonut koota lapsiasi, samoin kuin kana kokoaa poikueensa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso teidän huoneenne jää teille autioksi.”^{3Luuk. 13: 34; 35.}KW 236.2

Me elämme ajassa, jolloin wiimeinen armon sanoma, wiimeinen kutsu kuuluu ihmislapsille. Käsky mennä “teille ja aitowierille, on menemäisillään lopulliseen täytäntöön. Kristuksen kutsu kuuluu kaikille sieluille. Sanansaattajat sanowat: Tulkaa, sillä kaikki on walmistettu.” Taiwaan enkelit waikuttawat yhdessä ihmisolentojen kanssa. Pyhä Henki esittää monta aihetta, jotka pakottawat sinut tulemaan. Kristus odottaa jotain merkkiä, josta näkyy, että sydämesi owi awautuu hänen sisälle astuakseen. Enkelit odottawat saawansa taiwaaseen wiedä sanoman yhden syntisen palaamisesta. Taiwaan joukot odottawat walmiina lyömään sinun harppuusi ja laulamaan ilolaulua, että yksi sielu wielä ottaa wastaan kutsun ewankeliumin pitoihin.^{1Perustuu Luuk. 14: 1, 12—24}KW 236.3