Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Kristuksen wertaukset - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 24—Ilman hääpukua.

    Wertaus hääpuwusta esittää meille hywin tärkeän opetuksen. Häät tarkoittawat ihmisyyden ja jumaluuden wälistä yhteyttä samalla kun hääpuku tarkottaa sitä luonnetta, joka kaikilla tulee olla, jotta heidät laskettaisiin kyllin arwokkaiksi hääwieraiksi.KW 306.1

    Tässä, kuten wertauksessa suurista päiwällisistä, kuwataan ewankeliumin kutsua, miten juutalaiset sen hylkäsiwät ja armon sanomaa pakanoille. Mutta niihin nähden, jotka halweksiwat kutsua, tämä wertaus osottaa selwemmin kuin wiimemainittu, mikä suuri häpeä on olla kutsua noudattamatta ja mikä hirmuinen rangaistus sitä seuraa. Kutsu pitoihin on kuninkaan käsky. Se lähtee sellaisesta, jolla on walta käskeä. On suuri kunnia saada tällainen kutsu, mutta kuitenkaan ei tälle kunnialle panna arwoa. Kuninkaan ylemmyyttä halweksitaan. Samalla kun isännän kutsu otetaan wälinpitämättömästi wastaan, kohdellaan kuninkaan kutsua pilkalla ja murhalla. Hänen palwelijoitaan pilkattiin, pahoinpideltiin ja surmattiin.KW 306.2

    Kun isäntä näki kutsuaan halweksittawan, selitti hän, ettei kukaan niistä miehistä, joita kutsuttiin, saisi maistaa hänen ate- riaansa. Mutta ne, jotka owat halweksineet kuningasta, joutuiwat wielä ankaramman rangaistuksen alaisiksi. “Hän lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.”KW 306.3

    Molemmissa wertauksissa on ateria walmistettu wieraille, mutta jälkimäinen osottaa, että näiden puolestaan pitää läpikäydä walmistus, ennenkuin he woiwat olla mukana näissä pidoissa. Kaikki, jotka laiminlyöwät tämän walmistuksen heitetään ulos. “Kun kuningas meni sisälle katsomaan wieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu hääwaatteisiin. Ja hän sanoi hänelle: Ystäwä, kuinka tulit tänne sisälle, waikka sinulla ei ole hääwaatteita? Mutta hän ei wastannut mitään. Silloin kuningas sanoi palwelijoille: Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet äärimäiseen pimeyteen; siellä on olewa itku ja hammasten kiristys.”KW 307.1

    Kutsu pitoihin oli kulkenut Kristuksen opetuslasten kautta. Herra oli lähettänyt kaksitoista ja jälkeenpäin wielä seitsemänkymmentä julistamaan, että Jumalan waltakunta oli lähellä ja kehottamaan ihmisiä kääntymykseen ja ewankeliumin uskoon, mutta kutsua ei otettu wastaan. Ne, jotka oliwat kutsutut pitoihin, eiwät tulleet. Taas lähetettiin palwelijat sanomaan: Katso, minä olen walmistanut ateriani, härkäni ja syöttöraawaani owat teurastetut, ja kaikki on walmiina; tulkaa häihin. Tämä käsky lähetettiin Juudan kansalle Kristuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Mutta tämä kansa, joka wäitti olewansa Jumalan walittu kansa, hylkäsi sen ewankeliumin, joka heille ilmotettiin Pyhän Hengen woimalla. Moni heistä hylkäsi kutsun pilkaten, kun taas toiset katkeroituiwat pelastustarjouksesta ja Herran kunnian hylkäämisen kiellosta siihen määrään, että kohottiwat kätensä sanoman tuojia kohti. “Suuri waino”1Ap. T. 8: 1. syntyi. Monta miestä ja naista heitettiin wankeuteen, muutamat näistä Herran sanansaattajista, kuten Stefanus ja Jakob, surmattiin.KW 307.2

    Tällä tawoin Juudan kansa osotti hylkääwänsä Jumalan laupeuden. Wertauksessa Kristus ennusti tämän lopullisen seu- rauksen. Kuningas “lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa”. Tuomio, joka sisältyy näihin sanoihin, täyttyi juutalaisiin nähden Jerusalemin häwityksessä ja kansojen hajottamisessa.KW 307.3

    Kolmas kutsu tarkottaa ewankeliumin lähettämistä pakanoille. Kuningas sanoi: Häät owat walmistetut, mutta kutsutut eiwät olleet mahdolliset. Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin kaikki, jotka löydätte.KW 308.1

    Kuninkaan palwelijat, jotka meniwät teille “kokosiwat kaikki, jotka löysiwät, sekä pahat että hywät”. Se oli harwinainen sekotus. Toiset heistä eiwät tunteneet suurempaa kunnioitusta pitojen antajaa kohtaan, kuin ne, jotka oliwat hyljänneet kutsun. Ensiksi kutsuttu luokka ei luullut woiwansa uhrata mitään maallista etua kuninkaan juhla-aterian takia, ja niiden joukossa, jotka noudattiwat kutsua, oli sellaisia, jotka ajatteliwat waan omaa etuaan. Heidän aikomuksensa oli ottaa osaa juhla-aterian nautinnoihin, mutta heillä ei ollut mitään halua kunnioittaa kuningasta.KW 308.2

    Kun kuningas tuli sisälle katsomaan wieraita, oliwat näiden luonteet aiwan paljastettuina hänen edessään. Hän oli pitänyt huolta jokaisen juhlawieraan hääwaatteista. Tämä puku oli lahja kuninkaalta, ja sitä kantamalla wieras osotti kunnioitusta pitojen antajaa kohtaan. Mutta wierasten joukossa oli yksi mies, joka oli puettu tawalliseen pukuunsa. Hän oli kieltäytynyt tekemästä kuninkaan määräämiä walmistuksia. Pukua, joka suurilla kustannuksilla oli häntä warten hankittu, piti hän arwoaan alentawana kantaa. Siten hän loukkasi herraansa. Kuninkaan kysymykseen: Kuinka tulit tänne sisälle, waikka sinulla ei ole hääwaatteita? ei hän woinut wastata sanaakaan. Hän tuotti itselleen kirouksen. Silloin sanoi kuningas: “Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet äärimäiseen pimeyteen.”KW 308.3

    Kuninkaan wierasten tarkastuksella tarkotetaan tuomiota. Wieraat ewankeliumin pidoissa owat sellaisia henkilöitä, jotka tunnustawat palwelewansa Jumalaa ja joiden nimet owat elä- män kirjassa. Mutta kaikki, jotka tunnustawat olewansa kristittyjä, eiwät ole todellisia opetuslapsia. Ennenkuin lopullinen palkinto jaetaan, on ratkaistawa, kutka owat ansiokkaita tulemaan osallisiksi wanhurskasten perinnöstä. Tämä päätös on tehtäwä ennen Kristuksen toista tulemista taiwaan pilwissä; sillä kun hän tulee, on hänellä palkka mukanansa “antaakseen kullekin hänen tekojensa mukaan”.1Ilm. 22: 12. Siis on ennen hänen tulemistaan jokaisen ihmisen toiminnan luonne määrättäwä, ja jokaiselle Kristuksen seuraajalle on palkka tekojensa mukaan määrättäwä.KW 308.4

    Tutkintotuomio pannaan toimeen taiwaan asunnoissa silloinkun ihmiset wielä oleskelewat maan päällä. Koko niiden elämä, jotka tunnustawat olewansa Kristuksen seuraajia, on näytettäwä Jumalalle. Kaikki tarkastetaan taiwaallisten kirjoten tilien mukaan, ja niin on ihmisen kohtalo, hänen tekojensa mukaisesti määrätty ikiajoiksi.KW 309.1

    Wertauksessa mainitulla hääpuwulla tarkotetaan puhdasta, tahratonta luonnetta, joka Kristuksen tosiseuraajilla tulee olla. Seurakunnan annettiin pukeutua “loistawaan ja puhtaaseen liinaan” “jossa ei olisi tahraa eikä ryppyjä eikä mitään sellaista”. Hieno liina on, sanoo Raamattu, “pyhien wanhurskaus”.2Ilm. 19: 8; Es. 5: 27. Se on Kristuksen wanhurskaus, hänen oma tahraton luonteensa, joka uskon kautta annetaan niille, jotka wastaanottawat hänet persoonallisena Wapahtajanaan.KW 309.2

    Wiattomuuden walkoista pukua kantawat ensimäiset wanhempamme, kun Jumala asetti heidän pyhään paratiisiin. He eliwät täydellisessä sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. He alistuiwat kokonaan taiwaallisen Isän tahdon alle. Ihana, hillitty walo, walo Jumalalta, ympäröi pyhää paria. Tämä walopuku oli kuwa heidän taiwaallisen wiattomuutensa hengellisestä puwusta. Jos he olisiwat olleet uskollisia Jumalalle, olisi se aina ympäröinyt heitä. Mutta kun synti tuli, irtautuiwat he Jumalasta ja walo, joka heitä ympäröi, katosi. Alastomina ja häpeissään, kokiwat he korwata taiwaallisia pukuja yhteenliitetyillä wiikunalehdillä.KW 309.3

    Tätä juuri Jumalan lain rikkojat owat tehneet aina Aadamin ja Eewan tottelemattomuudesta lähtien. He owat sitoneet yhteen wiikunalehtiä peittääksen alastomuuttaan, jonka synti on saanut aikaan; he owat kantaneet itse keksimiään pukuja ja owat koettaneet peittää syntejään omilla teoilla tullakseen siten Jumalalle otollisiksi.KW 310.1

    Mutta tätä he eiwät woi koskaan tehdä. Ihminen ei woi keksiä mitään, millä todella woisi korwata kadotetun wiattomuutensa pukua. Ei mitään wiikunalehti-waippa, ei mikään maallinen puku sowi niiden kannettawaksi, jotka Kristuksen ja enkelien kanssa tulewat istumaan Karitsan hää-aterialla.KW 310.2

    Ainoastaan se puku, josta Kristus itse on pitänyt huolta, woi tehdä meidät soweliaiksi seisomaan Jumalan edessä. Tällä puwulla, hänen oman wanhurskautensa waipalla, Kristus warustaa jokaisen katuwan, uskowan sielun. “Sentähden neuwon minä sinua”, sanoo hän, “ostamaan minulta … walkeat waatteet, että niihin pukeutuisit ja alastomuutesi häpeä et näkyisi.”1Ilm. 3: 18.KW 310.3

    Tässä taiwaallisissa kangaspuissa kudotussa puwussa ei ole ainoatakaan ihmisten keksimää säijettä. Kristus ihmisluonnossa muodosti täydellisen luonteen, ja tämän luonteen hän tarjoo meille. “Koko meidän wanhurskautemme on niinkuin saastutettu waate.”2Jes. 64: 6 Kaikki, mitä woimme tehdä itsestämme, on synnin saastuttamaa. Mutta Jumalan Poika “ilmestyi ottamaan pois synnit ja hänessä ei ole syntiä”. Synnistä sanotaan, että se on “laittomuus”3Joh. 3: 5, 4. Mutta Kristus oli kuuliainen kaikille lain waatimuksille. Hän sanoi itsestään: “Sinun tahtosi, minun Jumalani, teen minä mielelläni ja sinun lakisi on sydämessäni.”4Ps. 40: 9. Ollessaan maan päällä sanoi hän opetuslapsilleen: “Minä olen pitänyt Isäni käskyt.”5Joh. 15: 10. Täydellisen kuuliaisuutensa kautta on hän tehnyt jokaiselle ihmisolennolle mahdolliseksi totella Jumalan käskyjä. Kun alistumme Kristukselle, on sydän yhtynyt hänen sydämeensä, tahto on mennyt hänen tahtoonsa, mieli tulee yh- deksi hänen mielensä kanssa, ja hän wangitsee kaikki ajatuksemme me elämme hänen elämäänsä. Tämä täydellinen yhtyminen häneen on sama kuin olla puettu hänen wanhurskautensa pukuun. Kun sitte Herra katsoo meihin, ei hän näe wiikunalehti- pukuamme, eikä synnin alastomuutta ja puutteellisuutta, waan hän näkee oman wanhurskautensa waipan, joka on täydellinen kuuliaisuus Jehowan laille.KW 310.4

    Kuningas tarkasti wieraat hää-aterialla. Ainoastaan ne hywäksyttiin, jotka oliwat totelleet hänen käskyänsä ja pukeutuneet hääpukuun. Samoin on wierasten laita ewankeliumin juhlapäiwällisissä. Kaikkien tulee alistua koetettawiksi suuren Kuninkaan edessä, ja ainoastaan ne, jotka owat pukeneet päällensä Kristuksen wanhurskauden waipan, tulewat hywäksytyiksi.KW 312.1

    Wanhurskaus on sama kuin tehdä oikein, ja tekojensa mukaan kaikki tuomitaan. Meidän luonteemme paljastetaan tekojemme kautta. Teot osottawat, onko uskomme oikea.KW 312.2

    Ei siinä ole kylliksi, että uskomme, ettei Kristus ole petturi tai että Raamatun uskonto ei ole pelkkiä taitawasti kokoonpantuja satuja. Me woimme uskoa, että Jeesus-nimi on ainoa nimi taiwaan alla, jonka kautta ihmiset pelastetaan, emmekä sittenkään uskon kautta tee häntä omaksi persoonalliseksi Wapahtajaksemme. Ei riitä, että uskomme oppeja totuudesta; ei riitä, että tunnustamme uskowamme Kristukseen tai että nimemme owat kirjotetut seurakunnan kirjoihin. “Joka pitää hänen käskynsä, hän pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysywän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” “Siitä me tiedämme hänet tuntewamme, että pidämme hänen käskynsä.”11 Joh. 3: 24; 2: 3. Tämä on kääntymyksen oikea todistus. Olipa tunnustuksemme mikä tahansa, ei siitä ole mitään hyötyä, jollei Kristus ilmene wanhurstauden töissä.KW 312.3

    Totuus on juurrutettawa sydämeen. Se pitää kurissa mielen ja hillitsee taipumuksia. Koko luonteen tulee olla jumaluuden leimaaman. Meidän on jokapäiwäisessä elämässämme otettawa warteen jokainen piirto, pieninkin seikka Jumalan sanassa.KW 312.4

    Sen, joka tulee osalliseksi jumalallisesta luonnosta, täytyy olla sopusoinnussa Jumalan suuren wanhurskauden mitan kanssa, joka on hänen pyhä lakinsa. Jumala mittaa ihmisten teot tämän ojennusnuoran mukaan, ja se on tulewa ihmisten luonteen koetuskiweksi tuomiolla.KW 312.5

    Niitä on monta, jotka wäittäwät, että läki poistettiin Kristuksen kuoleman kautta, mutta täten he wastustawat Kristuksen sanoja: “En minä ole tullut kumoamaan lakia ja profeettoja … kunnes taiwas ja maa katoawat, ei pienintäkään kirjainta eikä yhtäkään piirtoa katoa laista.”1Matt. 5: 17, 18. Kristus antoi elämänsä sowittaakseen ihmisten lain rikkomukset. Jos laki olisi woitu muuttaa tai syrjäyttää, ei Kristuksen olisi tarwinnut uhrata elämäänsä. Hän korotti Jumalan lain elämällään maan päällä ja wahwisti sen kuolemallaan. Hän antoi elämänsä uhriksi, ei kumotakseen. Jumalan lakia, ei luodakseen alempaa mittapuuta, waarn sen takia, että oikeus pidettäisiin yllä ja Jumalan läki pysyisi muuttumattomana kaikkina aikoina.KW 313.1

    Saatana oli wäittänyt, että ihmisen oli mahdoton totella Jumalan käskyjä, ja totta on, ettemme woi täyttää niitä omasta woimastamme. Mutta Kristus tuli ihmismuodossa ja osotti täysellisellä kuuliaisuudellaan, että ihmisyys ja jumaluus yhdessä woiwat täyttää kaikki Jumalan waatimukset.KW 313.2

    “Kaikille, jotka ottiwat hänet wastaan, hän antoi wallan tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskowat hänen nimeensä.”2Joh. 1: 12. Tätä woimaa ei ihmisolento omaa itsestään, se on Jumalan woima. Kun sielu omistaa Kristuksen, saa se woimaa elää Kristuksen elämää.KW 313.3

    Jumala waatii lapsiltaan täydellisyyttä. Hänen lakinsa on hänen oman luonteensa ilmaus sekä ojennusnuora kaikille luonteille. Tämä jumalallinen esikuwa esitetään kaikille, ettei mitään erehdystä syntyisi niiden ihmisten suhteen, jotka Jumala on walinnut waltakuntaansa warten. Kristuksen elämä maan päällä oli täydellinen Jumalan lain esitys, ja kun ne, jotka tahtowat olla Jumalan lapsia, tulewat luonteeltaan Kristuksen kaltaisiksi, tulewat he myös kuuliaisiksi Jumalan laille. Silloin Herra woi luottaa heihin; hän näkee, että he kuuluwat taiwaallisen perheen joukkoon. Puettuina Kristuksen wanhurskauden ihanaan pukuun, he saawat paikan kuninkaan juhlapidoissa. Heillä on oikeus yhtyä werellä pestyyn joukkoon.KW 313.4

    Miehessä, joka tuli pitoihin ilman hääwaatteita, näemme tuwan siitä asemasta, minkä suuri joukko ihmisiä nykyään ottaa maailmassa. He tunnustawat olewansa kristittyjä ja waatiwat ewankeliumin siunauksia ja etuja, mutta siitä huolimatta eiwät he tunne mitään sydämen kääntymyksen tarwetta, eiwätkä he koskaan ole todella katuneet syntejään. He eiwät huomaa tarwitsewansa Kristusta, eiwätkä usko häneen. He eiwät ole woittaneet perisyntejään eikä muitakaan pahoja taipumuksia. Kuitenkin luulewat he olewansa itsestään hywät ja luottawat omiin ansioihinsa eiwätkä rakenna Kristukselle. Jumalan sanan kuulijoina he tulewat pitoihin, mutta eiwät ole pukeneet päällensä Kristuksen wanhurskauden waippaa.KW 314.1

    Moni, joka sanoo olewansa kristitty, on waan pelkkä siweyssaarnaaja. He owat hyljänneet sen lahjan, joka yksin olisi antanut heille kywyn kunnioittaa Kristusta esittämällä hänet maailmalle. Pyhän Hengen työ on heille kokonaan wieras. He eiwät ole sanan tekijöitä. Ne taiwaalliset periaatteet, jotka erottawat Kristuksen omat maailman omista, owat melkein häwinneet. Nämä nimikristityt eiwät enää ole erotettu ja maailmasta poikkeawa kansa. Raja on hywin epäselwä. Kansa alistuu maailman järjestykseen, sen tapoihin ja itsekkääseen elämään. Seurakunta on mennyt maailman puolelle lain rikkomisessa, kun maailman pitäisi pikemmin lähestyä seurakuntaa lain kuuliaisuuden kautta. Kirkko tulee päiwä päiwältä yhä maallisemmaksi.KW 314.2

    Kaikki nämä toiwowat tulewanja pelastetuiksi Kristuksen kuoleman kautta, mutta kieltäytywät wiettämästä hänen uhrautuwaa elämäänsä. He ylistäwät wapaan armon rikkauksia ja koettawat peittää itseään wanhurskauden ulkonaisella loistolla, jolla luulewat salaawansa luonteen puutteet; mutta heidän ponnistelunsa eiwät ole Herran tulemisen päiwänä miksikään hyödyksi.KW 314.3

    Kristuksen wanhurskaus ei peitä ainoatakaan helmasyntiä.KW 314.4

    Ihminen woi olla lainrikkoja sydämessään, waikkei hän antaudu mihinkään ulkonaisiin tekoihin ja waikka maailma pitää häntä hywinkin oikeamielisenä. Mutta Jumalan läki katsoo sydämen kätköihin. Jokainen teko tuomitaan niiden waikutteiden mukaan, jotka sen owat aiheuttaneet. Ainoastaan ne teot, jotka owat sopusoinnussa Jumalan lain periaatteiden kanssa, kestäwät tuomion.KW 315.1

    Jumala on rakkaus. Hän on näyttänyt tämän rakkauden antamalla Kristuksen meidän puolestamme. Kun “hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jotta jokainen häneen uskowa ei hukkuisi, waan saisi ijankaikkisen elämän,”1Joh. 3: 16. ei hän kieltänyt kalliisti ostettua omaisuuttaan. Hän antoi meille koko taiwaan, josta woimme hakea woimaa, ettei suuri wihollisemme woi meitä lyödä takaisin eikä woittaa. Mutta Jumalan rakkaus ei suwaitse syntiä. Hän ei sietänyt saatanan, ei Aadamin eikä Kainin syntiä, eikä hän siedä yhdenkään ihmislapsen syntiä. Hän ei ummista silmiään meidän synneiltämme eikä suwaitse luonteemme wirheitä. Hän odottaa, että woittaisimme ne hänen nimessään.KW 315.2

    Ne, jotka hylkääwät Kristuksen wanhurstauden lahjan, hylkääwät samalla myös ne luonteenominaisuudet, jotka tekisiwät heidät Jumalan pojiksi ja tyttäriksi. He hyltääwät sen ainoan keinon, joka auttaisi heitä saamaan paikan hää-aterialla.KW 315.3

    Kun kuningas wertauksessa kysyi: “Kuinka tulit tänne sisälle, waikka sinulla ei ole hääwaatteita?” waikeni mies. Samoin käy tuomion suurena päiwänä. Nyt woiwat ihmiset peitellä luonteensa wirheitä, mutta sinä päiwänä eiwät mitkään anteeksipyynnöt auta.KW 315.4

    Meidän aikamme kristityillä seurakunnilla on paljon etuja. Herra on meille ilmotettu yhä kaswawassa walossa. Meidän etumme owat paljon suuremmat kuin ne, joita oli Jumalan muinaisella kansalla. Meillä ei ole ainoastaan se suuri walo, joka annettiin Israelille, waan on meillä wielä lisäksi todistus siitä suuresta pelastuksesta, joka meille on annettu Kristuksen kautta. Se, mikä juutalaisille oli esikuwa ja wertaus, on meille tullut todellisuudeksi. Heillä yli wanhan testamentin historia; meillä on se ja lisäksi uusi testamentti. Meillä on warmnus jo tulleesta Wapahtajasta — Wapahtajasta, joka on ristiinnaulittu noussut ylös kuolleista ja julistanut Josefin auenneen haudan ääressä: “Minä ylen ylösnousemus ja elämä.” Kun meillä on tieto Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan, on Jumalan waltakunta pantu meidän keskellemme. Kristus ilmotetaan meille saarnoissa ja lauluilla häntä ylistetään. Henkistä juhla-ateriaa tarjotaan meille mitä runsaimmassa määrässä. Hääpuku, joka on hankittu äärettömällä hinnalla, lahjotetaan wapaehtoisesti joka sielulle. Jumalan sanansaattajain kautta esitetään meille Kristuksen wanhnrskans, wanhurskauttannnen uskon kautta, Jumalan sanan äärettömän suuret ja kalliit lupaukset, wapaa pääsy Isän luo Kristuksen kautta, Hengen wirwyitus ja warma wakuus ijäisestä elämästä Jumalan waltaknnnassa. Mitä muuta saattoi Jumala enää tehdä puolestamme, jotta pääsisimme suurelle aterialle, taiwaallisiin pitoihin?KW 315.5

    Taiwaassa sanywat palwelewat enkelit: Palwelnksen, jonka olemme saaneet tehtäwäksemme, olemme täyttäneet. Me ajoimme takaisin pahojen enkelien joukot. Me lähetimme kirkkautta ja waloa ihmisten sieluihin, muistuttaen heille Jumalan rakkaudesta, joka yli ilmennyt Kristuksessa Jeesuksessa. Me kiinnitimme heidän silmänsä Kristuksen ristiin. Heidän sydämensä oliwat hywin liikutetut synnistä, jonka takia Jumalan Poika ristiinnaulittiin. He tunsiwat olewansa wäärässä. He näkiwät, että heidän oli suunnattawa askeleensa päinwastaiseen suuntaan kuin ennen; he tunsiwat ewankelinmin woiman, heidän sydämensä heltyiwät, kun he huomasiwat Jumalan rakkauden suloisuuden. He huomasiwat Kristuksen luonteen kauneuden. Mutta tämä kaikki yli turhaa monelle heistä. He eimät woineet heittää omia tapojaan ja tottumuksiaan. He eiwät tahtoneet riisua päältään maallista pukua, tullakseen puetuiksi taiwaalliseen waippaan. Heidän sydämensä oli ahneuden mailassa. He rakastiwat enemmän maailman seuraa kuin Jumalaa.KW 316.1

    Lopullisen ratkaisun päiwä on olewa wakawa. Apostoli Johannes knwailee sitä eräässä profeetallisessa näyssä näin: “Minä näin suuren walkoisen waltaistuimen ja sillä istujan, jonka kaswoja maa ja taiwas pakeniwat, eikä niillä ollut sijaa missään. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa waltaistuimen edessä, ja kirjoja awattiin, ja awattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoissa oli kirjoitettu, heidän tekojenja mukaan.”1Ilm. 20: 11, 12.KW 317.1

    Miten surullinen onkaan se silmäys, jonka ihminen heittää menneeseen elämäänsä, seisoessaan waskatusten ijäisyyden kanssa! Koko hänen elämänsä esiintyy juuri sellaisena kuin se on ollut. Maailman huwit, rikkaus ja kunnia eiwät silloin enää näytä niin tärkeiltä. Sillä hetkellä ihminen huomaa, että wanhurskaus, jota hän halweksi, on ainoa, mikä on jostakin arwosta; hän tulee huomaamaan, että hänen oma luonteensa on mnodostunut saatanan petollisten houkutusten alla. Se puku, jonka hän itse on walinnut, on merkki hänen liitostaan ensimäisen suuren luopion kanssa. Silloin hän huomaa walmtansa seuraukset; silloin hän ymmärtää, mitä Jumalan käskyjen rikkominen merkitsee.KW 317.2

    Ei ole enää toista koetusaikaa, jolloin ihminen woi walmistua ikuisuutta warten. Jo tässä elämässä on meidän puettawa päällemme Kristuksen wanhurskauden waippa. Tämä on ainoa tilaisuus muodostaa luonnettamme sitä kotia warten, jonka Kristus on walmistanut niille, jotka tottelemat hänen käskyjään.KW 317.3

    Koetusaikamme on kohta lopussa. Loppu on lähellä. Meille on annettu tämä warotus: “Pitäkää waari itsestänne, ettei sydämenne raskaudu päihtymyksestä ja juoppoudesta ja elatuksen huolista, niin että se päiwä äkkiarwaamatta yllättää teidät.”2Luuk. 21: 34. Warokaa, ettei se löydä keitä walmistumattomina, ettei teitä tawata ilman hääwaatteita kuninkaan pidoissa! “Sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tnlee.” “Autuas se, joka walwoo ja säilyttää waatteensa, ettei hän kulkisi alaskomana, eikä hänen häpeätänsä nähtäisi.”3Matt. 24: 44; Ilm. 16: 15.1Perustuu Matt. 22: 1—14.KW 317.4

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents