Kallioperälle.
“Mitä kallioperälle kylvettiin on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla wastaan; mutta hänellä ei ole itsessään juurta, waan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus ja waino sanan tähden, loukkaantuu hän heti.”KW 46.1
Siemen, joka kylwetään kiwiseen maahan, ei pääse tarpeeksi sywälle. Taimi nousee ylös, mutta juuri, joka ei jaksa tunkea kallion läpi, ei saa rawintoa kaswulleen ja taimi kuihtuu ennen pitkää. Moni uskowaiseksi itseänsä tunnustawa on kallioperän kaltainen. Kuten kallio maakerroksen alla, piilee luonnollisen sydämen itsekkäisyys hywien toiweiden ja tunteiden ohuen maakerroksen alla. Itserakkautta ei ole woitettu. He eiwät ole tulleet huomaamaan synnin yliwaltaa eiwätkä ole nöyrtyneet sen taakan alla. Sen laatuiset ihmiset ottawat sanan heti ilolla wastaan, ja ulkonaisesti katsoen näyttäwät he kääntyneiltä; mutta heidän uskontonsa on wain pintapuolista.KW 46.2
Eiwät ihmiset luowu sentakia, että he wastaanottawat sanan eikä senkään takia, että he siitä iloitsewat. Heti kun Matteus kuuli Wapahtajan käskyn, nousi hän ylös, jätti kaikki ja seurasi häntä. Jumala tahtoo, että otamme wastaan jumalallisen sanan heti, kun se tulee sydämiimme, ja oikein on, että otamme sen wastaan ilolla. “Ilo on olewa taiwaassa yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen.” Samoin on ilo siinä sielussa, joka uskoo Kristukseen. Mutta ne, joiden wertauksessa sanotaan heti ottawan wastaan sanan, eiwät arwioi kustannuksia. He eiwät ajattele, mitä Jumalan sana heiltä waatii. He eiwät aseta sanaa wastakkain elintapojensa kanssa eiwätkä tahdo tykkänään alistua sen alle.KW 46.3
Taimen juuret pistäwät sywälle maahan ja, jokaiselta silmältä salattuina, ylläpitäwät taimen elämää. Niin on kristitynkin laita. Sielun ja Kristuksen näkymättömän yhdistyksen, uskon, kautta ylläpidetään hengellistä elämää. Mutta kallioperän tapai- set kuulijat luottawat omaan minäänsä Kristuksen sijasta. He luottawat hywiin töihinsä ja tunteisiinsa pitäen itseään wahwoina omassa wanhurskaudessaan. He eiwät etsi woimaansa Herrasta ja hänen woimastaan. Sellaisessa ihmisessä “ei ole juurta”, sillä hän ei ole yhdistetty Kristukseen.KW 46.4
Lämmin kesä-aurinko, joka antaa woimaa ja kypsyttää warttuneen taimen, tuottaa turmion sille, jonka juuret eiwät ole kyllin sywällä. Se, jolla “ei ole juurta itsessään”, “kestää ainoastaan jonkun aikaa”, mutta “kun tulee ahdistus ja waino sanan tähden, loukkaantuu hän heti”. Moni wastaanottaa ewankeliumin pikemmin jonkunmoisena keinona kärsimyksistä päästäkseen kuin wapautuakseen synnin painon alta. Nämä iloitsewat jonkun aikaa, niin kauan kun he uskowat, että uskonto wapauttaa heidät waikeuksista ja koettelemuksista. Niin kauan kuin elämä heitä helläwaroen kohtelee, tuntuwat he kestäwiltä kristityiltä. Mutta he kadottawat rohkeuden kiusausten tulikoetuksen alla. He eiwät woi kieltäytyä Kristuksen tähden. Kun Jumalan sana moittien näyttää heille helmasynnin tai waatii itsekieltäymystä ja uhrausta, loukkaantuwat he. Heistä olisi liian waiwaloista muodostaa uudestaan koko elämänsä. He katselewat wain edessä olewaa waiwaa ja ahdistusta ja unohtowat tulewan kunnian. He owat walmiit huudahtamaan kuten opetuslapset, jotka jättiwät Jeesuksen: “Tämä on kowaa puhetta, kuka woi sitä kuulla.” Niitä on paljon, jotka tahtowat palwella Jumalaa, mutta joiden Jumalan tuntemus ei ole perustettu omalle kokemukselle. Heidän halunsa täyttää Jumalan tahto riippuu heidän horjuwasta taipumuksestaan eikä Pyhän Hengen sywästä waikutuksesta. Siitä syystä heidän käytöksensä ei ole sopusoinnussa Jumalan lain kanssa. He tunnustawat Kristuksen wapahtajakseen, mutta eiwät usko, että hän woi antaa heille woimaa syntejänsä woittamaan. He eiwät ole persoonallisessa yhteydessä eläwän Wapahtajan kanssa, ja heidän luonteensa ilmaisee sekä synnynnäisiä että helmasyntejä.KW 47.1
On aiwan eri asia noin ylimalkaisesti suostua Pyhän Hengen waikutukseen kuin kokonaan antautua hänen kurituksensa alle, kun hän kutsuu meitä parannutseen. Moni on wieras Jumalalle, josta näkyy, että he owat wielä itsekkyyden ja synnin kahleissa, he koettawat wapautua niistä, mutta eiwät ristiinnaulitse omaa minäänsä. He eiwat ole ehdottomasti antautuneet Kristuksen käsiin, eiwätkä etsi jumalallista woimaa tehdäkseen hänen tahtonsa. He eiwät anna muodostaa itseään jumalallisen esikuwan mukaan. He tunnustawat puutteensa ylimalkaisesti, mutta eiwät tahdo luopua erinäisistä synneistä. Ja siten jokaisen huonon teon mukana kaswaa wanha itsekäs luonto.KW 48.1
Näiden sielujen ainoa toiwo on siinä, että he sowelluttawat totuuden.Kristuksen sanoissa Nikodemukselle: “Teidän täytyy syntyä uudesti.” “Jos ei ihminen synny uudesti, ei hän woi nähdä Jumalan waltakuntaa.”KW 48.2
Tosi pyhyys on siinä, että kokonaan palwellaan Jumalaa. Tämä on totisen kristillisen elämän ehto. Kristus waatii, että ehdottomasti pyhitämme itsemme hänen palwelukseensa. Hän tahtoo sydämemme, ymmärryksemme, sielumme, woimamme. Omaa minää ei saa heillä. Totinen kristitty ei elä itselleen.KW 48.3
Rakkauden tulee olla teon kannustajana. Rakkaus on perustawa periaate Jumalan hallituksessa taiwaassa ja maan päällä, ja sen tulee olla perustana kristitynkin luonteelle. Se yksin woi tehdä hänet kestäwäksi ja antaa hänelle woimaa koettelemusten ja kiusausten woittamiseen.KW 48.4
Rakkaus näkyy uhrautumisessa. Koko pelastussuunnitelma on uhrautumiselle perustettu — uhri, joka on niin laaja, niin sywä ja suuri, ett'emme woi sitä mitata. Kristus antoi kaikki meidän tähtemme, ja niiden, jotka wastaanottawat Kristuksen, tulee myös olla walmiit uhraamaan kaikki Lunastajansa tähden, sillä hänen kunniansa ja kirkkautensa on käypä ennen kaikkea muuta.KW 48.5
Ja jos rakastamme Jeesusta, tulee meidän myös ilolla elää hänelle kantamalla kiitosuhria ja ponnistelemalla hänen asiansa puolesta. Se waiwalloinen työ käy meille helpoksi. Hänen tähtensä kärsimme mielellämme tuskaa, waiwaa ja uhrauksia. Silloin me, kuten hänkin, ikäwöiden odotamme ihmisten pelastusta ja tunnemme samaa rakkautta sieluihin kuin hänkin.KW 48.6
Tämä on Kristuksen uskontoa. Kaikki muu on eksytystä. Itse asiassa ei mikään oppi totuudesta, ei minkään opin tunnustus woi sielua pelastaa. Me emme kuulu Kristukselle, joll'emme kokonaan ole hänen. Jakamalla sydämensa ihminen asettaa henkisen elämänsä waaraan, joten hänen tahtonsa heikkenee ja mielihalut waihtelewat. Hänen pyrkimyksensä palwella samalla kertaa omaa minäänsä ja Kristusta tekee hänen sydämensä kiwiseksi perustaksi, ja kun koettelemus tulee, ei hän kestä.KW 49.1