Orjantappuroihin.

“Mikä taas orjantappuroihin kylwettiin on se, joka kuulee sanan, ja tämän maailman huoli ja rikkauden petos tukehuttawat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.”KW 50.1

Ewankeliumin siemen lankee usein orjantappuroihin ja tuhoatuottawiin rikkaruohoihin. Joll'ei ihmissydämessä tapahdu siweellinen uudistus, joll'ei wanhoja tapoja ja tottumuksia hyljätä, jos ei sielua puhdisteta pahoista taipumuksistaan — jos ei kaikki tämä tapahdu, kaswawat orjantappurat ja tukahuttawat wehnän.KW 50.2

Armo woi tehdä työtään ainoastaan siinä sydämessä, joka on perinpohjin walmistettu totuuden kalliille kylwölle. Synnin orjantappurat itäwät kaikenlaatuisessa maassa, ne eiwät tarwitse mitään hoitoa, mutta armolahjoja on huolellisesti hoidettawa. Orjantappurat owat aina walmiit wersomaan, ja kitkemistä on yhä jatkettawa. Joll'ei sydäntä panna Jumalan walwonnan alle, joll'ei Pyhä Henki lakkaamatta puhdista ja jalosta luonnettamme, tulewat wanhat, huonot taipumuksemme pian uudelleen näkywiin. Ei hyödytä mitään, että ihmiset tunnustawat uskowansa ewankeliumia, joll'ei se heihin ole walanut pyhittäwää woimaansa. Joll'eiwät he woita syntiä, saa synti heistä woiton. Ne ohdakkeet, jotka wain leikataan, mutta ei nyhdetä pois kaikkine juurineen, kaswawat pian uudestaan, kunnes sielu on kokonaan niiden peitossa.KW 50.3

Kristus luettelee ne seikat, jotka owat sielulle waarallisia. Kuten Markuksen ewankeliumissa näemme, mainitsee hän sellaisina maalliset huolet, rikkauden petoksen ja muut elämän halut. Ja Luukkaan ewankeliumissa luetellaan huolet, rikkaus ja elämän hekuma. Nämä ne tukahuttawat sanan, wersowan henkisen kylwön. Jos sielu laiminlyö etsiä rawintoa Kristuksesta, kuolee henkinen elämä sydämestä.KW 50.4

“Tämän maailman murhe”. Ei mikään luokka ole wapaa maalisten murheiden kiusauksesta. Se on raskaana, tuskastutta- vana taakkana köyhälle, joka wiettää elämänsä puutteessa ja alituisessa tulewaisuuden pelossa; se kiusaa rikasta pelolla menettää rikkautensa ja muilla jäytäwillä murheilla. Moni Kristuksen seuraaja unohtaa opetuksen, jonka hän antoi heille puhuessaan kedon kukkasista. He eiwät luota hänen alituiseen huolenpitoonsa. Kristus ei saa tilaisuutta kantaa heidän taakkaansa, kun eiwät he heitä sitä hänen hartioilleen. Siitä syystä usein elämän murhe, jonka pitäisi ajaa ihmiset Wapahtajan luo, pikemmin erottaa heidät hänestä.KW 50.5

Moni, joka woisi tulla hedelmää tuottawaksi Jumalan palweluksessa, käyttää koko aikansa rikkauden kokoamiseen. Heidän harrastuksensa on wain laajoissa liike-yrityksissä, joissa henkiset asiat laiminlyödään. Tällä tawoin wieraantuwat he Jumalasta. Raamattu warottaa meitä olemasta “tehtäwissämme welttoja”.^{1Rom. 12: 11.} Meidän tulee työskennellä, jotta kykenisimme antomaan tarwitsewille. Kristittyjen täytyy tehdä työtä; heidän on usein pakko ruweta liikeyrityksiin, ja sen he woiwat tehdä, tekemättä silti syntiä. Mutta monet uhraawat työhön ajatuksensa niin tykkänään, ett'ei heillä ole aikaa rukoukseen eikä Raamatun tutkimiseen — ei ole aikaa etsimään ja palwelemoan Jumalaa. Joskus heidänkin sielunsa ikäwöi taiwaallista puhtautta, mutta maailman lewottomuus ei anna heille aikaa kuunnella Pyhän Hengen tarjoamaa ääntä. Jäisyysasia jää toisarwoiseen asemaan, tämän maailman asiat asetetaan sitä korkeammalle. Ja siten on sanan kylwön mahdoton kantaa hedelmää, sillä sielun elämä suojelee maallisia ohdakkeita.KW 51.1

On taas toisia, joiden harrastus käy kokonaan toiseen suuntaan, mutta jotka siitä huolimatta joutuwat samaan eksytykseen. He työskentelewät toisten hywäksi. Heidän welwollisuutensa owat raskaat, edeswastuu suuri, ja niin luulewat he maollisen työnsä takia olewansa oikeutetut laiminlyömään korkeimman welwollisuutensa: yhteyden Jumolan kanssa rukouksessa ja sanan wiljelemisen. He unohtawat, että Kristus on sanonut: “Ilman minua ette woi tehdä mitään.”^{1Joh. 15: 5.} He eiwät wäellä Kristuksen seurassa. Heidän elämänsä ei ole hänen armonsa läpitunkema; oma minä astuu etualalle. Heidän työnsa tähtää pääasiallisesti arwossa kohoamiseen, ja heidän luonteenja tunnusmerkkinä on kowa, rakkaudeton, taipumaton sydän. Tässä juuri on suuri syy kristillisen työn epäonnistumiseen, sen takia juuri näemme siitä usein niin niukat tulokset.KW 51.2

“Rikkauden petos.” Rikkauden rakkaus on petollinen, waarallinen intohimo. Ne, joilla on maallista rikkautta, unohtawat niin helposti, että Jumala hallitsee kaikkialla. He sanowat: “Minun woimani ja käteni wäkewyys on minulle näin woimalliset työt tehnyt.”^{25 Moos. 8: 17.} Rikkaus, jonka pitäisi herättää heissä kiitollisuutta Jumalaan, johtaa heidät itsepolwomiseen. He unohtawat olewansa riippuwaisia Jumalasta, unohtawat welwollisuutensa lähimmäisiään kohtaan. Sen sijaan, että pitäisiwät rikkautta leiwiskänä, joka on käytettäwä Jumalan kunniaksi ja ihmiskunnan hyödyksi, näkewät he siinä yksinomaan oman nautintonsa wälikappaleen. Rikkaus, jonka pitäisi olla wälikappaleena kehittämään Jumalan ominaisuuksia ihmisessä, tulee sen sijaan keinoksi kehittämään saatanan ominaisuuksia. Orjantappurat tukahuttawat sanan kylwön.KW 52.1

“Elämän hekuma.” Suuri waara on sellaisissa huwituksissa, jotka yksinomaan tahtowat tyydyttää nautinnonhimoa. Kaikki nautinnot, jotka heikontawat ruumiillista woimao, jotka samentawat mielen ja tylsyttäwät järjen, owat luettawat “lihallisiin himoihin, jotka sotiwat sielua wastaan”.^{31 Piet. 2: 11.}KW 52.2

“Ja muut elämän halut.” Ne seikät, jotka sisältywät näihin sanoihin, eiwät tarwitse itsessään olla syntisiä, mutta ne tulewat sellaisiksi, kun ne asetetaan Jumalan waltakunnan edelle. Se, mikä wetää mielen pois Jumalasta ja johtaa tunteet pois Kristuksesta, on sielun wihollinen.KW 52.3

Kun mieli on nuori ja woimakas, ja sillä on kyky nopeampaan kehitykseen, on ihminen suuressa kiusauksessa tulla kunnianhimoiseksi ja itsekkääksi. Jos lapsella on menestystä, joutuu se waaraan jatkaa tiellä, jossa omatunto tukahutetaan ja jossa himmenee oikea käsitys todella hywästä luonteesta. Jos olosuhteet owat tälle kehitykselle suosiollisia, menee se siihen suuntaan, jota Jumalan sana ei hywäksy.KW 53.1

Wanhempain edeswastuu on hywin suuri lasten warhaisemmalla iällä. Heidän pitäisi pyrkiä antamaan nuorisolle hywiä waikutelmia, jotka näyttäwät heille elämän oikeassa walossa ja osottawat tien tosi menestykseen. Mutta kuinka monet wanhemmat koettawatkaan sensijaan ensiksi huolehtia siitä, että heidän lapsensa menestyisiwät maailmassa! Heidän seurapiirinsä walitaan tätä silmällä pitäen. Monet wanhemmat asettuwat lastensa takia suuriin kaupunkeihin asumaan ja wiewät heidät hienoihin seurapiireihin. He ympäröiwät lapsensa waikutelmilla, jotka kiihottawat heissä maailman rakkautta ja ylpeyttä. Tässä ilmapiirissä sielu kutistuu, ja elämän korkeat tarkotusperät katoawat näkywistä. Tuo autuas etu, olla Jumalan lapsi, i kuisuuden perillinen, waihdetaan maalliseen woittoon.KW 53.2

Monet wanhemmat koettawat tehdä lapsensa onnellisiksi tyydyttämällä heidän huwitushaluaan. He salliwat lastensa ottaa osaa huweihin ja maallisiin juhliin, antawatpa heille wielä rahaa mielen mukaan käytettäwäksi koreuteen ja muuhun turhuuteen. Kuta useammin huwitteluhalua tyydytetään, sitä kiihkeämmäksi se tulee. Nuorten mieli kiintyy yhä enemmän huwitteluun, kunnes he lopulta pitäwät sitä elämän suurena tarkotuksena. He kehittywät weltoiksi ja rajuluontoisiksi, joten heidän on melkein mahdoton koskaan tulla kestäwiksi kristityiksi.KW 53.3

Seurakuntakin, jonka pitäisi olla totuuden pilari ja tuki, kiihottaa tätä itsekästä huwitteluhalua. Mihin waaroihin moni seurakunta turwautuu, kun rahoja tarwitaan uskonnollisiin tarkotuksiin? Myyjäisiin, illallisiin, wieläpä arpajaisiin ja samantapaisiin huweihin. Usein se paikka, joka on pyhitetty Jumalan palwelukselle, saastutetaan ylensyömisellä ja juomisella, ostamalla ja myymällä sekä kaikenmoisella huwittelulla. Jumalan huoneen kunnioitus laimenee nuorten mielissä. Itsehillitsemiskyky höllenee. Wedotaan itsekkyyteen, himoihin ja koreilun haluun, ja nämä ominaisuudet kaswawat sitä mukaa, kun niille annetaan myöten.KW 53.4

Huwitteluhalu on korkeimmillaan kaupungeissa. Monet wanhemmat, jotka walitsewat lapsilleen kaupunkikodin luullen siten walmistawansa heille suurempia etuja, tulewat ennen pitkää suuresti pettymään ja saawat liian myöhään katua hirmuista erehdystään. Meidän aikamme kaupungit owat melkein Sodoman ja Gomorran kaltaisia. Monet juhlapäiwät käytetään laiskotteluun. Kiihottawat huwit, — teaatterit, kilpa-ajot, pelit, wäkijuomain nauttiminen ja meluawat juhlat — panewat ihmisen intohimot wilkkaaseen toimintaan. Nuoriso joutuu tähän pyörteeseen. Ne, jotka oppiwat rakastamaan huwia itse huwin takia, awaawat sulun kiusauksen wirralle. He antautuwat seuraelämän huwituksiin ja ajattelemattomaan wallattomuuteen. Seurustelu huwinhaluisten ihmisten kanssa waikuttaa huumaawasti heidän mieleensä. Niin kulkewat he huwista toiseen, kunnes kadottawat sekä tahdon että woiman wiettää hyödyllistä elämää. Jumalan kaipuu kuolee heistä pois, ja hengellinen elämä pimenee. Kaikki sielun jalommat kywyt, kaikki, mikä yhdistää ihmisen henkiseen maailmaan, turmeltuu.KW 54.1

Totta kyllä, että löytyy sellaisia, jotka huomaawat hulluutensa ja katuwat sitä — antakoon Jumala heille anteeksi! — mutta he owat wahingoittaneet omat sielunsa ja syösseet itsensä ikuiseen waaraan. Arwostelukyky, jonka aina pitäisi erottaa hywä ja paha, turmeltuu suureksi osaksi. He eiwät halua kuulla Pyhän Hengen warottowaa ääntä eitä huomata saatanan juonia. Waaran hetkellä he helposti joutuwat kiusaukseen ja eksywät pois Jumalasta. Heidän nautinnonhaluisen elämänsä loppu on perikato sekä tässä että tulewassa elämässä.KW 54.2

Huolet, rikkaus, huwitukset — kaikkia näitä saatana käyttää leikkiessään ihmissielun kanssa. Siitä syystä on meille annettu tämä warotus: “Älkää maailmaa rakastako eikä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, ei Isän rakkaus ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korska, se ei ole Isastä, waan maailmasta.”^{11 Joh. 2: 15, 16.} Hän, joka lukee ihmissydämet kuin awoimen kirjan, sanoo: “Mutta pitäkää waari itsestänne, ett'ei sydämenne raskaudu päihtymyksestä ja juoppoudesta ja elatuksen huolista.”^{2Luuk. 21: 34.} Ja apostoli Paawali kirjottaa Pyhän Hengen kautta: “Mutta ne, jotka tahtowat rikastua, lankeawat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja wahingollisiin himoihin, jotka upottawat i hmisen turmioon ja kadotukseen. Sillä ahneus on kaikellaisen pahan juuri; sitä owat monet himoinneet ja eksyneet pois uskosta ja itsellensä monta tuskaa saattaneet.”^{31 Tim. 6: 9, 10.}KW 54.3