Luku 23—Herran wiinitarha.

Juutalainen kansa.

Wertausta kahdesta pojasta seurasi wertaus wiinitarhasta. Toisessa oli Kristus juutalaisille opettajille esittänyt kuuliaisuuden tarpeellisuutta, ja toisessa wertauksessa hän puhui niistä runsaista lahjoista, joita Israelille oli tuhlaamalla annettu sekä niistä waatimuksista, joita Herra tämän perusteella heille asetti. Hän esitti heille Jumalan kirkkauden, jonka he kuuliaisuudella olisiwat saawuttaneet. Wetäen werhon tulewaisuuden edestä, osotti hän, miten koko kansa, laiminlyömällä Herran käskyjen noudattamisen, oli menettänyt siunauksen ja wetänyt turmion päälleen.KW 284.1

“Oli perheenisäntä”, sanoi Kristus, “joka istutti wiinitarhan ja pani aidan sen ympäri ja kaiwoi siihen wiinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän wuokrasi sen wiinitarhurille ja matkusti ulkomaille.”KW 284.2

Profeetta Jesaiassa on kuwaus tästä wiinitarhasta: “Minä weisaan armaalleni ystäwäni wirttä hänen wiinimäestänsä. Wiinimäki oli ystäwälläni lihawalla rinnemaalla. Ja hän kaiwoi sen ja perkasi kiwet siitä pois ja istutti siihen wiinipuun wesoja ja rakensi tornin sen keskelle ja hakkasi wiinikuurnankin siihen; ja hän odotti sen hywiä wiinimarjoja kaswawaksi.”^{1Jes. 5: 1, 2.}KW 284.3

Isäntä walitsi maan erämaasta, hän aitasi sen, puhdisti ja wiljeli sitä sekä istutti siihen jaloja köynnöksiä, odottaen rikasta satoa. Hän toiwoi, että tämä pieni istutus, joka niin silmäänpistäwästi erottui autiosta ympäristöstä, tuottaisi hänelle kunniaa näyttämällä tulokset siitä huolenpidosta ja waiwasta, jotka hän sen wiljelemiseen oli pannut. Niin oli Jumalakin walinnut kansan maailmasta Kristuksen harjotettawaksi ja kaswatettawaksi. Profeetta sanoo: “Herran Sebaotin wiinimäki on Israelin huone ja Juudan miehet hänen ihanne-istutuksensa.”^{2Jes. 5: 7.} Herra oli lahjottanut tälle kansalle suuria etuja, runsaasti siunaten sitä ylitsewuotawalla rikkaudellaan. Hän odotti heiltä, että he kunnioittaisiwat häntä kantamalla hedelmää. Heidän piti ilmaista hänen waltakuntansa periaatteet. Keskellä langennutta ilkeätä maailmaa heidän pitäisi esittää Jumalan ominaisuuksia.KW 285.1

Herran wiinitarhana tulisi heidän tuottaa aiwan toisellaisia hedelmiä, kuin pakanakansat tuottawat. Nämä epäjumalia palwelewat kansat oliwat antautuneet jumalattomuuteen. Wäkiwalta ja rikokset, ahneus, ahdistus ja lahjomiset oliwat tawallisia. Wääryys, alennus ja onnettomuus oliwat tämän turmeltuneen puun hedelmiä. Jumalan wiinipuun pitäisi tuottaa aiwan toisellaisia hedelmiä.KW 285.2

Juudan kansalla oli se suuri etu, että sen piti edustaa Jumalan luonnetta sellaisena kuin se on Moosekselle ilmotettu. Wastaukseksi Mooseksen rukoukseen: “Anna minun nähdä sinun kunniasi”, lupasi Herra: “minä annan kaikki minun hywyyteni käydä sinun edelläsi.” “Ja Herra waelsi hänen kaswojensa edessä ja huusi: Herra, Herra! Jumala laupias ja armollinen, ja pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pitää laupiuden tuhanteen saakka ja antaa anteeksi wääryyden ylitsekäymisen ja synnin.”^{32 Moos. 33: 18, 19; 34: 6, 7.} Se hedelmä, jonka Jumala toiwoi löytäwänsä kan- sastaan, oli luonteen puhtaus, elämän pyhyys, armeliaisuus, rakkaus ja osanotto, ja näillä hedelmillä heidän tuli osottaa, että “Herran laki on täydellinen ja wirwoittaa sielun.”^{1Ps. 19:8.}KW 285.3

Jumalan tarkotus oli juutalaisen kansan kautta antaa rikkaita siunauksia kaikille kansoille. Israel walmistaisi tietä hänen walonsa lewittämiseksi ympäri maailman. Eri kansat oliwat turmiollisen elämän kautta kadottaneet tiedon Jumalasta. Kuitenkaan ei Herra armossaan häwittänyt heitä maan päältä. Hän aikoi antaa heille tilaisuuden oppia tuntemaan hänet seurakuntansa kautta. Hänen aikomuksensa oli, että ne periaatteet, joita hänen kansansa ilmaisi, tulisiwat wälikappaleeksi Jumalan siweellisen kuwan uudistamiseen ihmisessä.KW 286.1

Tämän päämaalin saawuttamiseksi Jumala kutsui Abrahamin epäjumalisten sukulaistensa luota ja käski hänen asettua Kanaan maahan. “Minä tahdon tehdä sinut suureksi kansaksi”, sanoi hän. “Ja siunaan sinut ja teen sinulle suuren nimen ja sinä olet siunaus olewa.”^{2Moos. 12: 2.}KW 286.2

Abrahamin suku, Jakob ja hänen jälkeläisensä, wietiin Egyptiin, jotta he siellä, mahtawan ja huonon kansan keskuudessa, ilmaisisiwat Jumalan waltakunnan periaatteet. Josefin rehellisyys ja se ihmeellinen tapaus, jonka kautta hän pelasti koko Egyptin kansan elämän turmiosta, oli esitys Kristuksen elämästä. Myös Mooses ja monet muut todistiwat elämällään Jumalasta.KW 286.3

Wiemällä Israelin lapset ulos Egyptistä, ilmotti Herra taas woimansa ja armonsa. Hänen ihmeelliset tekonsa heidän wapauttamisekseen orjuudesta ja hänen menettelytapansa heitä kohtaan heidän waeltaessa erämaassa ei ollut heille yksistään hyödyksi. Heidän piti olla opetuksena ympärillä olewille kansoille. Herra ilmasi itsensä Jumalana, joka on korotettu kaiken inhimillisen wallan ja suuruuden yläpuolelle. Ne merkit ja ihmeet, jotka hän suoritti kansansa awuksi, osottiwat hänen waltansa luonnon yli ja niiden yli, jotka tätä luontoa jumaloiwat. Jumala waelsi Egyptin ylpeän maan läpi samalla tawoin kuin hän wiimeisinä päiwinä waeltaa yli maan. Tulessa ja myrskyssä, maanjäristyksissä ja kuolemassa tuo suuri Minä Olen tulee lunastamaan kansansa. Hän otti heidät ulos orjuuden maasta, hän johti heidät “sen suuren ja hirmuisen korwen läpi, jossa oli hirmuisia käärmeitä ja skorpioneja”. “Hän antoi weden wuotaa kowasta kalliosta” ja rawitsi heitä “taiwaan wiljalla”.^{15 Moos. 8: 15. Ps. 78: 24.} “Sillä”, sanoi Mooses “Herran osa on hänen oma kansansa, Jaakob on hänen perintönsä. Hän löysi hänet erämaassa ja autiossa ulwonta-korwessa. Hän ympäri piiritti, hän suojeli ja warjeli häntä niinkuin silmäteräänsä. Niinkuin kotka kohoittelee pesäänsä, ja lauleskelee poikainsa päällä, lewittää siipensä, ottaa kunkin heistä ja kantaa siipeinsä päällä; niin Herra yksinänsä talutti häntä, eikä ollut hänen kanssansa muuta Jumalaa.”^{25 Moos. 32: 9—12.} Tällä tawoin wei hän heidät itse, jotta he asuisiwat Kaikkiwaltiaan warjossa.KW 286.4

Kristus oli Israelin lasten johtaja heidän korpiwaellustensa aikana. Päiwällä pilwen patsaassa ja yöllä tulen patsaassa kuljetti hän heitä. Hän warjeli heitä erämaan waaroilta, hän wei heidät lupauksen maahan, ja pakanakansain nähden määräsi hän Israelin olemaan hänen oma walittu omaisuutensa, Herran wiinitarha.KW 287.1

Tälle kansalle uskottiin Jumalan muuttumattomat totuudet. Herra ympäröi sen lakinsa määräyksillä, totuuden ikuisilla periaatteilla, oikeudella ja puhtaudella. Kuuliaisuus näille periaatteille olisi heidän suojansa, sillä ne pelastaisiwat heidät turmelemasta itseään syynnissä. Ja kuten tornin wiinitarhaan, rakensi Herra pyhän temppelinsä keskelle maata.KW 287.2

Kristus oli heidän opettajansa. Samoin kuin hän oli ollut heidän kanssaan erämaassa, oli hän wielä heidän opettajansa ja johtajansa. Tabernaaklissa ja templissä liiteli hänen kirkkautensa hänen pyhässä läsnäolossaan armoistuimen yläpuolella. Heidän hyödykseen ilmaisi hän lakkaamatta rakkautensa ja kärsiwällisyytensä rikkaudet.KW 287.3

Jumala tahtoi tehdä kansansa Israelin kunniakseen ja kirkkaudekseen, ja antoi sille sen wuoksi kaikki hengelliset edut. Jumala ei kieltänyt heiltä mitään sellaista, joka kehitti luonnetta ja teki heidät hänen edustajikseen.KW 287.4

Lainkuuliaisuudellaan piti heidän olla maailman kansoille todellisena menestyksen ihmeenä. Sama, joka oli antanut heille taitoa ja wiisautta kaikkeen nerokkaaseen työhön, olisi edelleen heidän johtajansa, jalostaisi ja kohottaisi heitä, kun he olisiwat hänen käskyilleen kuuliaiset. Jos he olisiwat kuuliaisia, säästettäisiin heidät niiltä taudeilta, jotka rasittiwat muita kansoja, ja samalla siunattaisiin sielun woimalla. Jumalan kunnia, majesteetti ja woima ilmenisi heidän kukoistuksessaan. Heistä tulisi pappien ja ruhtinasten waltakunta. Jumala warusti heidät kaikilla apuneuwoilla, jotta heistä tulisi maan suurin kansa.KW 288.1

Kristus oli Mooseksen kautta mitä warmimmin esittänyt heille Jumalan karkotuksen sekä selittänyt heidän menestyksensä ehdot: “Sinä olet Herralle, sinun Jumalallesi, pyhitetty kansa; sinut on Herra, sinun Jumalasi, walinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista, jotka asuwat maan päällä… Tiedä siis, että Herra, sinun Jumalasi, on Jumala, uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja säilyttää laupiuden tuhanteen polween niiden kanssa, jotka häntä rakastawat ja pitäwät hänen käskynsä… Pidä siis ne käskyt, säännöt ja oikeudet, jotka minä sinulle käsken tänäpänä, ja tee niitten mukaan. Jos te nämä oikeudet kuulette sekä pidätte ja teette ne, niin myös Herra, sinun Jumalasi, pitää sinulle sen liiton ja laupiuden, jonka hän walalla lupasi isällesi, ja rakastaa sinua, ja siunaa sinut, ja enentää sinut; hän siunaa sinun ruumiisi hedelmän, ja maasi hedelmän, sinun jywäsi, wiinisi ja öljysi, sinun karjasi sikiöt ja lampaittesi karitsat, siinä maassa, jonka hän isillesi walan kautta lupasi sinulle antaa. Siunattu olet sinä olewa kaikista kansoista… Ja Herra poistaa sinulta kaikki sairaudet; ei hän yhtään Egyptin pahaa tautia, jotka sinä tunnet, pane sinun päällesi.”^{15 Moos. 7:6, 9. 11—15.}KW 288.2

Herra lupasi antaa heille parasta wehnää ja tuottaa hunajaa kalliosta, jos he pitäisiwät hänen käskynsä. Hän tahtoi siunata heidät pitkällä ijällä ja antaa heidän nähdä pelastuksensa.KW 288.3

Tottelemattomuuden takia Adam ja Ewa kadottiwat Eedenin, ja koko maailma tuli synnin kirouksen alle. Mutta jos Jumalan kansa seuraisi hänen oppiansa, kukoistaisi heidän maansa hedelmällisyydessä ja kauneudessa. Jumala itse antoi heille ohjeita maanwiljelyksessä, ja heidän piti toimia hänen kanssaan sen kuntoon saattamisessa. Tällä tawoin koko maa Jumalan johdon alla tulisi hengellisten totuuksien opetuspaikaksi. Kuten maa kuuliaisena Herran luonnollisille laille tuottaa aarteensa, niin kansan sydämetkin kuuliaisina hänen siweellisille lailleen heijastaisiwat hänen luonteensa ominaisuuksia. Pakanatkin antaisiwat etusijan niille, jotka palweliwat ja rukoiliwat eläwää Jumalaa.KW 289.1

“Katso”, sanoi Mooses, minä opetin teille käskyt ja oikeudet, niinkuin Herra, minun Jumalani, minulle käskenyt on, että te tekisitte niitten mukaan siinä maassa, johonka te tulette omistamaan sitä. Niin pitäkää siis ja tehkää ne; sillä tämä on teidän ymmärryksenne ja wiisautenne kaikkein kansain edessä; kun he kuulewat kaikki nämä käskyt, niin he sanowat: “tämä suuri kansa on todella wiisas ja ymmärtäwäinen kansa. Sillä mikä kansa on niin suuri, jota Jumala niin lähestyy, niinkuin Herra, Jumalanne meitä, niin usein kuin me häntä rukoilemme? Ja millä kansalla, joskin olisi kuinka ylistettäwä, on niin hurskaat säännöt ja käskyt, kuin kaikki tämä laki on, jonka minä teille tänäpänä annan?”^{15 Moos. 4: 5—8.}KW 289.2

Israelin lasten tuli ottaa asuttawakseen koko se maa-alue, jonka Jumala oli heille osottanut. Sen alkuasukkaat, jotka oliwat hyljänneet totisen Jumalan palweluksen, piti ajettaman pois. Mutta Jumalan tarkotus oli wetää ihmisiä luokseen ilmottamalla omia ominaisuuksiaan Israelille. Ewankeliumin kutsun piti mennä koko maailmaan. Niiden oppien kautta, joita uhripalwelus sisälsi, oli Kristus korotettawa kansojen edessä, ja kaikki, jotka tahtoiwat katsoa häneen, saisiwat elää. Kaikki, jotka kananealaisnaisen Rahabin ja moabiittinaisen Rutin tawoin kääntyiwät jumalisuudesta totisen Jumalan palwelukseen, yhdistettäisiin hänen walittuun kansaansa. Sitä mukaa kun Israelin jäsenet lisääntyiwät, piti heidän laajentaa rajojaan, kunnes heidän waltakuntansa käsittäisi koko maailman.KW 289.3

Jumala tahtoi wiedä kansansa armorikkaan hallituksen alle ja täyttää maan ilolla ja rauhalla. Hän loi ihmisen onnea warten, ja hän tahtoi täyttää hänen sydämensä taiwaan rauhalla. Hänen toiwonsa on, että maallinen perhe olisi taiwaallisen wertauskuwa.KW 290.1

Mutta Israel ei wastannut Jumalan aikeita. Herra selitti: “Minä istutin sinut hywäksi wiinipuuksi, aiwan oikeaksi wesaksi, mitenkä olet Minulle muuttanut raa'an wiinipuun köynnöksiksi?” “Israel on pensowa wiinipuu, joka hedelmän kantaa”^{1Jer. 2: 21; Hos. 10: 1.} “Ja nyt, Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet, tuomitkaa Minun ja wiinimäkeni wälillä! Mitä wielä oli tehtäwää wiinimäelleni, jota en siinä tehnyt? Miksi Minä odotin sen kaswawaksi hywiä wiinimarjoja ja se kaswoi pahoja marjoja? Tahdonpa nyt ilmoittaa teille, mitä Minä teen wiinimäelleni: Minä poistan sen aitauksen, että se tulee syötäwäksi, ja särjen sen muurin, niin että se tulee tallattawaksi. Minä asetan sen autioksi, eikä sitä leikata eikä kuokita; ohdakkeita ja orjantappuroita on se kaswawa, ja Minä kiellän pilwet satamasta wettä sen päälle … Hän odotti wanhurskautta, waan, katso, walitus tuli.”^{2Jes. 5: 3: 7.}KW 290.2

Mooseksen kautta oli Herra näyttänyt kansalle uskottomuuden seuraukset. Kieltäytymällä hänen liitostaan he eroaisiwat elämästä Jumalassa ja menettäisiwät hänen siunauksensa. “Niin waro siis”, sanoo Mooses, ettet unhota Herraa sinun Jumalatasi, niin ettet pidä hänen käskyjänsä, oikeuksiansa ja sääntöjänsä, jotta minä tänäpänä sinulle annan. Kun syönyt ja rawittu olet, ja rakennat kauniit huoneet ja asut niissä, ja sinun karjasi ja lampaasi, hopiasi ja kultasi, ja kaikki mitä sinulla on, lisääntywät, waro, ettei sydämesi silloin tule ylpiäksi, niin että unhottaisit Herran sinun Jumalasi… Älä sentähden sano sydämessäs: “minun woimani ja käteni wäkewyys on minulle näin woimalli- set työt tehnyt… Waan jos sinä unhotat Herran sinun Jumalasi, ja noudatat muita jumalia, palwelet ja kumarrat niitä, niin minä tänäpänä todistan teille, että te peräti hukutte. Juuri niinkuin pakanat, jotka Herra hukuttaa teidän edestänne, niin tekin hukutte, koska ette olleet Herran teidän Jumalanne äänelle kuuliaiset.”^{15 Moos. 8: 11—14, 17, 19, 20.}KW 290.3

Juutalaiset eiwät wälittäneet tästä wastauksesta. He unohtiwat Jumalan ja korkean asemansa hänen edustajinaan. Heidän saamansa siunaukset eiwät tuottaneet mitään siunausta maailmalle. Kaikki etunsa käyttiwät he omaksi kunniakseen. He ryöstiwät Jumalalta sen palweluksen, jota hän heiltä waati ja lähimäisiltään sen henkisen johdon ja pyhän esikuwan, jonka he oliwat heille welkaa. Kuten ihmiset ennen wedenpaisumusta he paniwat täytäntöön kaikki ne keksinnöt, jotka syntyiwät heidän ilkeissä sydämissään. Tällä tawoin saiwat he pyhät asiat näyttämään narripeliltä, sanoen: “Herran temppeli. Herran temppeli tämä on”,^{2Jes. 7: 4.} samalla kun he esittiwät Herran luonnetta wäärässä walossa, häpäisiwät hänen nimensä ja tahrasiwat hänen pyhänsä.KW 291.1

Wiinitarhurit, jotka oli pantu hoitamaan Herran wiinitarhaa, oliwat uskottomia toimessaan. Papit ja opettajat eiwät olleet kansan uskollisia opettajia. He eiwät kansalle esittäneet Jumalan hywyyttä ja armoa, eiwätkä puhuneet, että hän waatii heiltä rakkautta ja alamaisuutta. Nämä wiinitarhurit etsiwät omaa kunniaansa. He halusiwat saada wiinitarhan hedelmiä ja heidän pyrkimyksensä oli wetää puoleensa huomiota ja suosiota.KW 291.2

Näiden Israelin johtajien rikos oli toisenlaatuinen kuin tawallisen syntisen, sillä nämä miehet oliwat mitä suurimmassa welwollisuuden welassa Jumalalle ja he oliwat juhlallisesti luwanneet oppia sanat: “Näin sanoo Herra”, sekä olla tottelewaisia. Mutta sen sijaan he wääristiwät kirjotukset. He paniwat ihmisten päälle raskaita kuormia ja kiusasiwat heitä joka askeleella kaikenmoisilla muodollisuuksilla. Kansa eli alituisessa lewottomuudessa, kun eiwät he woineet täyttää niitä waatimuksia, joita rabbiinit heille asettiwat. Huomatessaan mahdottomaksi pitää näitä ihmiskäskyjä, tuliwat he wälinpitämättömiksi Jumalankin käskyille.KW 291.3

Herra oli opettanut kansaansa, että hän itse oli wiinitarhan omistaja ja että kaikki heidän omaisuutensa oli annettu heille käytettäwäksi hänen palweluksessaan. Mutta papit ja opettajat eiwät suorittaneet wirkansa pyhää tehtäwää sillä tawoin kuin olisi heillä ollut Jumalan omaisuus hallittawana. Joka päiwä he ryöstiwät häneltä ne edut, jotka oli hän uskonut heille työnsä menestymiseksi. Pakanatkin halweksiwat heitä ahneutensa takia; heidän menettelynsä kautta pakanamaailma sai syytä selittää wäärin Jumalan luonnetta ja hänen waltakuntansa lakeja.KW 292.1

Jumalalla oli isän sydän ja kärsiwällisyys kansaansa nähden. Hän koetti waikuttaa heihin antamalla heille armonsa ja ottamalla sen pois. Kärsiwällisesti esitti hän heille synnit ja pitkämielisesti odotti heidän tunnustustaan. Profeetat ja sanansaattajat lähetettiin wakawasti laskemaan Jumalan waatimukset wiinitarhurin sydämelle, mutta sen sijaan, että heidät olisi lausuttu terwetulleiksi, kohdeltiin heitä wihollisina. Wiinitarhurit wainosiwat ja murhasiwat heidät. Silloin Jumala lähetti uusia sanansaattajia, mutta näitäkin kohdeltiin samalla tawoin kuin ensimäisiä, waikka yhä suuremmalla wihalla.KW 292.2

Wiimeiseksi lähetti hän heille poikansa, sanoen: “He sääliwät poikaani.” Mutta heidän wastustuksensa oli tehnyt heidät kostonhimoisiksi, ja he sanoiwat keskenään: “Tämä on perillinen, tulkaa, tappakaamme hänet ja pitäkäämme hänen perintönsä.” Silloin meidät jätetään nauttimaan wiinitarhasta ja tekemään sen hedelmillä mitä tahdomme.KW 292.3

Juutalaiset hallitusmiehet eiwät rakastaneet Jumalaa ja siitä syystä he halweksien kääntyiwät pois hänestä. Kristus, Jumalan rakastama, tuli ottamaan wiinitarhan isännän waatimuksia, mutta wiinitarhurit kohteliwat häntä ilmeisen wälinpitämättömästi, sanoen: Me emme halua tätä ihmistä hallitsijaksemme. He oliwat ilkeämielisiä Kristusta kohtaan, hänen opetustapansa oli paljon oiwallisempi kuin heidän, ja he pelkäsiwät sen menestymistä. Hän teki heille wakawia esityksiä, paljasti heidän teeskentelynsä ja näytti heidän menettelytapansa warmat tulokset. Täten he ärsyyntyiwät raiwoon asti, kun heitä alituiseen nuhdeltiin. He wihasiwat sitä ylentäwää wanhurskautta, jota Kristus esitti maailmalle. Ja kun he näkiwät, miten hän opetuksellaan paljasti heidän itsekkyytensä, päättiwät he ottaa hänen henkensä. Miten he wihasiwat hänen tapaansa kulkea totuuden ja armeliaisuuden esikuwana sekä sitä ylewää hengellisyyttä, joka ilmeni kaikissa hänen töissään! Koko hänen elämänsä oli nuhde heidän itsekkyyttään wastaan, ja kun wihdoin ratkaisewa koe tuli, se koe, joka sisälsi kuuliaisuuden ikuiseksi elämäksi tai tottelemattomuuden ikuiseksi kuolemaksi, hylkäsiwät he IsraelinKW 292.4

Pyhän. Kun heidän käskettiin walita Kristuksen ja Barabbaan wälillä, huudahtiwat he: “Päästä meille Barabbas.” Ja kun Pilatus kysyi: “Mitä minun siis on tehtäwä Jeesukselle?” huusiwat he uhmaillen: “Ristiinnaulittakoon hänet.” “RistiinnauIitsenko minä kuninkaanne?” kysyi Pilatus, ja papit ja johtajat wastasiwat: “Ei meillä ole kuningasta, waan keisari.” Kun Pilatus oli pessyt kätensä, sanoen: “Wiaton minä olen tämän wanhurskaan miehen wereen”, yhtyiwät papit ymmärtämättömän kansanjoukon mukana huutamaan: “Tulkoon hänen werensä meidän päällemme ja lastemme päälle!”^{1Luuk. 23: 18; Matt. 27: 22; Joh. 19: 15; Matt. 27: 24, 25.}KW 293.1

Tällä tawoin juutalaiset johtajat tekiwät waalinsa. Heidän päätöksensä merkittiin siihen kirjaan, jonka Johannes näki hänen kädessään, joka istui istuimella, siihen kirjaan, jota kukaan ihminen ei woinut awata. Sinä päiwänä, jolloin Leijona Juudan heimosta murtaa tämän kirjan sinetin, näkewät he tämän päätöksen kaikessa kauheudessaan.KW 293.2

Juutalaiset yhä waan suosiwat ajatusta, että he oliwat taiwaan suosikkeja ja että he aina olisiwat muita korkeammalla Jumalan seurakuntana. He oliwat Abrahamin lapsia, selittiwät he, ja niin warmalta näytti heistä menestyksensä perustus, että he uhmailiwat maata ja taiwasta, woidakseen ryöstää niiltä oikeutensa, waikka he uskottomalla elämällään wetiwät päälleen taiwaan kirouksen ja eron Jumalasta.KW 293.3

Wertauksessa wiinitarhasta oli Kristus papeille esittänyt sen teon, joka olisi heidän pahuutensa kruununa; ja lopetettuaan wertauksen, teki hän heille kysymyksen: “Kun wiinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille wiinitarhureille?” Papit oliwat suurella mielenkiinnolla seuranneet kertomuksen kulkua ja ajattelematta ollenkaan, että aine tarkotti heitä itseään, wastasiwat he kansan mukaan: “Nuo pahat hän pahasti tuhoaa ja wuokraa wiinitarhan muille wiinitarhureille, jotka antawat hänelle hedelmät oikeaan aikaan.” Tietämättään oliwat he tuominneet itsensä. Jeesus katsoi heihin, ja hänen tutkiwan katseensa alla he tunsiwat, että hän luki heidän sydäntensä salaisuudet. Hänen jumaluutensa ilmeni heille epäämättömällä woimalla. Wiinitarhurien kuvassa tunsiwat he selwästi itsensä, ja ehdottomasti he huudahtiwat: “Jumala meitä warjelkoon!”KW 294.1

Wakaasti ja surullisesti kysyi Kristus: “Ettekö ole koskaan lukeneet Raamatuista: Se kiwi, jonka rakentajat hylkäsiwät, se on tullut kulmakiweksi; Herralta tämä on siksi tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme? Sentähden sanon teille: Jumalan waltakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä. Ja joka lankeaa tähän kiween, hän ruhjoutuu, mutta jonka päälle se lankeaa, hänet se murskaa.”KW 294.2

Kristus olisi woinut kääntää tuomion pois juutalaisen kansan päältä, jos kansa olisi ottanut hänet wastaan. Mutta ilkeys ja kateus tekiwät heidät kylmiksi hänen armolleen. He oliwat päättäneet olla wastaanottamatta Jeesus nasaretilaista Messiaana. He hylkäsiwät maailman walon, ja tämän jälkeen eläisiwät he pimeydessä, sywässä kuin keskiyö. Ennustettu rangaistus tuli Juudan kansalle. Heidän omat wäkiwaltaiset ja taipumattomat intohimonsa tuottiwat heille turmion. Sokeassa raiwossa häwittiwät he toinen toisensa. Heidän kapinallinen, uppiniskainen ylpeytensä yllytti roomalaisen wallottajan raiwoa. Jerusalem häwi- tettiin, temppeli pantiin raunioiksi, ja maa kynnettiin kedoksi. Juutalaiset häwitettiin mitä hirweimmällä tawalla. Miljoonat myötiin orjina kauas pakanamaihin.KW 294.3

Juutalaiset oliwat kansana laiminlyöneet Jumalan tahdon täyttämisen, ja sentähden wiinitarha otettiin heiltä pois. Ne etuoikeudet, joita he oliwat wäärinkäyttäneet, se työ, jonka oliwat laiminlyöneet, uskottiin muille.KW 295.1

Wertaus wiinitarhasta soweltuu ei ainoastaan Juudan kansaan, waan meihinkin. Jumala on meidän päiwinämme suonut seurakunnalle suuria etuja ja armonosotuksia, ja nyt odottaa hän, että käyttäisimme niitä hänen palwelukseensa.KW 295.2

Meidät on lunastettu suurella summalla, jonka suuruudesta yksin woimme käsittää tämän lunastuksen seuraukset. Se maa, joka on Jumalan Pojan kyynelten ja weren kastelema, tuottaa paratiisin kalliita hedelmiä, ja Jumalan kansa elämällään antaa todistuksen siitä kirkkaudesta ja woimasta, jotka owat hänen sanansa totuuksiin kätkettyinä. Lunastettujensa kautta Kristus ilmaisee ominaisuutensa sekä waltakuntansa perusteet.KW 295.3

Saatana koettaa wastustaa Jumalan työtä alituiseen pakottamalla ihmisiä hywäksymään hänen periaatteensa, esittämällä Jumalan walitun kansan eksyttäwässä walossa ja syyttämällä niitä, jotka waikuttawat wanhurskaudessa. Herra tahtoo tehdä tyhjäksi saatanan syytökset kansansa kautta, kun hän tämän kautta näyttää seuraukset kuuliaisuudesta totuuden periaatteille. Näiden periaatteiden tulee selwästi näyttää seurauksensa meidän elämässämme, yksityisen kristityn sekä perheen, seurakunnan ja jokaisen laitoksen, joka on perustettu Herran palwelukseen. Kaikkien tulee niiden olla merkkinä siitä, mitä Herra woi saada aikaan maailmassa, todistuksena ewankeliumin totuuksien pelastawasta woimasta. Ne owat kaikki keinoja Jumalan korkeiden periaatteiden täyttämiseen ihmiskunnan suhteen. Juutalaiset johtajat oliwat ylpeitä erinomaisen komeasta temppelistään ja waikuttawista juhlallisuuksista jumalanpalweluksissaan, mutta oikeutta, armeliaisuutta ja jumalaista rakkautta eiwät he tunteneet.KW 295.4

Temppelin ihanuus ja jumalanpalweluksen loisto ei woinut korwata sitä, mikä sieltä puuttui, ja joka yksin on arwokas Jumalan silmissä — nöyrän ja särjetyn hengen uhri. Kun Jumalan waltakunnan periaatteet owat häwinneet, koetetaan niitä korwata suuremmoisilla juhlallisuuksilla. Silloin kun päärakennus laiminlyödään, kun sielun kaunistus hälwenee, kun yksinkertainen jumalisuus katoaa, alkawat ihmiset ylpeydessä ja komeiluhalussa rakentaa uljaita kirkkoja, kaunistaa niitä kalliilla koristeilla ja panna toimeen waltawia juhlallisuuksia. Mutta ei Jumalaa sillä tawoin kunnioiteta. Hän ei tunnusta näitä juhlallisuuksia, tätä ulkonaista loistoa ja komeutta, joista uudenaikainen uskonto on kokoonpantu. Taiwaan sanansaattajat eiwät yhdy näihin jumalanpalweluksen riemulauluihin.KW 296.1

Seurakunta on Jumalan silmissä hywin kallis. Mutta hän ei arwostele sitä ulkonaisten etujen mukaan, waan sen mukaan, miten puhtaana se erottuu maailmasta. Hän arwostelee sitä sen mukaan, miten sen jäsenet kaswawat Kristuksen tuntemisessa sekä edistywät hengellisissä kokemuksissa.KW 296.2

Kristus tahtoo saada wiinitarhastaan pyhyyden ja epäitsekkyyden hedelmiä. Hän etsii rakkauden ja hywyyden periaatteita. Kaikki taiteen kauneus ei kestä wertailussa sen mielen ja luonteen kauneuden kanssa, joka esiintyy Kristuksen todellisissa seuraajissa. Se armon ilmapiiri, joka ympäröi uskowan sielua. Pyhän Hengen waikutus mieleen ja sydämeen, tekee hänestä elämän hajun elämäksi ja silloin Jumala siunaa hänen työnsä.KW 296.3

Ei se mitään merkitse, waikka seurakunta on köyhin maassa, taikka on wailla ulkonaista wetowoimaa, jos sen jäsenillä waan on Kristuksen luonteen ominaisuudet, joiden awulla yksistään woidaan säilyttää sielun ilo. Enkelit yhtywät heidän jumalanpalwelukseensa, ja se ylistys ja kiitos, joka nousee heidän kiitollisista sydämistään, saapuu Jumalan luo, ja hän ottaa sen wastaan mieluisana uhrina.KW 296.4

Herran tahto on, että julistamme hänen hywyyttään ja puhumme hänen woimastaan. Herralle tulee kunnia, kun lausumme ylistyksemme ja kiitoksemme. Hän sanoo: “Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua.”^{1Ps. 50: 23.} Kun Israelin lapset waelsiwat erämaassa, ylistiwät he Jumalaa pyhillä lauluilla. Herran käskyt ja lupaukset tulkittiin säwelin, ja nämä pyhiinwaeltajat lauloiwat niitä pitkällä korpimatkalla. Ja kun kansa Kanaassa kokoontui pyhinä juhlimaan, piti heidän kertoa Jumalan ihmeellisistä teoista ja wirittää kiitoslauluja hänen nimensä kunniaksi. Jumala tahtoi, että hänen kansansa koko elämä olisi kiitosta täynnä. Tämän kautta hänen nimensä tulisi tunnetuksi maan päällä ja “kaikissa pakanoissa hänen autuutensa”.^{2Ps. 67: 3.}KW 296.5

Niin pitäisi olla nyt. Maailman ihmiset rukoilewat wääriä jumalia. Heidät on käännettäwä pois wäärästä palweluksestaan, ei siten, että tuomitsemme heidän epäjumalansa, waan siten, että näytämme heille jotain parempaa — julistamalla Jumalan hywyyttä. “Te olette minun todistajani, sanoo Herra, että minä olen Jumala.”^{1Jes. 43: 12.}KW 297.1

Herra tahtoo, että opimme panemaan arwoa pelastuksen suurelle työlle, että meillä on selwillä, mikä suuri etu meillä on ollessamme Jumalan lapsia ja että wäellämme hänen edessään kuuliaisina ja kiitollisina. Hän tahtoo, että joka päiwä palwelisimme häntä uudessa elämässä ja ilolla. Hän haluaa nähdä sydämiemme paisuwan kiitollisuudesta, kun nimemme owat kirjotetut Karitsan elämän kirjaan ja kun saamme heittää kaikki huolemme hänen päällensä, joka meistä pitää huolen. Hän käskee meidän iloita siitä, että olemme Herran perintö-osa ja että Kristuksen wanhurskaus on pyhien walkoisena pukuna sekä siitä siunatusta toiwosta, että Wapahtaja pian tulee.KW 298.1

Meidän welwollisuutemme on yhtä paljon ylistää Jumalaa sydämen kyllyydessä ja wilpittömyydessä kuin rukoilla häntä. Meidän tulee näyttää maailmalle ja kaikille taiwaan olennoille, että annamme arwon Jumalan ihmeeliselle rakkaudelle langenneeseen ihmiskuntaan sekä että odotamme suurempia siunauksia hänen äärettömältä täydellisyydeltään. Meidän on paljoa useammin kuin tähän asti puhuttawa woittamistamme kalliista kokemuksista. Kun me jollain erityisellä tawalla olemme saaneet kokea Pyhän Hengen johtoa, lisääntyisi suuresti ilomme Herrassa ja woimamme waikuttaa hänen hywäkseen, jos lausuisimme tämän hänen hywyytensä ja julistaisimme, miten ihmeellisesti hän menettelee lapsiinsa nähden.KW 298.2

Tällä tawoin torjumme saatanan wallan, jätämme nurkumisen ja walituksen hengen ja estämme kiusaajan saamasta warmaa jalansijaa sydämissämme. Se synnyttää sellaisia luonteen ominaisuuksia, jotka walmistawat maan asukkaita taiwaallisia asunnoita warten.KW 298.3

Sellainen todistus waikuttaa toisiinkin. Ei löydy toista tehoisampaa keinoa sielujen woittamiseen Kristukselle.KW 299.1

Meidän on myös ylistettäwä Jumalaa huomattawammalla tawalla, siten että teemme kaikki, mitä woimme edestääksemme hänen nimensä kunniaa. Jumala jakaa meille lahjojaan, jotta mekin antaisimme ja siten julistaisimme hänen luonnettaan maailmalle. Juutalaisten jumalanpalweluksessa lahjat ja uhrit oliwat tärkeänä osana. Israelilaisia oli opetettu käyttämään kymmenes osa kaikista tuloistaan palwelukseen pyhässä. Sitäpaitse piti heidän esiintuoda syntiuhria, wapaehtoisia lahjoja ja kiitosuhreja. Nämä keinot oli tarkotettu ylläpitämään ewankeliumin toimintaa tähän aikaan. Jumala ei odota meiltä wähempää kuin hän odotti kansaltaan entisinä aikoina. Sielujen pelastuksen suurta työtä on wietäwä eteenpäin ja hän on pitänyt siitä huolta kymmenyksillä lahjojen ja uhrien yhteydessä. Tällä tawoin tahtoo hän ylläpitää ewankeliumin toimintaa. Hän waatii kymmenykset itselleen kuuluwana, ja meidän tulisi aina pitää sitä pyhänä warastona, joka kuuluu hänen aarrekammioonsa hänen asiansa edestämiseksi. Hän pyytää myös meidän wapaehtoisia lahjojamme ja kiitosuhrejamme. Kaikki nämä owat käytettäwät ewankeliumin lewittämiseen kaikissa maailman osissa.KW 299.2

Palwella Jumalaa on sama kuin palwella häntä persoonallisesti, yhdessä hänen kanssaan waikuttaa maailman pelastukseksi. Kristuksen käsky: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa ewankeliumia kaikille luoduille”^{1Mark. 16: 15.}, kuuluu kaikille hänen seuraajilleen. Kaikki, jotka owat wihityt Kristuksen elämään, owat myös wihityt työhön lähimäistensä pelastukseksi. Heidän sydäntensä tulee lyödä samalla tawoin kuin Kristuksen sydämenkin. Sama sielujen ikäwöiminen, jota hän on tuntenut, tulee näkyä heissäkin. Kaikki eiwät woi tässä työssä olla samalla paikalla, mutta joku paikka ja joku työ löytyy kaikille.KW 299.3

Ennen aikaa oliwat Abraham, Isak ja Jakob sekä Moses nöyryydellään ja wiisaudellaan Jumalan työssä, Josua taas moni puolisilla lahjoillaan. Mirjamin laulu, Deboran rakkaus ja hurskaus, Rutin tyttärellinen nöyryys, Samuelin kuuliaisuus ja uskollisuus, Eliaan järkkymätön kestäwyys, Elisan liewentäwä, kaikkiwoittawa waikutus — kaikki oli tarpeen. Niin on nykyäänkin kaikkien niiden, joille on annettu Jumalan siunausta, palkittawa tämä hywätyö tehokkaalla palweluksella, niin että kaikki lahjat, joita he omistawat, käytetään hänen waltakuntansa edistämiseksi ja nimensä kunniaksi.KW 299.4

Kaikkien, jotka wastaanottawat Kristuksen persoonallisena Wapahtajana, tulee todistaa elämässä ewankeliumin totuutta ja sen pelastawaa woimaa. Jumala ei waadi meiltä mitään antamatta meille Kristuksen armon kautta kykyä sitä täyttämään. Jumalan kansan on ilmaistawa kaikki taiwaan rikkaudet. “Siinä Isäni kirkastetaan”, sanoo Kristus, “että tuotatte paljon hedelmää, ja niin te tulette minun opetuslapsikseni.”^{1Joh. 15: 8.}KW 300.1

Jumala pitää koko maailmaa wiinitarhanaan. Se kuuluu Jumalalle, waikka se nyt on juonittelijan käsissä. Se on Jumalan sekä lunastuksen että luomisen kautta. Kristuksen uhri tehtiin maailman edestä. “Niin on Jumala rakastanut maailmaa, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa.”^{2Joh. 3: 16.} Tämän lahjan kautta ihminen saa kaiken muun. Koko maailma saa joka päiwä siunausta Jumalalta. Joka sadepisara, joka walonsäde, joka waluu kiittämättömän sukukuntamme yli, joka lehti, joka kukka ja hedelmä todistaa Jumalan suuresta armosta, ja äärettömästä rakkaudesta.KW 300.2

Ja minkä wastinen saa tästä suuri Antaja? Kuinka ihmiset kohtelewat Jumalan waatimuksia? Kelle nuo suuret joukot uhraawat elämänsä ja palweluksensa? He palwelewat mammonaa. Rikkaus, arwo ja tämän maailman huwitukset owat heidän päämaalinsa. Rikkautta ei warastamalla saada ainoastaan ihmisiltä, waan Jumalaltakin, kun ihminen käyttää hänen lahjojaan tyydyttääkseen itsekkyyttään. Kaiken, mitä sellaisen ihminen woi itselleen anastaa, käyttää hän ahneutensa ja itsekkään nautintonsa tyydykkeeksi.KW 300.3

Se synti, joka meidän päiwinämme hallitsee maailmaa, on sama synti, joka tuotti turmion Israelille. Kiittämättömyys Jumalaa kohtaan, sopiwain tilaisuuksien ja siunauksien laiminlyönti, Jumalan lahjain itsekäs käyttäminen — kaikki nämä kuuluwat siihen syntiin, joka tuotti Israelille Jumalan rangaistuksen. He tuottawat turmion nykyisellekin maailmalle.KW 301.1

Ne kyyneleet, jotka Kristus wuodatti Öljywuorella katsellessaan walittua kaupunkia, eiwät koskeneet yksin Jerusalemia. Jerusalemin turmiossa näki hän koko maailman kadotuksen.KW 301.2

“Jospa tietäisit sinäkin tänä sinun päiwänäsi, mitä rauhaasi kuuluu! Mutta nyt se on salattuna silmiltäsi.”^{1Luuk. 19: 42.}KW 301.3

“Tänä sinun päiwänäsi.” Päiwä lähenee loppuaan. Mahdollisuuksista rikas armonaika on melkein loppuun kulunut. Koston pilwet kokoontuwat. Jumalan armon halweksijat owat juuri wetämäisillään päälleen nopean ja warman kadotuksen.KW 301.4

Sittenkin maailma nukkuu. Ihmiset eiwät tunne etsinkoaikaansa.KW 301.5

Mistä on seurakunta löydettäwissä tänä ratkaisewana käännekohdan aikana? Täyttäwätkö sen jäsenet Jumalan waatimuksia? Suorittawatko hänen antamiaan tehtäwiä ja esittäwätkö hänen luonnettaan maailmalle? Koettawatko he innolla kääntää lähimäistensä huomiota wiimeiseen armorikkaaseen warotussanomaan?KW 301.6

Ihmiset owat waarassa. Koko kansanjoukot owat joutumaisillaan häwiöön. Mutta miten moni niistä, jotka tunnustawat olewansa kristittyjä, wälittää näiden sielujen pelastuksesta? Maailman kohtalo on waakalaudalla; mutta tuskin nekään, jotka sanowat uskowansa mitä laajakantoisimpia totuuksia, mitä koskaan on kuolewaisille olennoille annettu, tulewat siitä liikutetuiksi. Heissäkin huomataan sen rakkauden puute, joka sai Kristuksen jättämään taiwaallisen kotinsa ja pukeutumaan ihmismuotoon, jotta inhimillinen tulisi kosketukseen inhimillisen kanssa ja meidät siten wedettäisiin jumaluuden puoleen. Jumalan kansassa on wälinpitämättömyyttä, jonkunmoinen lamautuminen, joka estää heitä käsittämästä tämän ajan waatimuksia.KW 301.7

Kun israelilaiset waelsiwat Kanaan maahan, eiwät he täyttäneet Jumalan tarkotusta, kun eiwät ottaneet haltuunsa koko maata. Wallotettuaan osan siitä, asettuiwat he nauttimaan woittojensa hedelmiä. Uskottomuudessaan ja mukawuudessaan sulloutuiwat he niihin osiin, jotka jo oli wallotettu, kun heidän sen sijaan olisi pitänyt tunkea eteenpäin ottaakseen haltuunsa uusia maa-aloja. Tällä tawoin he alkoiwat erota Jumalasta. Kun he laiminlöiwät täyttää hänen aikomuksensa, tekiwät he hänelle mahdottomaksi pitää lupauksensa siunauksesta. Eikö seurakunta meidän päiwinämme menettele samalla tawoin? Sillä wälin kun koko maailma heidän edessään on ewankeliumin tarpeessa, kokoontuwat nämä nimikristityt sinne, missä itse woiwat nauttia ewankeliumin etuja. He eiwät tunne, että on wälttämätöntä wallottaa uusia maa-aloja ja kantaa pelastuksen sanomaa muihin seutuihin. He kieltäytywät täyttämästä Kristuksen käskyä: “Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa ewankeliumia kaikille luoduille.”^{1Mark. 16: 15.} Owatko he wähemmän syyllisiä kuin ne, jotka kuuluiwat juutalaiseen seurakuntaan?KW 302.1

Ne, jotka tunnustawat olewansa Kristuksen seuraajia, owat kokeella taiwaallisen kaikkeuden edessä; heidän hitautensa ja heikkoutensa Jumalan palweluksessa todistaa, että he owat uskottomia. Jos he tekisiwät kaikki, mitä woiwat, ei kirous olisi heidän päällänsä. Mutta he woisiwat suorittaa paljon enemmän, jos he koko sydämellään olisiwat mukana työssä. He tietäwät itse ja maailma myös, että he owat suureksi osaksi menettäneet itsekieltäymyksen ja ristinkantamisen taidon. Niitä on paljon sellaisia, joiden nimen alle taiwaan kirjoihin merkitään: ei hedelmää tuottawia waan käyttäwiä. Moni, joka kantaa Kristuksen nimeä, himmentää hänen kirkkautensa, warjostaa hänen kauneutensa ja pidättää hänen kunniansa.KW 302.2

Niitä on paljon, joiden nimet owat kirjoitetut seurakunnan kirjoihin, mutta jotka eiwät ole Kristuksen hallituksen alla. He eiwät wälitä hänen opistaan, eiwätkä tee hänen töitänsä. Siksi owat he wihollisen herruuden alla. He eiwät tee mitään suoranaista hywää, ja siitä syystä tekewät he ääretöntä wahinkoa. Heidän waikutuksensa ei ole elämän hajua elämäksi, waan kuoleman hajua kuolemaksi.KW 302.3

Herra sanoo: “Enkö minä näitten tähden kostaisi?”^{1Jes. 5: 9.} Israelin lapset eiwät täyttäneet Jumalan tarkotusta, ja sentähden hylkäsi hän heidät, ja hänen kutsunsa ulotettiin muille kansoille. Jos nyt nämäkin huomataan uskottomiksi, hyljätäänkö nekin samalla tawoin?KW 303.1

Wertauksessa wiinitarhasta esittää Kristus wiinitarhurit syyllisiksi. Nämä ne oliwat kieltäytyneet jättämästä Herralle hänen maansa hedelmiä. Juutalaisten keskuudessa oliwat papit ja opettajat ne, jotka wiemällä kansaa harhaan, oliwat ryöstäneet Jumalalta hänelle kuuluwan palweluksen. Nämä ne oliwat, jotka käänsiwät kansan pois Kristuksesta.KW 303.2

Kristuksen kautta esitettiin Jumalan laki, puhtaana ihmiswiisaudesta, kaiken kuuliaisuuden ojennusnuoraksi. Tämä herätti wihollisuutta kirjanoppineissa. He oliwat panneet Jumalan sanaan ihmisoppia ja wetäneet kansan pois hänen käskyistään. He eiwät tahtoneet jättää ihmiskäskyjä totellakseen Jumalan sanan käskyjä; he eiwät tahtoneet totuuden tähden uhrata ylpeyttään ja ihmisten ylistystä. Kun Kristus tuli, esittäen kansalle Jumalan waatimuksia, kielsiwät papit ja wanhimmat häneltä oikeuden astua heidän ja kansan wäliin. He eiwät tahtoneet kuulla hänen tuomioitaan ja warotuksiaan, waan alkoiwat kääntää kansaa pois hänestä ja suunnitella hänen tuhoamistaan.KW 303.3

He oliwat wastuunalaisia Kristuksen hylkäämisestä ja niistä tuloksista, jotka se mukanaan toi. Koko kansan synti ja perikato oli uskonnollisten johtajien aiheuttama.KW 303.4

Eikö samallainen waikutus tunnu meidänkin päiwinämme? Eikö monet Herran wiinitarhureista kulje juutalaisten johtajien jäljissä? Eiwätkö uskonnon opettajat wedä ihmisiä pois Jumalan sanan selwistä waatimuksista? Eiwätkö he kaswata heitä ylitsekäymisissä, sen sijaan, että opettaisiwat heitä olemaan kuuliaisia Jumalan laille? Monelta puhujatuolilta kirkoissa opetetaan kansaa, ettei Jumalan laki ole heille sitowa. Ihmismietteitä, käskyjä ja tapoja yhdistetään. Ylpeyttä ja itsetyytywäisyyttä yllytetään, mutta Jumalan waatimukset jätetään syrjään.KW 303.5

Ihmiset eiwät tiedä, mitä tekewät, syrjäyttäessään Jumalan lain. Jumalan laki on jäljennös hänen luonteestaan. Se käsittää hänen waltakuntansa periaatteet. Se, joka kieltäytyy hywäksymästä näitä periaatteita, asettuu ulkopuolelle sitä wirtaa, jossa Jumalan siunaukset wuotawat.KW 304.1

Ne ihanat mahdollisuudet, joita Israelille esitettiin, saattoiwat kehittyä ainoastaan kuuliaisuuden kautta Jumalan käskyille. Sama luonteen jalous, sama siunauksen täydellisyys — siunaus hengen, sielun ja ruumiin puolesta, siunaus kodille, siunaus tätä ja tulewata elämää warten — on meille mahdollinen ainoastaan kuuliaisuuden kautta.KW 304.2

Kuuliaisuus Jumalan laille on sekä hengellisessä että maallisessa elämässä hedelmän tuottamisen ehtona. Ja kun ihmiset opettawat kansaa halweksimaan Jumalan lakia, estäwät he heitä kantamasta hedelmää hänen kunniakseen. He tekewät itsensä syntiin syypäiksi ja pidättäwät Herralta hänen wiinitarhansa hedelmät.KW 304.3

Herran todelliset sanansaattajat tulewat meille Mestarin käskystä. He tulewat, kuten Kristus, ja kehottawat meitä tottelemaan Jumalan sanaa. He osottawat meille, että Herra odottaa wiinitarhan hedelmiä, rakkauden, nöyryyden ja uhrauksen palwelusta. Eikö monet wiinitarhurit Herran wiinitarhassa wihastu, kuten juutalaiset johtajat? Eikö monet näistä johtajista, kun Jumalan lain waatimuksia esitetään kansalle, käytä koko waikutuswaltaansa wetääkseen kansan huomiota pois siitä? Sellaisia opettajia Herra kutsuu uskottomiksi palwelijoiksi.KW 304.4

Jumalan sanat entiselle Israelille sisältäwät wakawan warotuksen meidänkin päiwiemme seurakunnalle ja sen johtajille. Israelista sanoi Herra: “Minä kirjoitin hänelle lakini lukuisat säännöt, wieraina ne pidetään.”^{1Hos. 8: 12.} Ja papeille ja opettajille hän selitti: “Häwitetty on minun kansani tiedon puutteesta: Koska sinä tiedon hylkäsit, hylkään minäkin sinut… koska unhotit Jumalasi lain, unhotan minäkin sinun lapsesi.”^{2Hos. 4: 6.}KW 304.5

Menewätkö Jumalan warotukset huomaamatta? Jääwätkö kuuliaisuustilaisuudet käyttämättä? Pidättääkö maailman pilkka, järjen ylpeys ja ihmistapojen jäljitteleminen niitä, jotka tunnustawat olewansa Kristuksen seuraajia, palwelemasta häntä? Hylkääwätkö he Jumalan sanan, kuten juutalaiset johtajat hylkäsiwät Kristuksen? Israelin synnin seuraukset owat meidän edessämme. Ottaako seurakunta meidän päiwinämme warotuksesta waaria?KW 305.1

“Mutta jos muutamat oksat owat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuuta, olet oksastettu jalojen oksien joukkoon ja olet päässyt niitten kanssa osalliseksi öljypuun mehewästä juuresta, niin älä siitä ylpeile… Epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ylpeile, waan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästänyt sinuakaan.”^{3Room. 11: 17—21.1Perustuu Matt. 21: 33—44.}KW 305.2