Waikutus.

Kristuksen elämä oli yhä laajenewa, rajattomalle alalle waikuttawa — waikutus, joka yhdisti hänet Jumalaan ja koko inhi- milliseen perheeseen. Kristuksen kautta on Jumala warustanut ihmisen waikutuskywyllä, joka tekee sen, että hänen on mahdoton elää itsekseen. Me olemme persoonallisesti yhdistetyt lähimäisiimme, osa Jumalan suuresta kokonaisuudesta, ja me olemme keskinäisessä yhteydessä toistemme kanssa. Ei kukaan ihminen woi olla riippumaton lähimäisistään; sillä jokaisen menestys waikuttaa toisiin. Jumalan tarkotus on, että jokainen tuntee itsensä tarpeelliseksi toisten menestykselle ja koettaa edistää heidän onneansa.KW 336.3

Jokaista sielua ympäröi oma ilmapiirinsä, joka woi olla uskon elähyttäwän woiman, rohkeuden, toiwon ja rakkauden läpitunkema, taikka woi tämä ilmapiiri olla raskas ja kylmä tyytymättömyyden ja itsekkyyden pimeydessä tai synnin kuolettawan tartunnan saastuttama. Ilmapiiristä, joka meitä ympäröi, ottaa joka henkilö, jonka kanssa tulemme tekemisiin, waikutuksia tietensä tai tietämättään.KW 337.1

Tästä edeswastuusta ei kukaan woi wapautua. Sanamme, tekomme, pukumme, esiintymisemme, wieläpä kaswonilmeemmekin waikuttawat toisiin. Se waikutus, jonka täten saamme aikaan, johtaa tuloksiin, joiden merkitystä hywään tai pahaan ei kukaan ihminen woi arwata. Se waikutus, minkä tällä tawoin teemme lähimäisiimme, on kylwö, joka tuottaa wastaawan sadon. Se on rengas pitkässä tapauksien sarjassa, joka ulottuu arwaamattoman pitkälle. Jos esimerkillämme autamme toisia kehittymään hywässä, niin nämä wuorostaan waikuttawat ympäristöönsä ja tämä taas muihin. Tällä tawoin woimme tiedottomalla waikutuksellamme olla tuhansille siunaukseksi.KW 337.2

Jos heittää kiisselikiwen järween syntyy pyöreä wiiru jota seuraa toinen ja sitä taas toinen; ja sitä mukaa kun ne lisääntywät laajenee rengas, kunnes se wihdoin ulottuu järwen rantaan. Niin on waikutuksemmekin laita. Oman näköpiirimme tai waltamme ulkopuolella waikuttaa se toisiin siunaukseksi tai kiroukseksi.KW 337.3

Luonne on woimaa. Todellisen, epäitsekkään, jumalisen elämän hiljainen todistus waikuttaa aina melkein wastustamatto- masti. Paljastamalla elämässämme Kristuksen luonteen me waikutamme hänen kanssaan työssä sielujen pelastukseksi. Ja me woimmekin oikein työskennellä hänen kanssaan ainoastaan siten, että elämässämme paljastamme hänen luonteensa. Ja kuta laajempi waikutusalamme on, sitä enemmän hywää tulee meidän tehdä. Kun kaikki ne, jotka tunnustawat palwelewansa Jumalaa, todella seuraawat Kristuksen esimerkkiä, niin että he noudattawat lain periaatteita jokapäiwäisessä elämässään, kun kaikista heidän teoistaan ilmenee, että he rakastawat Jumalaa yli kaiken ja lähimäistään niinkuin itseään, silloin on seurakunnalla woimaa waikuttaa maailmassa.KW 337.4

Mutta meidän ei tulisi koskaan unohtaa, että waikutus woi myöskin olla huonoa. On hirmuista kadottaa oma sielunsa, mutta wielä hirwittäwämpää on olla syynä toisen sielun perikatoon. Se on pelottawa ajatus, että waikutuksemme woisi olla kuoleman haju kuolemaksi, mutta kuitenkin woi niin olla. Moni, joka sanoo kokoawansa Kristukselle, häwittää waan. Tässä on syy seurakunnan heikkouteen. Moni antautuu wapaasti arwostelemaan ja moittimaan, ilmaisewat epäilystä, kateutta ja tyytymättömyyttä, joten he jättäytywät aseiksi saatanan käteen. Ennenkuin he huomaawatkaan, on saatana heidän awullaan saawuttanut tarkotuksensa. Huono waikutus on tehty, warjo heitetty, ja saatanan nuolet osuneet maaliin. Epäilys, horjuwaisuus ja täydellinen epäusko on wallannut ne, jotka muuten olisiwat wastaanottaneet Kristuksen. Sillä aikaa nämä saatanan apulaiset katselewat tyytywäisinä uhrejansa, jotka heidän kauttaan owat joutuneet epäuskoon ja jotka nyt paatuwat ojennuksista ja rukouksista. He owat tyytywäisiä itseensä siinä että he owat hywiä ja wanhurskaita. He eiwät huomaa, että nämä surkeasti hukkaan menneet luonteet owat heidän omien hillittömien kieltensä ja kapinallisten sydämiensä työtä. Heidän waikutuksestaan nämä kiusatut sielut owat langenneet.KW 338.1

Tällä tawoin monet, jotka tunnustawat olewansa kristittyjä, wetäwät sieluja pois elämän tieltä pintapuolisuudellaan, itsekkäi- syydellään ja huolimattomalla wälinpitämättömyydellään. Moni näistä saa wielä Jumalan tuomioistuimen edessä kuulla työnsä seuraukset.KW 338.2

Ainoastaan Jumalan armosta me woimme oikein käyttää tätä lahjaa. Itsessämme meillä ei ole mitään, jonka kautta woimme waikuttaa hywää muihin. Jos huomaamme oman awuttomuutemme ja .jumalallisen woiman tarpeemme, niin emme luota itseemme. Me emme tunne niitä seurauksia, joita yksi päiwä, tunti tahi hetki woi saada aikaan, eikä meidän koskaan pitäisi alottaa päiwää jättämättä aikeitamme taiwaallisen Isän huostaan. Hänen enkelinsä owat walitut meitä walwomaan, ja jos asetumme heidän johdettawikseen, niin he aina waaran hetkellä owat rinnallamme. Jos me tietämättämme joudumme waaraan antamaan huonoa waikutusta, seisowat enkelit rinnallamme, kehottaen meitä kulkemaan parempaa tietä. He walitsewat meille ne sanat, joita meidän on puhuttawa ja waikuttawat meidän toimiimme. Tällä tawoin waikutuksemme on hiljainen ja itsetiedoton, mutta sittekin mahtawa woima, jolla wedämme muita Kristuksen ja taiwaallisen maailman puoleen.KW 339.1