Luku 49—Äidin apulaisia
Lasten tulee olla perheyhteisön jäseniä. — Lapsilla niin kuin vanhemmillakin on kodissa tärkeitä tehtäviä. Heille tulisi opettaa, että he ovat olennainen osa kotiyhteisöä. He saavat ruokaa ja vaatteita, rakkautta ja hoivaa, ja heidän tulisi vastata tähän huolenpitoon kantamalla oma osansa kotiin liittyvistä taakoista tuomalla mahdollisimman paljon onnellisuutta perheeseen, jonka jäseniä he ovat. KI 264.1
Jokaisen äidin tulee opettaa lapsilleen, että nämä ovat perheyhteisön jäseniä ja että heidän täytyy hoitaa oma osuutensa tämän yhteisön tehtävistä. Jokaisen perheenjäsenen tulisi suorittaa nämä tehtävät yhtä uskollisesti kuin seurakunnan jäsenet hoitavat oman osuutensa seurakunnallisista tehtävistä.KI 264.2
Kertokaa lapsille, että toimittamalla pikku tehtäviä he auttavat isää ja äitiä. Antakaa heille suoritettavaksi jokin tehtävä ja kertokaa heille, että sen jälkeen he saavat leikkiä. KI 264.3
Lapset ovat vilkkaita, ja he tarvitsevat hyödyllistä puuhaa. --Puuhan valitsemista ei koskaan tulisi jättää lasten tehtäväksi, vaan vanhempien tulisi huolehtia siitä itse. KI 264.4
Vanhemmilla ja lapsilla omat velvollisuutensa. — Vanhempien velvollisuus on ruokkia, vaatettaa ja kasvattaa lapsensa, ja lasten tulee vuorostaan palvella vanhempiaan iloisin mielin ja vilpittömän uskollisesti. Jos lapsista alkaa tuntua, ettei heillä ole velvollisuutta jakaa kodin töitä vanhempiensa kanssa, miten he suhtautuisivat siihen, etteivät vanhemmatkaan enää katsoisi olevansa velvollisia huolehtimaan heistä? Jos lapset lyövät laimin velvollisuutensa olla apuna vanhemmilleen ja keventää heidän kuormiaan tekemällä sellaistakin, mikä tuntuu vastenmieliseltä ja rasittavalta, he menettävät tilaisuuden arvokkaimpaan mahdolliseen kasvatukseen, joka tekisi heistä käyttökelpoisia vastaisuudessakin. KI 264.5
Jumala toivoo, että kaikkien uskovien lapset pienestä pitäen oppisivat osallistumaan niiden taakkojen kantamiseen, joita vanhemmat heistä huolehtiessaan joutuvat kantamaan. Heille annetaan osa kodista omiksi huoneiksi ja sananvaltaa perheen yhteisistä asioista päätettäessä. Jumala velvoittaa vanhemmat ruokkimaan ja vaatettamaan lapsensa. Mutta vanhempien ja lasten velvollisuudet ovat vastavuoroisia. Lapsia vaaditaan osaltaan arvostamaan ja kunnioittamaan vanhempiaan.6 KI 265.1
Vanhemmat eivät saa olla lastensa orjia, jotka uhrautuvat kaikessa ja sallivat lasten kasvaa huolettomina ja vierittää kaikki kuormat vanhempiensa harteille. KI 265.2
Vääränlainen ystävällisyys opettaa laiskuuteen. — Lapsia pitäisi jo varhain opettaa olemaan hyödyksi, huolehtimaan itsestään ja auttamaan toisia. Monet nykyajan tytöt voivat tunnonvaivoitta istua olohuoneessa lukemassa kertomuksia, neulomassa, virkkaamassa tai kirjomassa ja antaa äitinsä yksinään ahertaa, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä tai silittää. Heidän sydämensä on kylmä ja tunteeton kuin kivi.KI 265.3
Mutta mistä tämä vääristynyt asetelma on saanut alkunsa? Keille siitä tavallisesti lankeaa vastuu? Heikoille, petetyille vanhemmille. He eivät ajattele lastensa parasta, vaan väärästä rakkaudesta antavat näiden istua joutilaina tai tehdä jotakin vähäpätöistä, joka ei vaadi mielen eikä lihasten ponnistuksia, ja kun laiskat tyttäret tämän seu-rauksena ovat kovin heiveröisiä, heidän ei taaskaan tarvitse tehdä mitään. Mikä heidät on tehnyt heiveröisiksi? Monissa tapauksissa syynä on vanhempien virheellinen menettely. Sopiva määrä kotona saatua ruumiillista harjoitusta edistäisi sekä mielen että ruumiin kehitystä. Mutta tämä riistetään lapsilta vanhempien väärien käsitysten vuoksi, ja lopulta työ alkaa tuntua lapsista vastenmieliseltä.KI 265.4
Elleivät lapsesi ole tottuneet tekemään työtä, he väsyvät nopeasti. He valittavat kylkikipuja, hartiasärkyä ja raajojen väsymistä, ja myötätuntosi tähden olet vaarassa tehdä työn mieluummin itse kuin antaa heidän kärsiä vähän. Olkoon lasten taakka aluksi hyvin kevyt. Lisää sitä vähitellen joka päivä, kunnes he pystyvät tekemään työtä sopivan määrän liikaa väsymättä. KI 266.1
Joutilaisuuden vaaroja. — Minulle on näytetty, että joutilaisuudesta aiheutuu paljon syntiä. Toimeliailla käsillä ja ajatuksilla ei ole aikaa kiinnittää huomiota vihollisen ehdotuksiin, mutta joutilaat kädet ja aivot ovat alttiina saatanan ohjaukseen. Jos ihmisellä ei ole mitään soveliasta ajateltavaa, hänen ajatuksensa viipyvät sopimattomissa asioissa. Vanhempien tulisi opettaa lapsilleen, että joutilaisuus on syntiä.KI 266.2
Mikään ei varmemmin johda lapsia pahuuteen kuin se, että heidät vapautetaan kaikista tehtävistä ja annetaan vain oleskella päämäärättöminä tai tehdä vain sitä, mikä heitä miellyttää. Lapset ovat toimeliaita, ja ellei heidän mielensä askartele siinä, mikä on hyvää ja hyödyllistä, se pakostakin kääntyy sellaiseen, mikä on pahaa. Heidän tulee saada lepoa ja virkistystä, mutta heidät pitäisi opettaa myös tekemään työtä. Tietyt tunnit päivästä tulee varata ruumiilliseen työhön samoin kuin lukemiseen ja opiskeluunkin. Huolehtikaa siitä, että lapsilla on ikäänsä vastaavaa puuhaa ja että heillä on hyödyllisiä ja mielenkiintoisia kirjoja. KI 266.3
Hyödyllinen työ varmin turva. — Varmimpia nuorten suojakeinoja on hyödyllinen työ. Jos heidät olisi harjaannutettu ahkeruuteen niin, että he käyttäisivät kaiken aikansa hyödyllisesti, heillä ei olisi aikaa nurista osaansa tai unelmoida joutilaina. Heillä ei olisi suurtakaan vaaraa omaksua turmiollisia tapoja tai joutua huonoon seuraan. Jos vanhemmilla on niin paljon muuta tekemistä, etteivät he pysty antamaan lapsilleen hyödyllistä puuhaa, saatana kyllä työllistää nämä. KI 266.4
Lasten pitäisi oppia kantamaan kuormia. — Vanhempien tulisi herätä ymmärtämään, että heidän lastensa on erittäin tärkeätä oppia huolehtimaan omista tehtävistään kodissa. — Vanhempien pitäisi opettaa lapsensa muodostamaan järkevä kuva elämästä ja huomaamaan, että heidän tulee olla hyödyksi maailmassa. Kotona, viisaan äidin valvonnassa tulisi poikien ja tyttöjen saada ensi opetuksensa elämään kuuluvien taakkojen kantamisesta. KI 267.1
Lapsen kasvattaminen joko hyvään tai pahaan alkaa hänen elämänsä varhaisimpina vuosina. — Vanhempien lasten tulisi varttuessaan auttaa perheen nuorimpien jäsenten hoitamisessa. Äiti ei saisi kuluttaa itseään loppuun tekemällä sellaista, minkä hänen lapsensa voisivat ja mitä heidän pitäisikin tehdä.KI 267.2
Kuormien jakaminen tuo tyydytystä. — Vanhemmat, auttakaa lapsianne täyttämään Jumalan tahto tekemällä uskollisesti ne tehtävät, jotka heille perheen jäseninä todella kuuluvat. Tämä koituu heille erittäin arvokkaaksi kokemukseksi. Se opettaa heille, ettei heidän tule keskittyä ajattelemaan, miellyttämään tai huvittamaan itseään. Kasvattakaa heitä kärsivällisesti tekemään osansa perhe-piirissä ja menestymään pyrkimyksissään jakaa isän, äidin, veljien ja sisarien taakkoja. Näin heille tuottaa tyydytystä tietää, että heistä todella on hyötyä. KI 267.3
Lapsia voidaan kasvattaa avuliaiksi. He ovat luonnostaan toiminnanhaluisia. Tätä piirrettä voidaan helposti harjoittaa ja ohjata oikeaan suuntaan. Lapset voidaan pienestä pitäen opettaa suorittamaan päivittäin pikku tehtäviä niin, että kullakin lapsella on oma tehtävänsä, jonka suorittamisesta hän on vastuussa vanhemmilleen tai hoi tajalleen. Näin lapset oppivat kantamaan työn iestä jo nuorina, ja pikku tehtävien suorittaminen tulee heille mieluisaksi ja tuottaa heille iloa, jota saadaan vain hyvän tekemisestä. He tottuvat työhön ja vastuuseen ja nauttivat työnteosta ymmärtäessään, että elämällä on heille annettavana tärkeämpääkin tehtävää kuin itsensä huvit-taminen. — -KI 267.4
Työ on lapsille hyväksi: he ovat onnellisempia voidessaan käyttää suuren osan ajastaan hyödylliseen työhön ja onnistuttuaan siinä nauttivat koko sydämestään viattomista leikeistään. Työ vahvistaa sekä lihaksia että mieltä. Äidit voivat kasvattaa lapsistaan kallisarvoisia pikku apulaisia ja opettaessaan heitä olemaan hyödyksi he itse oppivat tuntemaan ihmisluontoa ja näiden nuorten ihmistaimien käsittelyä. Samalla heidän omakin sydämensä pysyy lämpimänä ja nuorekkaana, kun he ovat yhdessä lasten kanssa. Heidän lapsensa katsovat heihin luottaen ja rakastaen, ja samoin hekin voivat luottaa rakkaan Vapahtajan apuun ja johdatukseen. Oikein kasvatetut lapset oppivat vuosien mittaan rakastamaan työtä, joka keventää heidän ystäviensä kuormaa. KI 268.1
Tasapainottaa mieltä. — Tehtävien suorittaminen voi parantaa muistia ja tasapainottaa mieltä sekä lujittaa luonnetta ja suorituskykyä. Päivittäin toistuvat pikku tehtävät edellyttävät miettimistä, harkintaa ja toiminnan suunnittelua. Kun lapset varttuvat, heiltä voi vaatia yhä enemmän. Työ ei saisi olla uuvuttavaa eikä kestää niin kauan, että se väsyttää ja masentaa heitä, vaan se pitäisi valita harkiten, jotta se edistäisi fyysistä kehitystä toivotulla tavalla ja harjoittaisi sopivasti myös mieltä ja luonnetta. KI 268.2
Yhdistää taivaallisiin työntekijöihin. — Jos lapsia opetettaisiin pitämään vaatimattomia arkisia tehtäviään Jumalan heille osoittamana polkuna ja kouluna, jossa he harjaantuvat palvelemaan uskollisesti ja tehokkaasti, miten paljon miellyttävämmältä ja arvokkaammalta heidän työnsä tuntuisikaan. Kun kaikki tehdään niin kuin Herralle, vähäisinkin tehtävä ja velvollisuus tuntuu mieluisalta ja yhdistää maan päällä työskentelevät niihin pyhiin olentoihin, jotka toteuttavat Jumalan tahtoa taivaassa. KI 268.3
Taivaassa tehdään jatkuvasti työtä. Siellä ei ole veteleh- tijöitä. “Minun Isäni tekee yhäti työtä”, sanoi Kristus, “ja minä myös teen työtä.” Emme voi olettaa, että kun lopullinen voitto on saatu ja me olemme päässeet meille valmistettuihin taivaan asuntoihin, me vain vetelehtisimme joutilaina ja lepäisimme autuaina mitään tekemättä.KI 269.1
Lujittaa perhesiteitä. — Nuorten kotikasvatuksessa yhteistyön arvoa ei voi kylliksi korostaa. — Varttuneempien lasten tulisi auttaa vanhempiaan, osallistua heidän suunnitelmiinsa sekä heidän vastuunsa ja taakkojensa kantamiseen. Isät ja äidit, varatkaa aikaa lasten opettamiseen ja osoittakaa heille, että arvostatte heidän apuaan, toivotte heidän luottamustaan ja iloitsette heidän seurastaan — silloin lapsilta saa nopeammin vastakaikua. Näin eivät ainoastaan vanhempien taakat kevene ja lapset saa arvaamattoman kallista käytännöllistä harjoitusta, vaan myös kodin siteet lujittuvat ja luonteen syvimmät perustukset vahvistuvat.KI 269.2
Kehittää henkisiä, siveellisiä ja hengellisiä ominaisuuksia. — Lasten ja nuorten tulisi mielellään keventää isän ja äidin huolia osoittamalla kotona epäitsekästä avuliaisuutta. Kantamalla ilomielin osakseen lankeavat taakat lapset harjaantuvat luotettavuutta ja käytännöllisyyttä vaativiin tehtäviin. Heidän tulee edistyä jatkuvasti vuosittain, hitaasti mutta varmasti, kunnes nuoruusajan kokemattomuus vaihtuu miehuusiän kokeneisuuteen. Täyttämällä kodin yksinkertaiset velvollisuudet uskollisesti pojat ja tytöt saavat hyvän perustuksen henkiselle, siveelliselle ja hengelliselle kelpoisuudelleen.KI 269.3
Edistää ruumiin terveyttä ja mielenrauhaa. — Jumalan laupias ja varma hyväksyminen lepää niiden lasten yllä, jotka iloisin mielin tekevät osansa kodin askareista ja keventävät näin isän ja äidin työtaakkaa. Heidät palkitaan ruumiin terveydellä ja mielen rauhalla. He saavat palkakseen nähdä vanhempiensa nauttivan seurustelusta toisten ihmisten kanssa ja terveyttä edistävästä virkistyksestä, joka pidentää heidän elämäänsä. Elämän käytännöllisiin velvollisuuksiin harjaantuneet lapset ovat kotoa lähtiessään hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä saatuaan paljon paremman kasvatuksen, kuin jos olisivat olleet luokkahuoneeseen suljettuina varhaislapsuudesta saakka, jolloin mieli ja ruumis eivät vielä kestä rasitusta.KI 270.1
Joissakin tapauksissa olisi parempi, jos lapsilla olisi vähemmän työtä koulussa ja he saisivat enemmän totuttautua kodin tehtäviin. Ennen kaikkea heitä pitäisi opettaa huomaavaisiksi ja avuliaiksi. Monet kirjoista opittavat asiat eivät ole läheskään niin välttämättömiä kuin käytännön ahkeruuden ja kurinalaisuuden opetus.KI 270.2
Takaa levollisen unen. — Äitien pitäisi ottaa tyttären- sä kanssaan keittiöön ja opettaa heitä kärsivällisesti. Sellainen työ parantaa heidän kuntoaan, heidän lihaksensa tulevat jänteviksi ja voimakkaiksi ja heidän ajatuksensa ovat terveemmät ja jalostuneemmat päivän päättyessä. He saattavat olla väsyneitä, mutta miten suloista onkaan lepo sopivan työmäärän jälkeen. Uni, luonnon suloinen uudistaja, virkistää väsyneen ruumiin ja valmistaa sitä seuraavan päivän velvollisuuksiin. Älkää antako lapsillenne sellaista kuvaa, ettei sillä ole väliä, työskentelevätkö he vai eivät. Opettakaa heille, että heidän apuaan tarvitaan, että heidän ajallaan on arvoa ja että heidän työnsä on välttämätöntä.KI 270.3
On synti antaa lasten kasvaa joutilaina. Heidän jäseniään ja lihaksiaan tulee harjoittaa, vaikka se väsyttäisikin heitä. Jos työtä ei ole liikaa eikä se ole ylenmäärin rasittavaa, miten väsymys voisi vahingoittaa heitä enem män kuin sinua? Väsymyksen ja uupumuksen välillä on suuri ero. Lapset tarvitsevat vaihtelevampaa työtä ja useampia lepotaukoja kuin aikuiset, mutta jo sangen nuorina he voivat alkaa opetella työntekoa. He iloitsevat voidessaan ajatella, että heistä on hyötyä. Terveyttä edistävän työn jälkeen heidän unensa on suloista, ja he heräävät virkeinä uuden päivän tehtäviin.KI 270.4
Älä sano: “Lapseni häritsevät minua.” — Jotkut äidit valittavat: “Lapseni häiritsevät minua yrittäessään olla avuksi.” Niin häiritsivät minunkin lapseni, mutta luuletko, että kerroin sen heille? Kiitä lapsiasi. Opeta heitä: läksy läksyn päälle, käsky käskyn päälle. Tämä on parempi kuin romaanien lukeminen, kyläilyt ja maallisten tapojen seuraaminen.KI 271.1
Esikuvan seuraaminen. — Jonkin aikaa taivaan Majesteetti, kunnian Kuningas, oli vain betlehemiläinen pikkuvauva ja äitinsä käsivarsilla lepäävä pienokainen. Lapsuudessa hän saattoi vain totella vanhempiaan ja täyttää heidän toivomuksensa suorittaessaan lapsen kykyjään vastaavia velvollisuuksia. Tässä on kaikki, mitä lapset voivat tehdä, ja heitä tulisikin kasvattaa ja opettaa seuraamaan Kristuksen esimerkkiä. Kristus toimi siten, että hän toi siunausta, sillä hän oli alamainen vanhemmilleen ja teki siten lähetystyötä kodissaan. Raamattu sanoo hänestä: “Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä.” “Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.”KI 271.2
Opettajilla ja vanhemmilla on arvokas etuoikeus yhdessä opettaa lapsille, kuinka he pääsevät osallisiksi Kristuksen elämänilosta opettelemalla seuraamaan hänen esimerkkiään. Vapahtajan varhaiset vuodet olivat työntäyteisiä vuosia. Kotona hän auttoi äitiään ja suoritti tehtävänsä kodin piirissä ja höyläpenkin ääressä yhtä tunnollisesti kuin myöhemmin julkisen julistustyönsä. KI 271.3
Maan päällä eläessään Kristus oli esimerkkinä koko ihmisperheelle, ja kotona hän oli tottelevainen ja avulias. Hän oppi puusepän ammatin ja työskenteli omin käsin pienessä nasaretilaisessa verstaassa. — Lapsena ja nuorena tehty työ kehitti mieltä ja ruumista. Hän ei käyttänyt ruumiinvoimiaan vastuuttomasti, vaan niin, että terveys säilyi, jotta hän voisi tehdä kaiken työnsä mahdollisimman hyvin.KI 272.1