Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Kodin Ihanteita - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Jakso 13—Rahan käyttö

    Luku 60—Jumalan taloudenhoitajia

    Meidän tulee tunnustaa Jumalan omistusoikeus. — Liiketoiminnan rehellisyyden ja sen todellisen menestymisen perusta on Jumalan omistusoikeuden tunnustaminen. Kaiken Luojana hän on alkuperäinen omistaja. Me olemme hänen taloudenhoitajiaan. Kaiken, mitä meillä on, hän on antanut meille käytettäväksi hänen ohjeittensa mukaan.KI 343.1

    Tämä on jokaisen ihmisen velvollisuus. Se käsittää kaiken inhimillisen toiminnan. Tunnustimmepa sen tai emme, olemme taloudenhoitajia, joille Jumala on antanut lahjoja ja kykyjä sekä asettanut maailmaan tekemään hänen määräämäänsä työtä.1Education, s. 137KI 343.2

    Raha ei ole meidän omaamme; talot ja maat, taulut ja kalusteet, vaatteet ja ylellisyysesineet eivät ole meidän omaisuuttamme. Olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia. Meille on suotu vain sellaista, mikä on välttämätöntä terveydelle ja elämälle. — — Huostaamme uskotaan ajallisia siunauksia, jotta kävisi ilmi, voidaanko meille uskoa iankaikkista rikkautta. Jos selviydymme Jumalan kokeesta, saamme sen ostetun omaisuuden, joka on oleva meidän omamme — kirkkauden, kunnian ja kuolemattomuuden.2Kirje 8,1889KI 343.3

    Olemme tilivelvollisia. — Jos oma kansamme vain sijoittaisi Jumalan työhön ne hoitoonsa uskotut rahat, jotka he nyt kuluttavat halujensa tyydyttämiseen ja epäjumalain palvelukseen, he kokoaisivat aarteen taivaaseen ja tekisivät juuri sitä työtä, jota Jumala odottaa heidän tekevän. Mutta vertauksen rikkaan miehen tavoin hekin elävät “ilossa loisteliaasti” (Luuk. 16: 19). Rahat, jotka Jumala on lainannut heidän hoitoonsa käytettäväksi hänen nimensä kunniaksi, he tuhlaavat ylellisyyksiin. He eivät pysähdy ajattelemaan tilivelvollisuuttaan Jumalalle. He eivät pysähdy miettimään, että pian koittaa tilinteon päivä, jolloin heidän on tehtävä tili taloudenhoidostaan.3Kirje 21,1898KI 343.4

    Meidän tulisi aina muistaa, että tuomiolla meidän on vastattava tavasta, jolla käytämme Jumalan rahaa. Paljon kulutetaan itsekkäästi omien halujen tyydyttämiseen, mikä ei koidu tosi hyväksi, vaan pelkäksi vahingoksi. Jos myönnämme, että Jumala on kaiken hyvän antaja ja että raha on hänen, käytämme sitä viisaasti ja hänen pyhän tahtonsa mukaisesti. Maailma, sen tavat ja muodit eivät ole meidän mittapuitamme. Emme halua mukautua sen tottumuksiin emmekä antaudu omien halujemme johdettaviksi.4Kirje 8,1889KI 344.1

    Voimme rahankäytöllämme edistää hengellistä kasvua pitämällä rahaa pyhänä lainana eikä ylpeyden, turhamaisuuden, ruokahalun tai intohimojen ruokkimiseen käytettävänä omaisuutena. 5Kirje 8,1889KI 344.2

    Minulle näytettiin, että muistiin kirjoittava enkeli tekee tarkan merkinnän jokaisesta Jumalalle pyhitetystä ja tuodusta uhrista sekä näin annettujen varojen lopullisesta määrästä. Jumalan silmä havaitsee jokaisen pikku rovonkin, joka pyhitetään hänen työhönsä, ja antajan halukkuuden tai vastahakoisuuden. Myös antamisen vaikutin merkitään muistiin.6Testimonies for the Church, osa 2, s. 518,519KI 344.3

    Järjestelmällistä antamista perhepiirissä. — “Pankoon jokainen teistä kotonaan jotakin talteen, säästäen menestymisensä mukaan.” Perheen jokainen jäsen vanhimmasta nuorimpaan voi osallistua tähän hyväntekeväisyystyöhön. — Järjestelmällinen hyväntekeväisyyssuun- nitelma *Tässä viitataan seurakunnassamme alkuaikoina käytössä olleisiin suun-nitelmiin, joiden mukaan viikoittain pantiin sivuun kymmenykset ja lahjat. — Kirjan kokoojatsuojaa jokaista perhettä kiusaukselta kuluttaa varoja tarpeettomiin tavaroihin. Varsinkin rikkaille se tulee osoittautumaan siunaukseksi varjelemalla heitä lankeamasta tuhlaavaisuuteen.KI 344.4

    Jumalan vaatimukset jokaisen perheen suhteen muistuvat viikoittain mieleen, kun kukin perheenjäsen toteuttaa suunnitelmaa tunnollisesti. Kun he kieltäytyvät jostakin tarpeettomasta, jotta heillä olisi varoja annettavaksi seurakunnan rahastoon, heidän mieleensä painuu arvokas opetus itsekieltäymyksestä Jumalan kunniaksi. Kerran viikossa jokainen joutuu kasvokkain kuluneen viikon teke-misten kanssa — varojen kanssa, jotka hänellä olisi ollut, jos olisi ollut taloudellinen mutta jotka jäivät tuhlaavaisuuden vuoksi säästymättä. Omatunto tuodaan Jumalan eteen ja se joko kiittää tai syyttää ihmistä. Hän oppii, että säilyttääkseen mielenrauhansa ja Jumalan suosion hänen täytyy syödä, juoda ja pukeutua hänen kun-niakseen.7Testimonies for the Church, osa 3, s. 412KI 345.1

    Jumalan vaatimukset ensi sijalle. — Jumalan vaatimukset ovat ensimmäisellä sijalla. Emme tee hänen tahtoaan, jos uhraamme hänelle sen, mikä on jäänyt jäljelle tuloistamme, kun olemme ensin täyttäneet kaikki omat kuvitellut tarpeemme. Ennen kuin käytämme mitään osaa ansiostamme, meidän tulee erottaa siitä hänen vaatimansa osa ja antaa se hänelle. Vanhan liiton aikana annettiin kiitosuhrin alati palaa alttarilla muistuttamassa ihmisen loputtomasta kiitollisuudenvelasta Jumalalle. Jos menestymme ajallisissa toimissamme, se on Jumalan siunausta. Osa näistä tuloista on uhrattava köyhille, ja suuri osa on käytettävä Jumalan työhön. Kun olemme luovuttaneet Jumalalle hänen vaatimansa osan, hän siunaa ja pyhittää loput omaan käyttöömme. Mutta kun ihminen ryöstää Jumalalta pidättäen häneltä sen, minkä hän vaatii, tulee kirous kaiken osaksi.8Testimonies for the Church, osa 4, s. 477KI 345.2

    Muista puutteenalaisia. — Jos haluamme edustaa Kristuksen luonnetta, on kaikki itsekkyys karkotettava sielusta. Jouduttaessamme sitä työtä, jonka hän on antanut tehtäväksemme, meidän on välttämätöntä antaa varoistamme jokainen ropo, jota ilman voimme tulla toi meen. Saamme kuulla perheissä vallitsevasta köyhyydestä ja hädästä, ja ahdistettuja ja kärsiviä on avustettava. Tiedämme hyvin vähän kaikkialla ympärillämme olevasta inhimillisestä kärsimyksestä, mutta tilaisuuden tullen meidän tulisi olla valmiita välittömästi auttamaan niitä, jotka ovat ankaran paineen alaisina.9Käsikirjoitus 25,1894KI 345.3

    Rahan tuhlaaminen ylellisyysesineisiin riistää köyhien ruokaan ja vaatetukseen tarvittavia varoja. Se mikä kulutetaan ylpeyden tyydyttämiseksi vaatteisiin, rakennuksiin, huonekaluihin ja koristeisiin, lievittäisi monien onnettomien ja kärsivien perheiden hätää. Jumalan taloudenhoitajien tulee huolehtia puutteenalaisista.10Review and Herald, 8.12.1896KI 346.1

    Jumalan lääke itsekkyyteen ja ahneuteen. — Kieltäymykseen perustuva antaminen on suurenmoinen apu antajalle. Se kasvattaa meitä ymmärtämään täydellisemmin hänen työtään, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää, lievitti kärsimystä ja täytti hädänalaisten tarpeet.11The Youth’s Instructor, 10. 9.. 1907KI 346.2

    Jatkuva uhrautuva hyväntekeväisyys on Jumalan lääke itsekkyyden ja ahneuden tuhoisiin synteihin. Jumala on asettanut järjestelmällisen hyväntekeväisyyden työnsä tueksi ja kärsivien ja puutteenalaisten välttämättömien tarpeitten tyydyttämiseksi. Hän on säätänyt, että antamisesta pitäisi tulla tapa, jotta se voi vastustaa ahneuden vaarallista ja petollista syntiä. Jatkuva antaminen näivettää ahneuden. Jumala on tarkoittanut, että järjestelmällinen hyväntekeväisyys ottaisi ahneelta aarteet heti, kun ne on saatu, ja pyhittäisi ne Herralle, jolle ne kuuluvat. — -KI 346.3

    Järjestelmällistä hyväntekeväisyyttä koskevan Jumalan suunnitelman jatkuva harjoittaminen vähentää ahneutta ja vahvistaa hyväntekemistä. Rikkauden karttuessa jopa jumalisiksi tunnustautuvat kiinnittävät sydämensä siihen, ja mitä enemmän he omistavat, sitä vähemmän he antavat Herran aarreaittaan. Näin rikkaus tekee ihmiset itsekkäiksi, ja omaisuuden kerääminen ruokkii ahneutta. Aktiivisesti harjoitettuina nämä paheet voimis tuvat. Jumala tuntee tämän vaaran ja on ympäröinyt meidät omaa tuhoamme ehkäisevillä keinoilla. Hän vaatii jatkuvaa hyväntekeväisyvttä jotta tavaksi muodostuneen hyväntekemisen voima murtaisi päinvastaisen tottumuksen voiman.12Testimonies for the Church, osa 3, s. 548KI 346.4

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents