Luku 53—Yhteistoimin

Hallintovastuuta on jaettava. — Isän ja äidin pitäisi yhdessä ja rukoillen kantaa se raskas vastuu, joka heillä on lastensa kasvatuksesta.^{1Counsels to Teachers, Parents, and S tudents, s. 127}KI 293.1

Vanhempien tulee työskennellä yhdessä ja yksimielisesti. Monilla vanhemmilla on kuitenkin vastakkaisia päämääriä, ja siitä seuraava epäjohdonmukaisuus turmelee lapset. — Toisinaan toinen vanhemmista on liian lempeä ja toinen liian ankara. Tällainen erilaisuus estää saavuttamasta hyviä tuloksia lasten luonteen muovaamisessa. Uudistuksia ei pidä toteuttaa väkisin, mutta toisaalta ei saa olla liian suvaitsevainenkaan. Äiti ei saa pyrkiä salaamaan isältä lasten virheitä eikä hän saa antaa heidän tehdä sellaista, minkä isä on kieltänyt. Äiti ei saisi kylvää lasten mieleen epäilyksen siementä isän menettelyn viisautta kohtaan. Hän ei saisi toiminnallaan tehdä isän työtä tehottomaksi.^{2Review and Herald, 30.3.1897}KI 293.2

Jos isä ja äiti tekevät erimielisyydellään toistensa vaikutuksen tehottomaksi, perheen moraali kärsii siitä, eikä isä sen enempää kuin äitikään saa osakseen sitä kunnioitusta ja luottamusta, mikä on ominaista hyvin hallitulle perheelle. — Lapset huomaavat herkästi kaiken, mikä saattaa kodin säännöt, varsinkin heidän toimiaan rajoittavat määräykset epäilyttävään valoon. ^{3Review and Herald, 13.3.1894}KI 293.3

Isän ja äidin pitäisi yhdessä huolehtia lastensa kurinpidosta. Kummankin pitäisi kantaa osansa vastuusta ja tunnustaa pyhäksi velvollisuudekseen Jumalaa kohtaan, että jälkeläiset kasvatetaan tavalla, joka takaa heille mahdollisimman hyvän fyysisen terveyden ja kehittyneen luonteen. ^{4Pacific Health Journal, huhtikuu, 1890}KI 293.4

Petollista opetusta lapsille. — Jotkut hellät äidit suvaitsevat lapsissaan virheitä, joita heidän ei pitäisi sallia näissä vähimmässäkään määrin. Isä ei välistä huomaa lasten virheitä. Äiti suo lapsille joitakin vaatteita tai suostuu heidän muihin mielitekoihinsa kertomatta isälle siitä mitään, koska hän nuhtelisi sellaisesta.KI 294.1

Näin lapsia oikeastaan opetetaan petollisiksi. Jos isä sitten saa kuulla näistä väärinkäytöksistä, niitä puolustellaan ja hänelle kerrotaan vain puoli totuutta. Äiti ei ole avoin. Hän ei ota huomioon, että isä tuntee lapsia kohtaan yhtä suurta mielenkiintoa kuin hänkin, ja ettei isältä tulisi salata mitään niistä virheistä, jotka lapsista olisi kitkettävä heidän vielä ollessaan nuoria. Asioita pi-detään salassa. Lapset tietävät, ettei vanhempien kesken vallitse yhteisymmärrystä, ja sillä on heihin oma vaikutuksensa. Lapset alkavat pienestä pitäen pettää, salailla asioita ja esittää niitä väärässä valossa niin äidilleen kuin isälleenkin. Liioittelu tulee tavaksi ja selviä valheitakin alkaa ilmaantua omantunnon niistä juurikaan soimaamatta.KI 294.2

Nämä väärinkäytökset saivat alkunsa siitä, että äiti salasi jotakin isältä, joka seuraa lastensa luonteen muodostumista yhtä kiinnostuneena kuin hänkin. Isän kanssa olisi pitänyt neuvotella avoimesti. Kaikki olisi pitänyt kertoa hänelle peittelemättä. Mutta päinvastainen menettely, lasten rikkeiden salaaminen, herättää heissä petollisuutta ja tekee heistä valheellisia ja epärehellisiä. ^{5Testimonies for the Church, osa 1, s. 156,157.}KI 294.3

Kristittyjen vanhempien tulisi lujasti päättää hallita lapsiaan yksissä tuumin. Jotkut vanhemmat tekevät tässä virheen — heiltä puuttuu yksimielisyyttä. Toisinaan on vika isässä, mutta useimmiten äidissä. Hellyydessään äiti hemmottelee lapsiaan ja antaa heille periksi. Isän työ vaatii häntä olemaan usein poissa kotoa ja poissa lasten seurasta. Tällöin äidin vaikutus on ratkaiseva. Hänen esimerkkinsä muovaa suureksi osaksi lasten luonteen.^{6Testimonies for the Church, osa 1, s. 156}KI 294.4

Vanhempien erimielisyys hämmentää lapsia. — Perheyhteisö täytyy organisoida hyvin. Isän ja äidin on yhdessä harkittava vastuutaan ja sen ymmärrettyään ryhdyttävä toimiin. Mitään erimielisyyttä ei saa olla. Isä ja äiti eivät saisi koskaan lastensa kuullen arvostella toistensa suunnitelmia ja ratkaisuja.KI 295.1

Ellei äiti tunne Jumalaa, hänen tulisi miettiä syitä ja seurauksia huomatakseen, vaikeuttaako hänen kasvatus- tapansa isän ponnisteluja lasten pelastukseksi. Seuraanko Herran tietä? Tämän pitäisi olla kaikkein tärkein kysymys.^{7Käsikirjoitus 79,1901}KI 295.2

Elleivät vanhemmat ole yksimielisiä, heidän on parasta vetäytyä keskustelemaan asioista kahden kesken, kunnes pääsevät yhteisymmärrykseen.^{8Review and Herald, 30. 3.1897}KI 295.3

Vanhemmat ovat liian usein eri mieltä perheensä hallinnosta. Isä, joka on vain vähän lastensa kanssa eikä tunne heidän luonteensa erikoispiirteitä, on kova ja ankara. Hän ei hillitse mieltään, vaan ojentaa kiivastuneena lasta. Lapsi tietää tämän ja sen sijaan, että rangaistus palauttaisi kurin, se synnyttää lapsessa vihaa. Toisinaan äiti sallii rikkeitä, joista hän toisinaan rankaisee ankarastikin. Lapset eivät koskaan tiedä tarkalleen, mitä on odotettavissa, ja heidän tekee mieli kokeilla, miten pitkälle he voivat mennä rangaistusta saamatta. Näin kylvetään pahuuden siemeniä, jotka nousevat oraalle ja kantavat hedelmää.^{9Signs of the Times, 11. 3. 1886}KI 295.4

Jos vanhemmilla on samat kasvatusperiaatteet, lapsi oppii ymmärtämään, mitä häneltä vaaditaan. Mutta jos isä sanoin tai katsein ilmaisee, ettei hän hyväksy äidin kurinpitoa, tai jos isä tuntee, että äiti on liian ankara, ja ajatte- lee, että hänen täytyy sen vuoksi hyvittää ankaruus hemmottelulla, se vahingoittaa lasta. Lapsi oppii pian, että hän saa menetellä mielensä mukaan. Vanhemmat, jotka tekevät tämän synnin lapsiaan kohtaan, ovat syyllisiä heidän sielunsa tuhoon.^{10Review and Herald, 27.6.1899}KI 295.5

Enkelit tarkkaavat erittäin kiinnostuneina jokaista perhettä nähdäkseen, miten vanhemmat, hoitajat tai ystävät kohtelevat lapsia. Miten suurta vääryyttä he joutuvatkaan näkemään perheessä, jossa isä ja äiti ovat erimielisiä! Isän ja äidin äänensävy, heidän katseensa ja sanansa — kaikki ilmaisee, etteivät he ole lasten hoidosta yhtä mieltä. Isä saattaa äidin epämiellyttävään valoon ja saa lapset väheksymään äidin heille osoittamaa hellyyttä ja rakkautta. Äiti pitää isää kovana ja kärsimättömänä ja luulee, että hänen täytyy sen vuoksi olla erityisen hellä lapsia kohtaan, hemmotella heitä ja tehdä isän ankaruus tehottomaksi. ^{11Review and Herald, 13. 3.1894}KI 295.6

Paljon rukousta ja tervettä harkintaa. — Rakkaus ei kestä edes kotipiirissä, ellei tahtoa ja taipumuksia mukauteta Jumalan tahtoon. Kaikki kyvyt ja tunteet tulee saattaa sopusointuun Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksien kanssa. Jos isä ja äiti pyrkivät yhdessä rakastaen ja Jumalan pelossa hallitsemaan kotia, he huomaavat tarvitsevansa paljon rukousta ja tervettä harkintaa. Kun he etsivät Jumalaa, heidän silmänsä avataan näkemään heitä suojaa- via taivaallisia lähettejä vastauksena uskon rukoukseen. He voittavat luonteensa heikkoudet ja etenevät täydellisyyttä kohti.^{12Käsikirjoitus 36,1899}KI 296.1

Sydämet sidottava toisiinsa rakkauden silkkiköy- sin. — Isä ja äiti, tehkää liitostanne onnellinen ja läheinen. Älkää kasvako eroon toisistanne, vaan yhdistykää toisiinne entistä läheisemmin. Silloin voitte kiinnittää lapsenne itseenne rakkauden silkkiköysin.^{13Review and Herald, 15.9.1891}KI 296.2

Tehkää kylvötyötä tätä aikaa ja iäisyyttä varten. Koko taivas tarkkaa kristittyjen vanhempien pyrkimyksiä. ^{14Review and Herald, 15. 9.1891}KI 296.3