Luku 29—Työ jota ei voi siirtää muille

Vanhempien vastuuta eivät muut voi kantaa. — Vanhemmat, teillä on vastuu, jota kukaan ei voi kantaa puolestanne. Niin kauan kuin elätte, olette vastuussa Jumalalle siitä, että pysytte hänen tiellään. — Vanhemmat, jotka ottavat Jumalan sanan oppaakseen ja ymmärtävät, miten paljon lapset ovat heistä riippuvaisia luonnetta muodostaessaan, antavat lapsilleen esimerkin, jota nämä voivat turvallisesti noudattaa.^{1Kirje 356, 1907}KI 173.1

Isät ja äidit ovat vastuussa lastensa terveydestä ja luonteenlaadusta. Tätä työtä ei tule antaa muiden tehtäväksi. Lasten vanhempina velvollisuutenne on työskennellä yhdessä Herran kanssa kasvattaaksenne heidät terveiden periaatteiden mukaisesti.^{2Käsikirjoitus 126,1897}KI 173.2

Miten murheellista onkaan, että monet vanhemmat ovat sanoutuneet irti Jumalan asettamasta velvollisuudestaan lapsiaan kohtaan ja antavat mielellään vieraiden huolehtia näistä! He haluavat, että toiset työskentelevät heidän lastensa puolesta ja vapauttavat heidät velvollisuudestaan tässä asiassa.^{3Review and Herald, 25. 10.1892}KI 173.3

Monet niistä, jotka nyt valittavat lastensa tottelemattomuutta, saavat syyttää ainoastaan itseään. Heidän tulisi katsoa Raamattuunsa ja lukea, mitä velvollisuuksia Jumala heille vanhempina ja holhoojina asettaa. Heidän tulisi ryhtyä suorittamaan velvollisuuksia, joita he ovat pitkään lyöneet laimin. Heidän tulee nöyrtyä ja katua Jumalan edessä sitä, että he ovat lyöneet laimin hänen ohjeidensa seuraamisen lastensa kasvatuksessa. Heidän on muutettava omat menettelytapansa ja seurattava tarkasti Raamatun neuvoja ja ohjeita.^{4Käsikirjoitus 57,1897}KI 173.4

Seurakunta ei yksin pysty ottamaan vastuuta. — Jospa nuoret ja lapset antaisivat sydämensä Kristukselle! Minkä armeijan he muodostaisivatkaan muiden voittamiseksi vanhurskauden puolelle! Vanhemmat eivät kuitenkaan saisi jättää tätä työtä yksin seurakunnan harteille.6 ^{5Signs of the Times, 13. 8. 1896}KI 174.1

Sananjulistajakin voimaton. — Te asetatte suuria vaatimuksia saarnaajalle ja vieritätte hänelle vastuun lastenne sielusta, mutta ettekö huomaa omaa vastuutanne vanhempina ja opettajina —? Oma huono esimerkkinne ja leväperäisyytenne turmelevat poikanne ja tyttärenne, ja vaikka lyötte laimin kotikasvatuksen, odotatte saarnaajan tekevän tyhjäksi päivittäisen vaikutuksenne ja suorittavan ihmeen, joka muuttaisi lastenne elämän hyveelliseksi ja hurskaaksi. Saarnaaja saattaa tehdä kaikkensa seurakunnan hyväksi: hän nuhtelee uskollisesti ja hellävaraisesti, kasvattaa kärsivällisesti ja rukoilee palavasti voittaakseen sieluja, ja jos hän epäonnistuu, vanhemmat usein kuitenkin syyttävät häntä lastensa kääntymättö- myydestä, vaikka syy saattaa olla heidän oma laiminlyöntinsä. Vastuu kuuluu vanhemmille. Haluavatko he suorittaa uskollisesti työn, jonka Jumala on heille uskonut? Haluavatko he kulkea eteenpäin ja ylöspäin, pyrkiä nöyrästi, kärsivällisesti ja kestävästi itse korkeammalle tasolle ja auttaa lapsensakin sille? ^{6Testimonies for the Church, osa 5, s. 494, 495}KI 174.2

Eivätkö monet isät ja äidit siirrä vastuunsa muiden käsiin? Eivätkö monet heistä ajattele, että sananjulistajan on otettava vastuu ja huolehdittava siitä, että heidän lapsensa kääntyvät ja Jumalan sinetti painetaan heihin? ^{7Review and Herald, 21.5.1895}KI 174.3

Sapattikoulu yksin ei riitä. — Heidän [vanhempien] etuoikeutensa on auttaa lapsiaan hankkimaan tietoa, jonka nämä voivat ottaa mukaansa tulevaan elämään. Mutta jostakin syystä monet vanhemmat eivät halua antaa lapsilleen uskonnollista opetusta. Lapset joutuvat sapatti- koulusta poimimaan ne tiedonjyvät velvollisuuksistaan Jumalaa kohtaan, jotka vanhempien tulisi heille antaa. Tällaisten vanhempien on ymmärrettävä, että Jumala haluaa heidän kasvattavan, kurittavan ja harjoittavan lapsiaan sekä jatkuvasti muistuttavan näille, että nämä muodostavat luonnetta nykyistä ja tulevaa elämää varten. ^{8Review and Herald, 6. 6.1899}KI 174.4

Älkää luottako siihen, että sapattikoulun opettajat tekevät teille kuuluvan työn ja opastavat lapsenne oikealle tielle. Sapattikoulu on suuri siunaus; se voi auttaa teitä työssänne, mutta se ei voi ottaa teidän paikkaanne. Jumala on antanut jokaiselle isälle ja äidille vastuun siitä, että he tuovat lapsensa Jeesuksen luo ja opettavat heidät rukoilemaan ja uskomaan Jumalan sanaan.KI 175.1

Kun kasvatatte lapsianne, älkää syrjäyttäkö Raamatun suuria totuuksia ja olettako, että sapattikoulun opettaja ja sananjulistaja suorittavat työn, jonka te löitte laimin. Raamattu ei ole niin pyhä ja ylevä, etteikö sitä voisi avata joka päivä ja tutkia innokkaasti. Jumalan sanan totuudet tulee soveltaa elämän pieniin ja vähäpätöisiltäkin näyttäviin asioihin. Jos niihin suhtaudutaan oikein, ne poistavat arjen harmautta, innoittavat kuuliaisuuteen ja tarjoavat periaatteet, joiden avulla oikea luonne voidaan muodostaa. ^{9Käsikirjoitus 5,1896}KI 175.2