Jakso 10—Aiti kodin kuningatar
Luku 38—Äidin asema ja vastuu
Tasavertainen aviomiehen kanssa. — Naisen tulee tasavertaisena miehen kanssa täyttää se paikka, jonka Jumala hänelle alunperin suunnitteli. Maailma tarvitsee äitejä, jotka ovat äitejä sanan täydessä merkityksessä eivätkä ainoastaan nimellisesti. Voimme hyvällä omallatunnolla sanoa, että naisen nimenomaiset velvollisuudet ovat pyhempiä kuin miehen velvollisuudet. Naisen tulee ymmärtää työnsä pyhyys ja tarttua elämäntehtäväänsä Jumalan voimassa ja pelossa. Hänen tulee kasvattaa lapsensa hyödyllisiksi tämän maailman kansalaisiksi ja paremman maailman asukkaiksi.KI 215.1
Vaimon ja äidin ei pidä uhrata voimiaan eikä antaa kykyjensä olla käyttämättöminä ja turvata joka asiassa puolisoonsa. Hänen yksilöllisyyttään ei voi alistaa miehen tahtoon. Hänen tulee tuntea olevansa yhdenvertainen miehensä kanssa, seisovansa tämän rinnalla uskollisena omille velvollisuuksilleen samoin kuin mies omilleen. Vaimon työ lasten kasvatuksessa on joka suhteessa yhtä ylevää ja jaloa kuin mikä tahansa tehtävä, johon mies saatetaan kutsua, olipa se vaikka valtakunnan päämiehen tehtävä.KI 215.2
Kodin kuningatar. — Valtaistuimella istuva kuningas ei tee arvokkaampaa työtä kuin äiti. Äiti on kotinsa kuningatar. Hänen vallassaan on lasten luonteen muovaaminen niin, että he tulevat sopiviksi korkeampaan, iankaikkiseen elämään. Enkelikään ei voisi pyytää itselleen arvokkaampaa tehtävää; tässä työssä äiti suorittaa palvelusta Jumalalle. Äidin tulee ymmärtää tehtävänsä arvokas luonne, niin hän saa siitä rohkeutta. Hänen tulee ymmärtää työn - sä arvo ja pukea ylleen Jumalan koko sota-asu niin, että hän kykenee vastustamaan kiusausta mukautua maailmalliseen käytäntöön. Hän työskentelee aikaa ja ikuisuutta varten. KI 215.3
Äiti on kodin kuningatar ja lapset hänen alamaisiaan. Hänen tulee hallita kotiaan viisaasti, äitiytensä arvokkuuden edellyttämällä tavalla. Hänen tulee olla kodin vaikutusvaltaisin henkilö, hänen sanansa on oltava laki. Jos hän on kristitty ja Jumalan johdossa, hän saa osakseen lasten kunnioituksen.KI 216.1
Lapset eivät saa pitää äitiään orjana, jonka tehtävä on palvella heitä, vaan kuningattarena, joka neuvoo ja opastaa heitä opettaen heille käskyn ja läksyn toisensa jälkeen.KI 216.2
Havainnollinen vertailu. — Äiti arvostaa harvoin omaa työtään. Usein hän pitää sitä ainoastaan taloudenhoitoon liittyvänä raadantana. Hän suorittaa samat tehtävät päivästä toiseen, viikosta toiseen ilman mitään erityisiä tuloksia. Päivän päättyessä hän ei pysty luettelemaan niitä lukuisia pieniä asioita, jotka hän on tehnyt. Miehensä saavutuksia ajatellessaan hänestä tuntuu, ettei hän ole saanut aikaan mitään mainitsemisen arvoista.KI 216.3
Isä tulee kotiin usein hyvin tyytyväisenä itseensä ja luettelee ylpeänä, mitä kaikkea hän on saanut aikaan päivän mittaan. Puheillaan hän antaa ymmärtää, että äidin velvollisuus on nyt palvella häntä, koska tämä ei ole oikeastaan tehnyt muuta kuin huolehtinut lapsista, valmistanut ateriat ja pitänyt kodin hyvässä järjestyksessä. Hän ei ole toiminut kauppiaana, ei ole ostanut eikä myynyt; hän ei ole toiminut maanviljelijänä, ei muokannut maata; hän ei ole toiminut mekaanikkona — siksi hän ei ole tehnyt mitään, mikä olisi uuvuttanut hänet. Mies moittii, arvostelee ja määräilee aivan kuin olisi luomakunnan herra. Äidistä ja vaimosta tämä tuntuu erittäin raskaalta, koska hän on uupunut päivän aikana suorittamistaan tehtävistä eikä kuitenkaan pysty näkemään mitään eri tyistä, mitä hän olisi saanut aikaan ja on siksi hyvin masentunut.KI 216.4
Jos verho vedettäisiin syrjään ja isä ja äiti näkisivät päivän työn niin kuin Jumala sen näkee, jos he tietäisivät, miten hänen ääretön mielensä vertaa toisiinsa heidän tekemäänsä työtä, tämä taivaallinen ilmestys hämmästyttäisi heidät. Isä suhtautuisi omaan työhönsä vaatimattomammin, kun taas äiti saisi uutta rohkeutta ja voimaa työskennelläkseen viisaasti, kestävästi ja kärsivällisesti. Hän ymmärtäisi työnsä arvon. Isän työn kohdistuessa asioihin, joiden on määrä tuhoutua ja hävitä, äiti on työskennellyt kehittääkseen mieltä ja luonnetta, eikä hänen työnsä ole vain aikaa vaan myös ikuisuutta varten.KI 217.1
Jumala on asettanut äidin tehtäväänsä. — Jospa jokainen äiti ymmärtäisi velvollisuuksiensa suuruuden ja käsittäisi miten runsaasti hänen uskollisuutensa tullaan palkitsemaan.KI 217.2
Äiti, joka ryhtyy iloisesti suorittamaan edessään olevia velvollisuuksia, tulee kokemaan elämänsä merkitykselliseksi, koska Jumala on antanut hänelle tehtävän suoritettavaksi. Tämä tehtävä ei edellytä, että hän estää oman henkisen kasvunsa tai antaa älynsä heikentyä.KI 217.3
Äiti on saanut työnsä Jumalalta, hänen tehtävänsä on kasvattaa lapset Herran pelossa ja nuhteessa. Jumalan rakkaus ja pelko on lakkaamatta pidettävä heidän herkässä mielessään. Kun lapsia nuhdellaan, heidän on annettava ymmärtää, että itse Jumala varoittaa heitä ja ettei hän suhtaudu suopeasti petokseen, uskottomuuteen ja vääryyteen. Näin pienokaisten mieli saatetaan niin läheiseen yhteyteen Jumalan kanssa, että he eivät sano eivätkä tee mitään, mikä ei edistäisi Jumalan kunniaa, eivätkä he myöhempinä vuosinaan tule olemaan kuin ruoko tuulessa, osaamatta päättää halun ja velvollisuuden välillä.KI 217.4
Lasten johtaminen Jeesuksen luo ei yksin riitä. — Lapset on kasvatettava ja koulutettava Kristuksen opetus lapsiksi, jotta “meidän poikamme ovat nuoruudessaan kuin korkealle kohoavat kasvit, tyttäremme kuin temppelin veistetyt kulmapatsaat”. Tämä muovaava, jalostava ja hiova työ kuuluu äidille. Lapsen luonnetta on kehitettävä. Äidin on kaiverrettava sydämen tauluun opetuksia, jotka pysyvät siellä ikuisesti. Herra tulee varmasti olemaan tyytymätön häneen, jos hän lyö laimin pyhän tehtävänsä tai antaa jonkin häiritä sitä. — Kristityllä äidillä on Jumalan antama tehtävä, jota hän ei lyö laimin, jos hän on läheisessä yhteydessä Jumalaan ja hänen Henkensä täyttämä.KI 217.5
Äidin ylevä ja jalo tehtävä. — Jokaiselle äidille on annettu rajattomia mahdollisuuksia, ja hänen hoitoonsa on uskottu äärettömän kalliita aarteita. Arkisia askareita, joita naiset ovat alkaneet pitää väsyttävinä velvollisuuksina, tulisi arvostaa suurena ja jalona työnä. Äidin etuoikeus on tuottaa maailmalle siunausta, ja samalla hän saa iloa omaan sydämeensä. Hän voi silottaa lastensa tietä, joka kulkee väliin auringonpaisteessa väliin varjossa mutta päätyy lopulta taivaan kirkkauteen. Mutta vain pyrkimällä omassa elämässään seuraamaan Kristuksen opetuksia äiti voi toivoa saavansa lastensa luonnetta muovatuksi taivaallisen mallin mukaiseksi.KI 218.1
Elämän kaikkien tehtävien keskellä äidin pyhin velvollisuus liittyy hänen lapsiinsa. Mutta miten usein tämä velvollisuus asetetaan syrjään, jotta päästäisiin paremmin johonkin itsekkääseen päämäärään! Vanhempien vastuulle on uskottu heidän lastensa nykyinen ja ikuinen hyvinvointi. Heidän on säilytettävä valta itsellään ja huolehdittava kodistaan, niin että Jumala saa siitä kun-nian. Heidän toimintansa tulee perustua Jumalan lakiin, ja rakkauden tulee olla kaikki kaikessa.KI 218.2
Suurempaa ja pyhempää työtä ei ole. — Jos naimisissa olevat miehet menevät työhön ja jättävät vaimonsa huolehtimaan kotona olevista lapsista, vaimo ja äiti tekee aivan yhtä suurta ja tärkeätä työtä kuin mies ja isä. Toinen toimii lähetyskentällä, mutta toinen tekee lähetystyötä kotona, ja äidin huolet ja taakat ovat usein paljon raskaammat kuin miehen ja isän. Hänen tehtävänsä on pyhä ja tärkeä. — Mies saattaa lähetystyössään saada kiitosta ihmisiltä, mutta kotona ahertava vaimo voi jäädä täysin vaille inhimillistä tunnustusta työstään. Mutta jos hän työskentelee perheensä hyväksi ja yrittää kasvattaa sen jäsenten luonnetta jumalallisen Mallin mukaiseksi, taivaan enkeli kirjoittaa hänen nimensä maailman suurimpien lähetyssaarnaajien joukkoon. Jumala näkee asiat toisin kuin rajallinen ihminen.KI 218.3
Äiti on Jumalan välikappale perheen opettamiseksi kris-tinuskoon. Hänen tulee olla esimerkkinä Raamatun uskonnosta ja osoittaa, miten sen tulee ohjata meitä päivittäisissä velvollisuuksissa ja huveissa. Hänen on opetettava lapsille, että he pelastuvat yksin armosta, uskon kautta, joka on Jumalan lahja. Tämä jatkuva opetus Kristuksesta, hänen merkityksestään meille ja heille, hänen rakkaudestaan, hänen hyvyydestään ja armostaan, joka ilmenee suuressa lunastussuunnitelmassa, tulee vaikuttamaan sydämeen kohottavalla, pyhällä tavalla.KI 219.1
Lasten kasvatus on tärkeä osa Jumalan suunnitelmaa kristinuskon voiman osoittamiseksi. Vanhemmilla on vakava vastuu kasvattaa lapsensa niin, että kun he lähtevät maailmaan, he tekevät hyvää eivätkä pahaa ihmisille, joiden kanssa he joutuvat tekemisiin.KI 219.2
Yhteistyössä sananjulistajan kanssa. — Sananjulistajalla on oma työnsä ja äidillä omansa. Äidin tulee johtaa lapsensa Jeesuksen luo hänen siunattavikseen. Hänen on arvostettava Kristuksen sanoja ja opetettava ne lapsilleen. Vauvaiästä asti hänen on opetettava heille itsehillintää ja itsekieltäymystä, siisteyttä ja järjestystä. Äiti pystyy kasvattamaan lapsensa niin, että he tulevat avoimin sydämin kuulemaan Jumalan palvelijoiden sanoja. Herra tarvitsee äitejä, jotka kotielämän kaikissa vaiheissa kehittävät Jumalalta saatuja kykyjä ja kasvattavat lapsensa sopiviksi , taivaan perheeseen.KI 219.3
Uskollisesti kotona suoritettu työ on Herra edessä aivan yhtä tärkeää kuin sananjulistajan työ, itse asiassa se on vielä tärkeämpää. Isien ja äitien tulee tuntea olevansa lastensa kasvattajia aivan yhtä suuressa määrin kuin koulun opettajien.KI 220.1
Kodinhoitoon liittyvien velvollisuuksien ei tule rajoittaa kristityn äidin toimintakenttää. Hän voi ulottaa kodissa hyödylliseksi havaitun vaikutuksensa laajemmalle ympäristön ja Jumalan seurakunnan siunaukseksi. Asialleen omistautunut vaimo ja äiti ei ole kotinsa vanki.KI 220.2
Äidin elämäntehtävä. — Naisen on ymmärrettävä työnsä pyhyys ja Jumalan voimassa ja pelossa ryhdyttävä suorittamaan elämäntehtäväänsä. Hänen tulee kasvattaa lapsensa olemaan hyödyksi tässä maailmassa ja sopiviksi parempaan maailmaan. Me vetoamme kristittyihin äiteihin. Me pyydämme, että tuntisitte vastuunne äiteinä ettekä eläisi miellyttääksenne itseänne vaan kunnioittaak- senne Jumalaa. Kristus ei elänyt miellyttääkseen itseään vaan otti orjan muodon.KI 220.3
Maailma on täynnä turmelusta. Muodeilla ja tavoilla on voimakas vaikutus nuoriin. Jos äiti ei onnistu neuvomaan, opastamaan ja hillitsemään lapsiaan, nämä luonnostaan hyväksyvät pahan ja kääntävät selkänsä hyvälle. Jokaisen äidin tulisi sanoa usein Vapahtajalleen rukoillessaan: ”KI 220.4
Opeta meille, miten meidän tulee käskeä lastamme ja mitä meidän tulee tehdä hänelle.” Hänen tulee ottaa vaarin Jumalan sanan opetuksista, ja hän saa viisautta tarpeensa mukaan. KI 220.5
Jumalan kaltaisen luonteen muovaaminen. — Ylhäällä taivaassa on Jumala, jonka valtaistuimelta säteilee valoa ja kirkkautta uskollisen äidin ylle, kun tämä pyrkii kasvattamaan lapsiaan vastustamaan pahaa. Mikään muu työ ei ole niin tärkeää kuin hänen. Hänen tehtävänsä ei ole maalata kaunista kuvaa kankaalle, kuten taidemaalarin, eikä hakata sitä marmorista, kuten kuvanveistäjän. Hänen tehtävänsä ei ole muotoilla sanoista jaloja ajatuksia, kuten kirjailijan, eikä ilmaista kauniita tunteita sävelinä, kuten muusikon. Hänen tehtävänsä on kehittää Jumalan avulla ihmissielusta Jumalan kaltaista olentoa.KI 220.6
Äiti, joka arvostaa tätä tehtävää, näkee tilaisuutensa kallisarvoisina. Hän pyrkii vakaasti oman elämänsä ja kasvatusmenetelmiensä avulla opettamaan lastansa tuntemaan korkeimpia ihanteita. Hän haluaa vakavasti, kärsivällisesti ja rohkeasti kehittää omia kykyjään, jotta hän voisi lastansa kasvattaessaan käyttää parhaita sielun kykyjään oikein. Hän kysyy vilpittömästi joka askeleella: ”KI 221.1
Mitä Jumala on sanonut?” Ja hän tutkii ahkerasti Jumalan sanaa. Hänen katseensa on kiinnittynyt Kristukseen, jotta hänen oma päivittäinen kokemuksensa arkisten tehtävien parissa voisi heijastaa totuudenmukaisesti ainoaa tosi Elämää. KI 221.2
Uskollisen äidin nimi katoamattoman kunnian kirjaan. — Itsensä kieltäminen ja risti on osamme täällä. Tyydymmekö niihin? Kenenkään ei tule odottaa, että kun viimeiset suuret ahdistukset kohtaavat meidät, voimme yhdessä hetkessä tarvittaessa kehittää taivaallisen mielenlaadun. Ei, totisesti ei. Se henki meillä tulee olla jokapäiväisenä kokemuksena, ja se meidän tulee valaa myös lastemme mieleen ja sydämeen opettamalla ja olemalla heille esikuvina. Israelin äidit eivät ehkä itse ole sotilaita, mutta he voivat kasvattaa sotilaita, jotka Jumalan koko sota-asuun pukeutuneina käyvät miehekkäästi taisteluun Herran asian puolesta.KI 221.3
Äidit, lastenne kohtalo on suuressa määrin teidän käsissänne. Jos te epäonnistutte tehtävässänne, te saatatte lähettää lapsenne vihollisen riveihin ja tehdä heistä hänen välikappaleitaan työhön, jonka päämääränä on sielujen kadotus. Mutta hurskaalla esimerkillä ja uskollisella kasvatustyöllä te voitte johtaa heidät Kristuksen luo ja tehdä heistä aseita hänen käsiinsä monien sielujen pelastukseksi.KI 221.4
Hänen työnsä [kristityn äidin], jos se tehdään uskollisesti Jumalan avulla, muistetaan ikuisesti. Innokkaat muodin seuraajat eivät koskaan näe eivätkä ymmärrä kristityn äidin työn kuolematonta kauneutta, vaan he pilkkaavat hänen vanhanaikaisia näkemyksiään ja yksinkertaista, korutonta pukeutumistaan, mutta taivaan Majesteetti kirjoittaa tuon uskollisen äidin nimen katoamat-toman kunnian kirjaan.KI 222.1
Jokainen hetki on korvaamaton. — Mooseksen koko elämä ja hänen valtava tehtävänsä Israelin johtajana todistavat uskovan äidin työn tärkeydestä. Mikään muu työ ei ole sen veroista. — Vanhempien tulisi opettaa ja kasvattaa lapsiaan jo hyvin varhain ajattelemaan että heidän päämääränsä on tulla kristityksi. Heidät on uskottu meille kasvatettaviksi, ei maallisten valtaistuinten pe-rillisiksi, vaan Jumalan kuninkaiksi, hallitsemaan kautta ikuisuuden.KI 222.2
Jokaisen äidin tulee tuntea, että hänen aikansa on korvaamatonta. Hänen työnsä mitataan suurena tilinteon päivänä. Silloin havaitaan, että monet epäonnistumiset ja rikokset ovat seurausta niiden tietämättömyydestä ja laiminlyönneistä, joiden velvollisuus olisi ollut opastaa lapsiaan oikealle tielle. Silloin nähdään myös, että monet, jotka ovat älyn ja totuuden ja pyhyyden valon voimaa apunaan käyttäen tuottaneet siunausta maailmalle, saavat kiittää rukoilevaa kristittyä äitiään periaatteista, jotka toivat heille vaikutusvaltaa ja menestystä.KI 222.3