Luku 62—Olkaa säästäväisiä
’’Kootkaa tähteeksi jääneet palaset”. — Kristus antoi kerran opetuslapsilleen säästäväisyydestä opetuksen, joka on perusteellisen tutustumisen arvoinen. Hän ruokki ihmeteollaan tuhansia, jotka olivat kuunnelleet hänen opetuksiaan, mutta kun kaikki olivat syöneet itsensä kylläisiksi, hän ei antanut heittää tähteeksi jääneitä palasia hukkaan. Hän joka kykeni ruokkimaan suuren nälkäisen kansanjoukon jumalallisella voimallaan, kehotti opetuslapsiaan keräämään tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan. Tämä opetus annettiin yhtä lailla meille kuin Jeesuksen aikalaisillekin. Jumalan Poika huolehtii ajallisen elämän tarpeista. Hän ei halveksinut aterialta tähteeksi jääneitä palasiakaan, vaikka hän kykeni järjestämään juhla-aterian aina kun vain halusi.KI 357.1
Jeesuksen Kristuksen opetukset on pantava täytäntöön jokapäiväisen elämän jokaisella alueella. Kaikessa on harjoitettava säästäväisyyttä. Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan. On olemassa uskontoa, joka ei kosketa sydäntä ja joka sen vuoksi jää pelkiksi sanoiksi. Se ei yllä käytännön elämään. Uskonnollisen velvollisuuden ja liike-elämälle ominaisen tarkan inhimillisen harkinnan täytyy liittyä toisiinsa. KI 357.2
Olkaa itsekieltäymyksessä Kristuksen seuraajia. — Oppiakseen tuntemaan ihmisiä kohtaavia pettymyksiä, koetuksia ja murheita Kristus laskeutui vaivan ja nöyryytyksen alimpiin syvyyksiin. Hän on kulkenut tien, jota hän kehottaa seuraajiaan vaeltamaan. Hän sanoo heille: “Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.” Kristityiksi tunnustautuvat eivät kuitenkaan aina halua toteuttaa käytännössä sitä itsekieltäymystä, johon Vapahtaja heitä kutsuu. He eivät halua hillitä toiveitaan ja halujaan, jotta heillä olisi enemmän annettavaa Herralle. Joku sanoo: “Perheelläni on kallis maku, ja sen tyydyttäminen maksaa paljon.” Tämä osoittaa, että hänen ja perheen on tarpeen oppia sitä säästäväisyyttä, joka ilmeni Kristuksen elämässä. --KI 357.3
Kaikki joutuvat kiusaukseen tyydyttää itsekkäitä, suurellisia halujaan, mutta muistakaamme, että elämän ja kirkkauden Herra tuli tähän maailmaan opettamaan ihmiskunnalle itsekieltäymystä.KI 358.1
Ne, jotka eivät elä itselleen, eivät käytä viimeistä markkaansa kuviteltujen tarpeittensa tyydyttämiseen ja mukavuuksien hankkimiseen, vaan pitävät mielessään, että ovat Kristuksen seuraajia ja että on muita, jotka tarvitsevat ruokaa ja vaatteita. KI 358.2
Säästäkää edistääksenne Jumalan työtä. — Paljon voitaisiin sanoa nuorille heidän etuoikeudestaan edistää Jumalan asiaa oppimalla säästäväisyyttä ja itsekieltäymystä. Monet luulevat, että heidän täytyy tyydyttää mielihalujaan, ja voidakseen tehdä sen he totuttautuvat kuluttamaan kaikki tulonsa. Jumala haluaa meidän toimivan toisin. Teemme syntiä itseämme vastaan, kun tyydymme siihen, että meillä on riittävästi ruokaa, juomaa ja vaatteita. Jumalalla on varattuna meille jotakin ylevämpää kuin tämä. Kun olemme valmiit luopumaan itsekkäistä haluistamme ja käyttämään sielumme ja mielemme voimat Jumalan asian edistämiseen, taivaalliset voimat työskentelevät kanssamme tehden meidät siunaukseksi ihmiskunnalle.KI 358.3
Ahkera ja säästäväinen nuori, vaikka olisi köyhäkin, voi säästää jotakin Jumalan asiaa varten.KI 358.4
Kiusaus tuhlata rahaa. — Kun sinulla on kiusaus käyttää rahaa rihkamaan, sinun tulisi muistaa, miten epäitsek- käästi ja uhrautuvasti Kristus eli pelastaakseen langenneen ihmisen. Lapsiamme pitäisi opettaa harjoittamaan itsekieltäymystä ja itsehillintää. Syynä siihen, että niin monet saarnaajat tuntevat olevansa taloudellisesti ahtaalla, on se, etteivät he hillitse mielihalujaan ja taipumuksiaan. Monet miehet joutuvat vararikkoon ja hankkimaan rahaa epärehellisin keinoin siksi, että he pyrkivät tyydyttämään vaimonsa ja lastensa turhamaisia mielihaluja. Miten huolellisia isien ja äitien tulisikaan olla opettaes-saan lapsilleen taloudellisuutta ohjein ja esimerkein.KI 358.5
Toivon saavani jokaisen vakuuttuneeksi siitä, että on vakava synti tuhlata Herran rahaa kuviteltuihin tarpeisiin. Vähäisiltä näyttävien summien kuluttaminen saattaa panna alulle kierteen, joka ulottuu iankaikkisuuteen asti. Kun oikeus istuu tuomiolle ja kirjat avataan, esitetään katseltavaksesi tiliesi tappiollisuus — se hyvä, mitä olisit voinut tehdä kerätyillä roposilla ja ne suuremmat summat, jotka käytettiin täysin itsekkäisiin tarkoituksiin.KI 359.1
Valvo pennejäsi ja markkojasi. — Älä tuhlaa pennejä- si ja markkojasi turhiin ostoksiin. Kenties ajattelet, ettei näillä pikku summilla ole paljonkaan merkitystä, mutta niistä muodostuu suuri kokonaisuus. Jos voisimme, puhuisimme varojen puolesta, jotka käytetään tarpeettomiin esineisiin, vaatteisiin ja itsekkäitten halujen tyydyttämiseen. Monenlaista köyhyyttä ilmenee joka taholla. Jumala on antanut velvollisuudeksemme lievittää inhimillistä kär-simystä kaikin mahdollisin tavoin.KI 359.2
Herra haluaisi kansansa jäsenten olevan huomaavaisia ja huolehtivaisia. Hän toivoisi heidän opettelevan säästäväisiksi kaikessa, jotta he eivät tuhlaisi mitään.KI 359.3
Summa, joka päivittäin käytetään tarpeettomuuksiin ajatellen, että sehän maksaa vain markan tai pari, näyttää varsin vähäiseltä. Mutta kun nämä markat kerrotaan vuodessa olevien päivien määrällä ja kun vuodet vierivät, luku näyttää miltei uskomattomalta.KI 359.4
Älkää jäljitelkö muotia seuraavia naapureita. — Ei ole hyväksi teeskennellä rikasta tai jotain muuta kuin mitä olemme — hiljaisen ja nöyrän Vapahtajan nöyria seu- raajia. Meidän ei tule häiriintyä siitä, että naapurimme rakentavat ja kalustavat talonsa tavalla, jota meillä ei ole lupa seurata. Millä mielellä Jeesus mahtaakaan katsella, kun tyydytämme ruokahaluamme itsekkäästi, kestitämme vieraitamme tai toteutamme omia mielitekojamme! Pyrkimys herättää huomiota tai sallia valvonnassamme olevien lastemme tehdä niin koituu meille ansaksi.KI 359.5
Ellen Whiten lapsuusvuosien kokemus. — Jo kaksi-toistavuotiaana tiesin, mitä säästäminen merkitsi. Sisareni kanssa saimme ammattiin tähtäävää opetusta, ja vaikka ansaitsimme tavallisesti vain 25 centtiä päivässä, pystyimme tästä summasta säästämään hiukan lähetystyöhön. Säästimme vähän kerrallaan, kunnes meillä oli 30 dollaria. Kun sitten sanoma Herran pikaisesta tulemisesta ihmisiä ja varoja koskevine kutsuineen saavutti meidät, tunsimme etuoikeudeksemme luovuttaa 30 dollaria isälle ja pyytää häntä hankkimaan sillä kirjasia ja lehtisiä sanoman levittämiseksi pimeydessä oleville. — — Rahalla, jonka olimme ansainneet työllämme, sisareni ja minä hankimme itsellemme vaatteita. Meillä oli tapana ojentaa rahamme äidille ja sanoa: “Osta sinä niin, että kun olemme maksaneet vaatteemme, jotakin jää lähetystyöhön.” Hän teki kuten pyysimme rohkaisten siten meidän lähetyshenkeämme.KI 360.1
Säästäkää periaatteellisista syistä. — Ne jotka ovat alttiita antamaan, kun pyydetään varoja Jumalan työhön sekä kärsivien ja puutteessa olevien auttamiseen, eivät ole velttoja, huolettomia ja hitaita liiketoimissaankaan. He huolehtivat aina siitä, että heidän menonsa pysyvät heidän tulojaan pienempinä. He ovat säästäväisiä periaatteellisista syistä: he katsovat velvollisuudekseen säästää, jotta heillä olisi jotakin annettavaa.KI 360.2