Syntien tunnustaminen

Niille, jotka toivovat esirukousta terveytensä palauttamiseksi, on tehtävä selväksi, että Jumalan lakien rikkominen on syntiä. Tämä koskee sekä luonnonlakeja että hengellisiä lakeja. Heidän on ymmärrettävä, että saadakseen hänen siunauksensa heidän on tunnustettava ja hylättävä syntinsä.SLS 184.1

Raamattu kehottaa meitä: “Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte.” Jaak. 5:16. Esirukousta pyytävälle on esitettävä seuraavanlaisia ajatuksia: “Me emme osaa lukea sydämen ajatuksia emmekä tiedä elämäsi salaisuuksia. Jos kadut syntejäsi, velvollisuutesi on tunnustaa ne.” Luonteeltaan yksityinen synti on tunnustettava Kristukselle, ainoalle välittäjälle Jumalan ja ihmisen välillä. Sillä “jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas”. 1 Joh. 2:1. Jokainen synti on rikkomus Jumalaa vastaan, ja se on tunnustettava hänelle Kristuksen kautta. Jokainen julkinen synti on tunnustettava julkisesti. Lähimmäiselle tehty vääryys on sovittava sen kanssa, jota vastaan on rikottu. Toisinaan parantumista toivova on syyllistynyt sellaiseen syntiin, joka on tunnustettava sekä Jumalalle että niille, joita vastaan hän on rikkonut. Tällaisia syntejä ovat pahan puhuminen, epäsovun kylväminen kotona, naapuristossa tai seurakunnassa. Myös vieraantumisen ja eripuraisuuden aiheuttaminen tai toisten johtaminen syntiin väärillä elintavoilla. “Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1 Joh. 1: 9.SLS 184.2

Kun vääryydet on korjattu, voimme tuoda sairaan tarpeet Herralle luottavasti, niin kuin hänen Henkensä kehottaa. Hän tuntee jokaisen ihmisen nimeltä ja välittää jokaisesta aivan kuin tämä olisi maan päällä ainoa, jonka puolesta hän antoi rakkaan Poikansa. Koska Jumalan rakkaus on niin suuri ja horjumaton, sairaita tulisi rohkaista luottamaan häneen ja olemaan iloisia. Pelko tuo helposti mukanaan heikkoutta ja sairautta. Jos he nousevat masennuksen ja synkkyyden yläpuolelle, heidän tervehtymismahdollisuutensa paranevat, sillä “Herran silmä valvoo niitä, jotka — panevat toivonsa hänen laupeuteensa”. Ps. 33: 18.SLS 184.3

Sairaiden puolesta rukoiltaessa on muistettava, että “me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi”. Room. 8:26. Me emme tiedä, onko pyytämämme siunaus parhaaksi vai ei. Siksi meidän rukouksiimme tulisi sisältyä seuraava ajatus: “Herra, sinä tiedät sielun kaikki salaisuudet. Sinä tunnet nämä ihmiset. Jeesus, heidän Puolustajansa, antoi henkensä heidän puolestaan. Hänen rakkautensa heitä kohtaan on suurempi kuin meidän voi ikinä olla. Jos se koituu kunniaksi sinun nimellesi ja sairaiden parhaaksi, pyydämme Jeesuksen nimessä heille terveyttä. Jos sinun tahtosi on, että he eivät parane, pyydämme että sinun armosi lohduttaisi heitä ja sinun läsnäolosi tukisi heitä heidän kärsimyksissään.”SLS 185.1

Jumala tietää lopun alusta. Hän tuntee kaikkien ihmisten sydämen. Hän on selvillä kaikista sielun salaisuuksista. Hän tietää tulisivatko ne, joiden puolesta rukoilemme, kestämään koetukset, jotka kohtaisivat heitä, jos he jäisivät eloon. Hän tietää, olisiko heidän elämänsä siunaukseksi vai kiroukseksi heille itselleen ja maailmalle. Tässä on yksi syy siihen, miksi meidän rukoillessamme hartaasti tulisi sanoa: “Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” Luuk. 22: 42. Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi alistuvansa Jumalan viisauteen ja tahtoon, kun hän Getsemanessa rukoili: “Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja.” Matt. 26:39. Ja jos nämä sanat sopivat hänelle, Jumalan Pojalle, miten paljon paremmin ne sopivatkaan rajallisten, erehtyvien kuolevaisten huulille!SLS 185.2

Varminta on jättää kaikki toivomuksemme kaikkitietäväl- le taivaalliselle Isällemme ja täydellisesti luottaen uskoa kaikki hänelle. Me tiedämme, että Jumala kuulee meitä, jos me anomme hänen tahtonsa mukaisesti. Mutta vastauksen vaatiminen ilman alistuvaa mielenlaatua ei ole oikein; meidän on esitettävä rukouksemme pyynnön, ei käskyn muodossa.SLS 185.3

On tapauksia, joissa Jumala suoranaisesti käyttää jumalallista voimaansa terveyden palauttamiseksi. Mutta kaikki sairaat eivät parane. Monet nukkuvat pois Jeesukseen uskoen. Johannesta pyydettiin Patmossaarella kirjoittamaan: “Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti — sanoo Henki — he saavat levätä vaivoistansa, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.” Ilm. 14:13. Tästä näemme, että vaikka ihmiset eivät tulisikaan terveiksi, heitä ei sen perusteella tule syyttää uskon putteesta.SLS 186.1

Kaikki me toivomme välittömiä ja suoria vastauksia rukouksiimme. Meillä on kiusaus masentua, kun vastaus viipyy tai tulee odottamattomassa muodossa. Mutta Jumala on liian viisas ja hyvä vastatakseen rukouksiimme aina juuri sillä hetkellä ja sillä tavalla kuin me toivomme. Hän tekee hyväksemme paljon enemmän kuin vain toiveemme täyttämisen. Koska voimme luottaa hänen viisauteensa ja rakkauteensa, meidän ei tulisi pyytää häntä myöntymään tahtoomme, vaan pyrkiä alistumaan hänen suunnitelmiinsa ja toteuttamaan niitä. Halujemme ja tavoitteidemme tulee mukautua hänen tahtoonsa. Nämä uskoamme koettelevat kokemukset ovat meidän parhaaksemme. Ne ilmaisevat, onko uskomme aitoa ja vilpitöntä ja perustuuko se yksin Jumalan sanaan, vai onko se tilanteesta riippuvaa, epävarmaa ja vaihtelevaa. Usko vahvistuu harjoituksesta. Meidän on annettava kärsivällisyyden kehittyä täyteen kypsyyteen ja muistettava, että Raamatussa on kallisarvoisia lupauksia niille, jotka odottavat Herraa.SLS 186.2

Kaikki eivät ymmärrä näitä periaatteita. Monet, jotka etsivät Herran parantavaa armoa, luulevat, että jos he eivät saa suoraa ja välitöntä vastausta rukouksiinsa, heidän us- konsa on puutteellinen. Tämän vuoksi sairauden heikentämiä on neuvottava viisaasti, jotta he osaisivat toimia arvostelukykyisesti. He eivät saa lyödä laimin velvollisuuksiaan niitä ystäviään kohtaan, jotka mahdollisesti jäävät suremaan heidän kuolemaansa, eikä heidän tule jättää käyttämättä luonnon tarjoamia parannuskeinoja.SLS 186.3

Usein tässä erehdytään. Uskoessaan että heidät parannetaan vastauksena rukoukseen, jotkut pelkäävät tehdä mitään, mikä voitaisiin tulkita uskon puutteeksi. Heidän ei kuitenkaan tule lyödä laimin asioidensa järjestämistä. Niistä on huolehdittava aivan kuin he odottaisivat kuoleman korjaavan heidät. He eivät myöskään saa pelätä lausua niitä rohkaisun tai neuvon sanoja, jotka he eron hetkellä haluaisivat sanoa rakkailleen.SLS 187.1

Niiden, jotka etsivät parannusta rukouksen kautta, ei tule lyödä laimin käytettävissään olevia hoitokeinoja. Ei merkitse uskon kieltämistä, jos hyödyntää sellaisia parannuskeinoja, jotka Jumala on antanut käyttöömme kivun lievittämiseksi ja luonnon auttamiseksi parannustyössään. Emme kiellä uskoa, jos työskentelemme yhdessä Jumalan kanssa ja pyrimme kaikin keinoin edistämään toipumistamme. Jumala on antanut meille mahdollisuuden päästä selville elämän laeista. Tämä tieto on ulottuvillamme, jotta käyttäisimme sitä. Meidän on hyödynnettävä kaikkia mahdollisuuksia terveyden palauttamiseksi ja käytettävä jokaista tilaisuutta ja toimittava luonnonlakien mukaisesti. Kun olemme rukoilleet sairaan paranemisen puolesta, voimme työskennellä entistä tarmokkaammin ja kiittää Jumalaa etuoikeudesta toimia yhdessä hänen kanssaan ja pyytäen hänen siunaustaan keinoille, jotka hän itse on antanut käyttöömme.SLS 187.2

Meillä on Jumalan sanan velvoitus parannuskeinojen käyttämiseen. Hiskia, Israelin kuningas, oli sairas, ja Jumalan profeetta toi hänelle tiedon, että hän kuolisi. Hän huusi avuksi Herraa, ja Herra kuuli palvelijaansa ja lähetti hänelle sanoman, että viisitoista vuotta lisättäisiin hänen elämäänsä. Sen sijaan että Jumala olisi sanallaan parantanut Hiskian välittömästi, hän antoi palvelijansa kautta erityiset hoitoohjeet: “Ja Jesaja käski tuoda viikunakakkua ja hautoa paisetta, että hän tulisi terveeksi.” Jes. 38: 21.SLS 187.3

Kerran tapahtui, että Kristus voiteli sokean miehen silmät savella ja käski: “Mene ja peseydy Siiloan lammikossa — —. Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.” Joh. 9: 7. Paraneminen tapahtui yksinomaan suuren Parantajan voimasta, mutta siitä huolimatta Kristus käytti luonnon yksinkertaisia apukeinoja. Vaikka hän ei kannattanut lääkehoitoa, hän kuitenkin antoi luvan käyttää yksinkertaisia ja luonnonmukaisia hoitokeinoja.SLS 188.1

Kun olemme rukoilleet sairaan paranemisen puolesta, älkäämme menettäkö uskoamme Jumalaan, vaikka lopputulos olisi minkälainen hyvänsä. Jos joudumme menettämään omaisemme, juokaamme katkera kalkki muistaen, että Isän kädet pitävät sitä huulillamme. Mutta jos terveys palautuu, ei tule unohtaa, että parantavan armon osakseen saanut on uudessa kiitollisuudenvelassa Luojalle. Jeesuksen puhdistamasta kymmenestä pitaalisesta vain yksi palasi takaisin ylistämään häntä. Älköön kukaan meistä olko kuten ne yhdeksän ajattelematonta miestä, joiden sydäntä Jumalan armo ei koskettanut. “Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Jaak. 1:17.SLS 188.2