“Hän kokoaa karitsat käsivarsillensa”

Kun Jeesus suorittaa laupeudentyötään kaupungin kaduilla, väkijoukon läpi työntyy äitejä, jotka kantavat sylissään sairaita ja kuolevia pienokaisia. He yrittävät päästä Jeesuksen lähelle herättääkseen hänen huomionsa.SLS 25.2

Katso näitä äitejä, jotka ovat kalpeita, uupuneita, miltei epätoivoisia, mutta kuitenkin päättäväisiä ja peräänanta-mattomia. Kärsimyksensä taakkaa kantaen he etsivät Vapahtajaa. Kun tungeksiva ihmisjoukko työntää heitä kauemmaksi, Kristus lähestyy heitä askel askeleelta, kunnes hän on aivan heidän lähellään. Toivo syttyy heidän sydämessään. Ilon kyyneleet valuvat, kun he saavat osakseen hänen huomionsa ja katsovat silmiin, jotka ilmaisevat rajatonta sääliä ja rakkautta.SLS 25.3

Vapahtaja valitsee joukosta yhden ja pyrkii herättämään hänen luottamuksensa sanoen: “Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Nainen pyytää nyyhkyttäen: “Mestari, paranna lapseni.” Kristus ottaa pienokaisen hänen käsivarsiltaan ja tauti pakenee hänen kosketuksestaan. Kuoleman kalpeus on poissa, elämää antava voima virtaa suonissa, lihakset vahvistuvat. Äidille lausutaan lohdutuksen ja rauhan sanoja; ja sitten on vuorossa toinen sairaustapaus, aivan yhtä kiireellinen. Jälleen Kristus käyttää elämää antavaa voimaansa, ja kaikki antavat kiitoksen ja kunnian hänelle, joka saa aikaan ihmeitä.SLS 25.4

Me mietiskelemme paljon Kristuksen elämän suuruutta. Puhumme niistä suurenmoisista asioista, joita hän sai aikaan, ihmeistä, joita hän teki. Mutta huomio, jonka hän kohdisti vähäpätöisinä pidettyihin seikkoihin, tarjoaa vielä vakuuttavamman todistuksen hänen suuruudestaan.SLS 25.5

Juutalaisten keskuudessa oli tapana viedä lapset jonkun rabbiinin luo, jotta tämä panisi kätensä heidän päälleen ja siunaisi heidät. Opetuslapset kuitenkin ajattelivat, että Vapahtajan työ oli liian tärkeää keskeytettäväksi tällä tavalla. Kun äidit tulivat toivoen hänen siunaavan heidän pienokaisiaan, opetuslapset katsoivat heitä paheksuvasti. He ajattelivat näiden lasten olevan liian nuoria hyötyäkseen käynnistä Jeesuksen luona ja päättelivät, että hän olisi tyytymätön heidän läsnäoloonsa. Mutta Vapahtaja ymmärsi äitien huolen ja taakan lapsistaan, joita he yrittivät kasvattaa Jumalan sanan mukaisesti. Hän oli kuullut heidän rukouksensa. Hän itse oli vetänyt heidät luokseen.SLS 26.1

Eräs äiti oli lapsensa kanssa lähtenyt kotoa löytääkseen Jeesuksen. Matkalla hän kertoi eräälle naapurille aikeestaan, ja tämä halusi Jeesuksen siunaavan hänenkin lapsiaan. Näin useita äitejä tuli tänne yhdessä pienokaisineen. Muutamat lapsista olivat ohittaneet varhaislapsuuden ja ehtineet lapsuus-ja nuoruusikään. Kun äidit ilmaisivat toiveensa, Jeesus kuunteli myötätuntoisesti heidän arkaa, itkunsekaista pyyntöään. Mutta hän odotti nähdäkseen, miten opetuslapset kohtelisivat heitä. Kun hän huomasi opetuslasten moittivan äitejä ja lähettävän heidät pois luullen siten tekevänsä hänelle palveluksen, hän osoitti heille heidän erehdyksensä sanoen: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.” Mark. 10: 14. Hän otti lapset syliinsä, laski kätensä heidän päälleen ja antoi siunauksen, jota varten he olivat tulleet.SLS 26.2

Äidit tunsivat itsensä lohdutetuiksi. He palasivat kotiinsa Kristuksen sanojen vahvistamina ja siunaamina. Rohkaistuneina ja iloisin mielin he ryhtyivät kantamaan taakkaansa ja työskentelemään toiveikkaasti lastensa hyväksi.SLS 26.3

Jos voisimme nähdä tuon pienen ryhmän myöhemmän elämän, näkisimme varmasti äitien palauttavan lastensa mieleen tuon päivän tapahtumat ja toistavan heille Vapahtajan rakastavia sanoja. Näkisimme varmasti myös, miten usein myöhempinä vuosina näiden sanojen muisto esti lapsia eksymästä polulta, joka on määrätty Herran lunastetuille.SLS 26.4

Kristus on meidän päivinämme sama lempeä Vapahtaja kuin vaeltaessaan ihmisten keskellä. Hän on nykyään aivan yhtä halukas auttamaan äitejä kuin kootessaan pienokaiset käsivarsilleen Juudeassa. Meidän rakkaat lapsemme ovat hänen verellään ostettuja aivan samalla tavalla kuin silloin eläneet lapset.SLS 27.1

Jeesus tuntee jokaisen äidin sydäntä painavan taakan. Hän, jolla oli puutetta ja köyhyyttä vastaan taisteleva äiti, tuntee myötätuntoa jokaista ponnistelevaa äitiä kohtaan. Hän, joka teki pitkän matkan huojentaakseen kanaanilaisen naisen ahdistunutta sydäntä, on valmis tekemään aivan yhtä paljon nykyajan äitien hyväksi. Hän lohduttaa ja auttaa kaikissa murheissa ja vastoinkäymisissä.SLS 27.2

Äidit tulkoot huolineen Jeesuksen luo. He saavat osakseen riittävästi armoa voidakseen huolehtia lapsistaan. Portit ovat auki jokaista äitiä varten, joka haluaa laskea taakkansa Vapahtajan jalkojen juureen. Hän, joka sanoi: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä” (Mark. 10: 14), kehottaa yhä äitejä tuomaan pienokaisensa hänen siunattavikseen.SLS 27.3

Luokseen tuoduissa lapsissa Jeesus näki miehiä ja naisia, joiden tulisi olla hänen armonsa perillisiä ja hänen valtakuntansa alamaisia ja joista muutamat kuolisivat marttyyrikuoleman hänen tähtensä. Hän tiesi, että nämä lapset kuuntelisivat häntä ja ottaisivat hänet vastaan Lunastajanaan paljon halukkaammin kuin aikuiset ihmiset, joista monet olivat itseriittoisia ja kovasydämisiä. Opettaessaan heitä hän laskeutui heidän tasolleen. Hän, taivaan majesteetti, vastasi heidän kysymyksiinsä ja yksinkertaisti tärkeät opetuksensa vastaamaan heidän lapsenomaista käsityskykyään. Hän kylvi heidän mieleensä totuuden siemeniä, jotka myöhempinä vuosina nousisivat oraalle ja kantaisivat hedelmää ikuiseen elämään.SLS 27.4

Kun Jeesus kielsi opetuslapsia estämästä lapsia tulemasta hänen luokseen, hän puhui seuraajilleen kaikkina aikoina — seurakunnan virkailijoille, saarnaajille, avustajille ja kaikille kristityille. Jeesus vetää puoleensa lapsia ja hän käskee meitä: “Sallikaa heidän tulla”, aivan kuin hän tahtoisi sanoa: “He tulevat kyllä, mikäli te ette estä heitä.”SLS 28.1

Älä anna oman epäkristillisen luonteesi esittää Kristusta väärässä valossa. Älä estä kylmyydelläsi ja kovuudellasi pienokaisia tulemasta hänen luokseen. Älä anna heidän milloinkaan tuntea, että taivas olisi heille vastenmielinen paikka, jos sinä olisit siellä. Älä puhu uskonnosta ikään kuin lapset eivät voisi sitä ymmärtää, äläkä käyttäydy ikään kuin heidän ei pitäisi ottaa Kristusta vastaan jo lapsuudessaan. Älä anna heille sitä väärää käsitystä, että Kristuksen uskonto on synkkä uskonto ja että tullessaan Vapahtajan luo heidän on luovuttava kaikesta, mikä tekee elämän riemukkaaksi.SLS 28.2

Kun Pyhä Henki vaikuttaa lasten sydämessä, toimi yhteistyössä hänen kanssaan. Opeta heille, että Vapahtaja kutsuu heitä, ettei mikään tuo hänelle enemmän iloa kuin se, että he antavat itsensä hänelle nuoruutensa kukoistuksessa.SLS 28.3

Vapahtaja suhtautuu äärettömän hellästi sieluihin, jotka hän on ostanut omalla verellään. Rakkautensa tähden hänellä on oikeus heihin. Hän katsoo heitä sanomatonta kaipausta tuntien. Hänen sydämensä ei ole kiintynyt vain parhaiten kasvatettuihin ja miellyttävimpiin lapsiin vaan myös niihin, joilla perinnöllisten tekijöiden ja laiminlyöntien vuoksi on epämiellyttäviä luonteenpiirteitä. Monet vanhemmat eivät ymmärrä, miten suuressa määrin he ovat vastuussa näistä luonteenpiirteistä lapsissaan. Heillä ei ole lempeyttä eikä viisautta kohdella oikein harhailevia lapsiaan, jotka he ovat tehneet sellaisiksi kuin nämä ovat. Mutta Jeesus katsoo näitä lapsia säälien. Hän näkee syyn ja seurauksen välisen suhteen.SLS 28.4

Kristitty työntekijä voi toimia Kristuksen välikappaleena ja vetää näitä puutteellisia ja erehtyviä olentoja Vapahtajan luo. Menettelemällä viisaasti ja tahdikkaasti hän voi sitoa heidät sydämeensä, antaa rohkeutta ja toivoa ja Kristuksen armon kautta nähdä heidän muuttuvan luonteeltaan, niin että heistä voidaan sanoa: “Senkaltaisten on taivasten valtakunta.”SLS 28.5