Vanhukset

Myös vanhukset tarvitsevat perheen hyödyllistä vaikutusta. Oman kodin menetyksestä koituva haitta voidaan parhaiten korvata heille Kristukseen uskovien veljien ja sisarten kodissa. Jos heitä rohkaistaan osallistumaan perheen tavoitteista ja toimista, se auttaa heitä tuntemaan itsensä hyödyllisiksi. Osoita heille, että heidän apuaan arvostetaan, että he voivat yhä toimia muiden auttamiseksi. Niin he saavat iloa sydämeensä ja mielekkyyttä elämäänsä.SLS 162.3

Mikäli suinkin mahdollista, antakaamme vanhusten, joiden harmaat hapset ja horjuva käynti osoittavat heidän jo olevan haudan partaalla, jäädä ystäviensä ja läheistensä pariin. Antakaamme heidän palvella Jumalaa yhdessä tuntemiensa ja rakastamiensa henkilöiden kanssa. Huolehtikaamme heistä rakastavin, hellin käsin.SLS 163.1

Jokaisen perheen jäsenten tulisi pitää etuoikeutenaan huolehtia omista sukulaisistaan, milloin se suinkin on mahdollista. Jos se on mahdotonta, tehtävä kuuluu seurakunnalle, ja sitä on pidettävä sekä etuoikeutena että velvollisuutena. Kaikki ne, joissa on Kristuksen Henki, suhtautuvat lempeästi heikkoihin vanhuksiin.SLS 163.2

Tällaisen avuttoman ihmisen läsnäolo kodissamme tarjoaa kallisarvoisen tilaisuuden ottaa osaa Kristuksen rakkaudentyöhön ja kehittää hänen kaltaistaan luonnetta. Vanhojen ja nuorten yhdessäolo on siunauksellista. Nuoret voivat tuoda auringonpaistetta vanhusten sydämeen ja elämään. Ne, joiden ote elämästä on irtoamassa, tarvitsevat nuorten toiveikkuuden ja eloisuuden tuomaa piristystä. Ja nuoret voivat saada apua vanhusten viisaudesta ja kokemuksesta. Ennen kaikkea heidän on opittava palvelemaan epäitsekkäästi. Myötätuntoa, kärsivällisyyttä ja uhrautuvaa rakkautta vaativan ihmisen läsnäolo olisi korvaamaton siunaus monelle perheelle. Se sulostuttaisi ja jalostaisi kotielämää sekä kehittäisi vanhoissa ja nuorissa Kristuksen kaltaisia hyveitä, jotka antaisivat heille jumalallista kauneutta ja rikastuttaisivat heitä taivaan katoamattomilla aarteilla.SLS 163.3