Luku 3—Luonnossa ja Jumalan yhteydessä

Vapahtajan elämä maan päällä oli elämää luonnossa ja Jumalan yhteydessä. Tässä hän paljasti meille voimallisen elämän salaisuuden.SLS 33.1

Jeesus oli innokas, uskollinen työntekijä. Milloinkaan ei ole elänyt toista ihmistä, jonka harteilla olisi ollut yhtä raskas vastuu. Milloinkaan ei kukaan ole kantanut raskaampaa taakkaa maailman surun ja synnin vuoksi. Milloinkaan ei kukaan ole ahertanut yhtä innokkaasti ja uhrautuvasti ihmisten hyväksi. Kuitenkin hän oli kuin itse terveys. Ruumiillisesti samoin kuin hengellisestikin häntä edusti uhrikaritsa, joka oli virheetön ja tahraton. 1 Piet. 1: 19. Sekä ruumiin että sielun puolesta hän oli esimerkki siitä, millaisiksi Jumala ihmiset tarkoitti ja millaisia he myös olisivat olleet, jos he olisivat pysyneet kuuliaisina hänen laeilleen.SLS 33.2

Katsoessaan Jeesukseen ihmiset näkivät kasvot, joissa jumalallinen myötätunto yhdistyi määrätietoiseen voimaan. Häntä näytti ympäröivän hengellisen elämän ilmapiiri. Vaikka hänen käytöksensä oli lempeää ja vaatimatonta, hän antoi ihmisille vaikutelman voimasta, joka oli kätketty mutta jota ei kuitenkaan voinut täysin salata.SLS 33.3

Viekkaat ja tekopyhät miehet vainosivat Jeesusta jatkuvasti hänen toimintansa aikana ja tavoittelivat hänen henkeään. Vakoilijat seurasivat hänen kannoillaan ja tarkkailivat hänen sanojaan löytääkseen jotakin, minkä perusteella syyttää häntä. Kansakunnan terävimmät ja sivistyneimmät miehet yrittivät voittaa hänet väittelyssä. Mutta kertaakaan he eivät saaneet hänestä yliotetta. Heidän oli peräännyttävä taistelukentältä häkeltyneinä, vaatimattoman galilealaisen opettajan häpeään saattamina. Kristuksen opetuksessa oli sellaista tuoreutta ja voimaa, jota ihmiset eivät olleet milloinkaan nähneet. Vieläpä hänen vihollisensa joutuivat tunnustamaan: “Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu.” Joh.7: 46.SLS 33.4

Jeesuksen lapsuutta, jonka hän vietti köyhyydessä, eivät turmeltuneen aikakauden luonnottomat tavat olleet pilanneet. Työskennellessään puusepän höyläpenkin ääressä, kantaessaan kotielämän taakkoja, oppiessaan kuuliaisuutta ja ahkeruutta hän löysi virkistystä luonnon maisemista ja keräsi tietoa yrittäessään ymmärtää luonnon salaisuuksia. Hän tutki Jumalan sanaa, ja suurimmat onnen hetket hän koki voidessaan jättää työnsä ja mennä niityille, mietiskellä hiljaisissa laaksoissa, seurustella Jumalan kanssa vuorenrinteellä tai metsän puiden siimeksessä. Varhain aamulla hän oli usein jossain syrjäisessä paikassa mietiskelemässä, tutkimassa kirjoituksia tai rukoilemassa. Laulaen hän toivotti aamun valon tervetulleeksi. Kiitoslauluilla hän piristi työpäiväänsä ja toi taivaan iloa työn uuvuttamille ja masentuneille.SLS 34.1

Toimintansa aikana Jeesus eli hyvin paljon ulkosalla. Hän matkasi paikasta toiseen jalan ja opetti pääasiassa taivasalla. Kouluttaessaan opetuslapsiaan hän vetäytyi usein kaupungin hälinästä rauhallisille niityille, jotka olivat paremmin sopusoinnussa niiden yksinkertaisuutta, uskoa ja itsekieltämystä korostavien opetusten kanssa, jotka hän halusi antaa heille. Vuorenrinteen suojaavien puiden alla, vain pienen matkan päässä Galileanmerestä, ne kaksitoista kutsuttiin apostolinvirkaan ja vuorisaarna pidettiin.SLS 34.2

Kristus keräsi mielellään kansan ympärilleen sinisen taivaan alle, jollekin ruohoiselle mäenrinteelle tai järven rannalle. Täällä, omien luomistekojensa keskellä, hän saattoi suunnata ihmisten ajatukset kaikesta keinotekoisesta luonnolliseen. Luonnossa tapahtuva kasvu ja kehitys ilmaisivat hänen valtakuntansa periaatteet. Kun ihmisten piti nostaa silmänsä Jumalan kukkuloita kohti ja katsoa hänen kätensä ihmeellisiä tekoja, he saattoivat oppia kallisarvoisia asioita jumalallisesta totuudesta. Tulevina päivinä luonto toistaisi heille jumalallisen opettajan opetuksia. Mieli ylenisi ja sydän löytäisi levon.SLS 34.3

Työhönsä osallistuville opetuslapsille Jeesus antoi usein vapaata, niin että he saattoivat käydä kotonaan ja levätä, mutta heidän yrityksensä irrottaa hänet työstä olivat turhia. Kaiken päivää hän työskenteli luokseen tulevien väkijoukkojen hyväksi, ja illalla tai varhain aamulla hän meni vuorten yksinäisyyteen seurustellakseen Isänsä kanssa.SLS 35.1

Usein hänen taukoamaton työnsä sekä rabbiinien vihamielisyydestä ja vääristä opetuksista aiheutuvat selkkaukset uuvuttivat hänet niin täysin, että hänen äitinsä ja veljensä ja vieläpä opetuslapsensakin pelkäsivät hänen menettävän henkensä. Mutta kun hän palasi rukoushetkestä, joka päätti raskaan päivän, he panivat merkille hänen kasvoillaan vallitsevan rauhan sekä pirteyden, elämän ja voiman, jotka näyttivät täyttävän koko hänen olemuksensa. Jumalan kanssa kahden vietetyistä hetkistä hän palasi aamuisin tuomaan taivaan valoa ihmisille.SLS 35.2

Kun opetuslapset palasivat ensimmäiseltä lähetysmatkaltaan, Jeesus kehotti heitä tulemaan yksinäisyyteen lepäämään. Opetuslapset olivat palanneet iloiten menestyksestään evankeliumin sanansaattajina, kun uutiset Johannes Kastajan kuolemasta Herodeksen käsissä olivat saavuttaneet heidät. Katkera suru ja pettymys valtasi heidät. Jeesus tiesi, että salliessaan Kastajan kuolla vankilassa hän oli vakavasti koetellut opetuslasten uskoa. Säälivän hellästi hän katsoi heidän murheellisia, kyyneleisiä kasvojaan. Kyyneleet täyttivät hänen omat silmänsä kun hän ääni väristen sanoi: “Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.” Mark.6: 31.SLS 35.3

Beetsaidan lähellä, Galileanmeren pohjoisrannalla, oli yksinäinen paikka, joka raikkaassa keväisessä vehreydes- sään tarjosi tervetulleen lepopaikan Jeesukselle ja hänen opetuslapsilleen. He purjehtivat tähän paikkaan järven yli. Täällä he saattoivat levätä rauhassa metelöivältä väkijoukolta. Täällä opetuslapset saattoivat kuunnella Kristuksen sanoja fariseusten huomautusten ja syytösten häiritsemättä. Täällä he toivoivat saavansa nauttia tuokion verran toveruudesta Herransa seurassa.SLS 35.4

Kauan ei Jeesus saanut olla yksin rakkaittensa kanssa, mutta miten kallisarvoisia nuo muutamat hetket heille olivatkaan. He keskustelivat yhdessä evankeliumin työstä ja siitä, miten he voisivat saavuttaa ihmiset tehokkaammin. Kun Jeesus avasi heille totuuden aarteet, jumalallinen voima elävöitti heidät ja toivo sekä rohkeus täyttivät heidän mielensä.SLS 36.1

Mutta pian väkijoukko etsi häntä taas. Arvellen hänen menneen tavanomaiseen levähdyspaikkaansa ihmiset seurasivat häntä sinne. Hänen toivonsa saada nauttia hetken levosta osoittautui turhaksi. Mutta puhtaan, myötätuntoisen sydämensä syvyydessä lampaitten hyvä paimen tunsi ainoastaan rakkautta ja sääliä näitä levottomia, janoavia sieluja kohtaan. Koko päivän hän työskenteli heidän hyväkseen ja lähetti heidät illalla koteihinsa lepäämään.SLS 36.2

Eläessään kokonaan muiden hyväksi Vapahtaja huomasi, että hänen oli välillä levättävä loputtomasta työstä, etsittävä yksinäisyyttä ja läheistä yhteyttä Isäänsä. Kun häntä seurannut väkijoukko poistuu, hän lähtee vuorille ja ollessaan kahden kesken Jumalan kanssa vuodattaa sielunsa rukouksessa näiden kärsivien, syntisten, puutteessa olevien ihmisten puolesta.SLS 36.3

Kun Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että eloa oli paljon mutta työmiehiä vähän, hän ei korostanut heille taukoamattoman uurastuksen merkitystä vaan kehotti heitä: “Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” Matt. 9: 38. Nykyisille ponnistusten rasittamille työntekijöilleen hän lausuu samat säälivät sanat kuin ensimmäisille opetuslapsille: “Tulkaa te yksinäisyyteen — — ja le- vähtäkää vähän.”SLS 36.4

Kaikki, joita Jumala kasvattaa, tarvitsevat hiljaisia hetkiä, jolloin he voivat tutkia sydäntään ja viipyä luonnon ja Jumalan yhteydessä. Heidän tulee elää elämää, joka ei ole sopusoinnussa maailman eikä sen tapojen ja tottumusten kanssa, ja he tarvitsevat henkilökohtaista kokemusta Jumalan tahdon tuntemisessa. Meidän on kunkin erikseen kuultava hänen puhuvan sydämellemme. Kun kaikki muut äänet on vaiennettu ja odotamme rauhassa hänen edessään, sielun hiljaisuus tekee Jumalan äänen selvemmäksi. Hän kehottaa meitä: “Olkaa hiljaa ja tietäkää, että minä olen Jumala.” Ps. 46: 11, engl.käännös. Tämä on tehokasta valmentautumista kaikkeen Jumalan työhön. Valon ja rauhan ilmapiiri ympäröi sitä, joka väkijoukon hälinässä ja elämän kiihkeän toiminnan pyörteissä virkistäytyy tällä tavalla. Hän saa lisää sekä ruumiillista että henkistä voimaa. Hänen elämänsä huokuu rauhaa ja ilmaisee jumalallista voimaa, joka tulee saavuttamaan ihmisten sydämen.SLS 37.1