Esimerkiksi muille

Tarvitaan lähetystyötä tekeviä perheitä, jotka asettuisivat asumaan syrjäisille seuduille. Maanviljelijöiden, liikemiesten, rakentajien ja muiden ammattimiesten tulisi mennä laiminlyödyille kentille kehittämään maanviljelyä, perustamaan teollisuutta, rakentamaan vaatimattomia koteja itselleen ja auttamaan naapureitaan.SLS 153.2

Jumala on tehnyt syrjäiset ja karut seudut viehättäviksi asettamalla kolkon maiseman keskelle kauniita yksityiskohtia. Meitä kutsutaan samaan työhön. Erämaaseudutkin, joiden maisemat vaikuttavat luotaantyöntäviltä, voivat muuttua Jumalan puutarhan kaltaisiksi.SLS 153.3

“Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat,
ja sokeain silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä.
Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa,
ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä.” Jes. 29: 18, 19SLS 153.4

Usein voimme parhaiten auttaa köyhiä antamalla heille opetusta jossain käytännön työssä. Yleensä työhön kouluttamattomat eivät ole tottuneet ahkeruuteen, kestävyyteen, säästäväisyyteen ja itsekieltäymykseen. He eivät osaa hoitaa asioitaan. Usein huolellisuuden ja arvostelukyvyn puute saa aikaan sen, että he tuhlaavat varat, jotka huolellisesti ja taloudellisesti käytettyinä riittäisivät perheen kohtuullisen mukavaan ylläpitoon. “Köyhän uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.” Sanani. 13: 23.SLS 153.5

Me voimme antaa köyhille ja siten vahingoittaa heitä, koska opetamme heidät riippuvaisiksi muista. Tällainen antaminen lisää itsekkyyttä ja avuttomuutta. Usein se johtaa laiskuuteen, tuhlailuun ja juopotteluun. Yhdelläkään ihmisellä, joka pystyy itse ansaitsemaan elantonsa, ei ole oikeutta elää toisten kustannuksella. Sananlaskussa “Maailma on minulle elatuksen velkaa” on vääryyden, petoksen ja ryöstön maku. Maailma ei ole elatusta velkaa kenellekään, joka pystyy työllään elättämään itsensä.SLS 154.1

Todellinen lähimmäisenrakkaus auttaa ihmisiä auttamaan itseään. Jos joku tulee ovellemme ja pyytää ruokaa, emme saa lähettää häntä pois nälkäisenä; hänen köyhyytensä voi johtua onnettomuudesta. Mutta aito hyväntekeväisyys merkitsee enemmän kuin vain lahjoja. Se merkitsee vilpitöntä kiinnostusta toisten hyvinvoinnista. Meidän tulisi pyrkiä ymmärtämään köyhien ja ahdingossa olevien tarpeita ja antamaan heille sitä apua, joka hyödyttää heitä eniten. Huomion osoittaminen, ajan uhraaminen ja henkilökohtainen työ tulevat paljon kalliimmiksi kuin pelkät rahalahjoitukset. Mutta se onkin todellista lähimmäisenrakkautta.SLS 154.2

Ne, jotka opetetaan ansaitsemaan sen, minkä saavat, oppivat myös parhaiten käyttämään ansionsa. Ja oppiessaan omavaraisiksi he eivät ainoastaan tule omillaan toimeen vaan pystyvät myös auttamaan muita. Opeta elämän velvollisuuksien merkitys niille, jotka tuhlaavat mahdollisuuksiaan. Osoita heille, ettei Raamatun uskonto milloinkaan tee ihmisistä laiskureita. Kristus kannusti aina toimeliaisuuteen. “Miksi te seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?” hän sanoi laiskoille. “Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa — — ; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.” Matt. 20: 6; Joh. 9: 4.SLS 154.3

Kaikkien etuoikeus on osoittaa maailmalle kotielämällään, tavoillaan, tottumuksillaan ja järjestyksellään, miten evankeliumi vaikuttaa niihin, jotka ovat sille kuuliaisia. Kristus tuli maailmaan antaakseen meille esimerkin siitä, mitä meistä voi tulla. Hän odottaa seuraajiensa olevan tunnollisuuden esikuvia kaikilla elämänaloilla. Hän haluaa jumalallisen kosketuksen näkyvän ulkonaisissa asioissa.SLS 155.1

Kotimme ja ympäristömme tulisi tarjota havainto-opetusta tiellä parannukseen, niin että ahkeruus, siisteys, hyvä maku ja hienostuneisuus syrjäyttäisivät laiskuuden, epäsiisteyden, karkeuden ja epäjärjestyksen. Elämämme ja esimerkkimme avulla voimme auttaa muita huomaamaan, mikä heidän luonteessaan tai ympäristössään on vastenmielistä. Osoittamalla kristillistä kohteliaisuutta voimme rohkaista heitä parannukseen. Kun olemme kiinnostuneita heistä, saamme tilaisuuden opettaa heitä käyttämään voimiaan parhaalla tavalla.SLS 155.2