Luku 5—Sielun parantaminen

Monet niistä, jotka hakivat Kristukselta apua, olivat itse aiheuttaneet sairautensa, mutta hän ei kieltäytynyt parantamasta heitä. Ja kun hänestä virtasi voimaa näihin sieluihin, he tulivat synnintuntoon, ja monet paranivat sekä hengellisestä että ruumiillisesta sairaudestaan.SLS 50.1

Näihin kuului eräs halvaantunut Kapernaumin kaupungista. Pitaalisen tavoin tämä halvaantunut oli menettänyt kaiken toivon paranemisesta. Hänen sairautensa oli seuraus syntisestä elämästä, ja tunnonvaivat lisäsivät hänen kärsimyksiään. Turhaan hän oli etsinyt apua fariseuksilta ja lääkäreiltä. He julistivat hänet parantumattomaksi, leimasivat hänet syntiseksi ja vakuuttivat hänen kuolevan Jumalan vihan alaisena.SLS 50.2

Halvaantunut mies oli vajonnut epätoivoon. Sitten hän kuuli Jeesuksen teoista. Muita, yhtä syntisiä ja avuttomia kuin hän, oli parannettu, ja hän sai rohkeutta uskoa, että hänkin saattaisi parantua, jos hänet kannettaisiin Vapahtajan luo. Toivo kuitenkin himmeni, kun hän muisti sairautensa syyn, mutta vieläkään hän ei voinut luopua tuosta paranemismahdollisuudesta.SLS 50.3

Hänen suuri kaipauksensa oli vapautua synnin taakasta. Hän halusi nähdä Jeesuksen ja saada vakuutuksen anteeksi-annosta ja rauhasta taivaan kanssa. Sen jälkeen hän olisi valmis elämään tai kuolemaan, miten vain Jumala tahtoi.SLS 50.4

Aikaa ei ollut hukattavissa; kuoleman merkit näkyivät jo hänen kuihtuneessa ruumiissaan. Hän pyysi ystäviään kan- tamaan hänet vuoteellaan Jeesuksen luo, minkä he mielellään tekivätkin. Mutta sen talon edessä, jossa Vapahtaja oli, seisoskeli niin sankka väkijoukko, ettei sairas mies ystävineen voinut päästä hänen luokseen tai edes niin lähelle, että olisi kuullut hänen äänensä. Tällä kertaa Jeesus opetti Pietarin kodissa. Tapansa mukaan opetuslapset istuivat hänen ympärillään, ja lisäksi paikalla oli “fariseuksia ja lainopettajia, joita oli tullut kaikista Galilean ja Juudean kylistä ja Jerusalemista”. Luuk. 5:17. Monet heistä olivat tulleet vakoilemaan ja etsimään syytöksen aihetta Jeesusta vastaan. Heidän takanaan tungeksi sekalainen väkijoukko, joka koostui innokkaista, kunnioittavista, uteliaista ja epäuskoisista ihmisistä. Paikalla oli edustajia useista kansallisuuksista ja kaikista yhteiskuntaluokista. “Ja Herran voima vaikutti, niin että hän paransi sairaat.” Jae 17. Elämän Henki lepäsi kokoontuneen joukon yllä, mutta fariseukset ja lainoppineet eivät huomanneet hänen läsnäoloaan. He eivät tunteneet tarvitsevansa mitään, joten paraneminen ei koskenut heitä. “Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.” Luuk. 1: 53.SLS 50.5

Yhä uudelleen halvaantuneen kantajat yrittivät tunkeutua joukon läpi, mutta turhaan. Sairas mies katseli ympärilleen sanomattoman tuskaisena. Miten hän saattaisi luopua toivosta, kun kauan kaivattu apu oli niin lähellä? Hänen ehdotuksestaan ystävät veivät hänet talon katolle, tekivät siihen aukon ja laskivat hänet Jeesuksen jalkojen juureen.SLS 51.1

Puhe keskeytyi. Vapahtaja katsoi murheellisiin kasvoihin ja näki rukoilevien silmien anovan ilmeen. Hän kyllä tunsi tuon ahdistuneen sielun kaipauksen. Hän oli herättänyt miehen omantunnon tämän vielä ollessa kotona. Kun mies oli katunut syntejään ja uskonut Kristuksen voimaan parantaa hänet, Vapahtajan armo oli siunannut hänen sydäntään. Jeesus oli katsellut, miten uskon ensimmäinen kipinä oli kasvanut vakaumukseksi siitä, että hän oli syntisen ainoa auttaja, ja nähnyt sen vahvistuvan jokaisesta yrityksestä tulla hänen luokseen. Kristus itse oli vetänyt kärsivää miestä puoleensa. Ja nyt Vapahtaja lausui sanat, jotka olivat kuin musiikkia kuulijan korville: “Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Matt. 9: 2.SLS 51.2

Syyllisyyden taakka vierii pois sairaan miehen sielusta. Hän ei pysty epäilemään. Kristuksen sanat paljastavat hänen kykynsä tuntea sydämen ajatukset. Kuka voi kieltää hänen valtansa antaa syntejä anteeksi? Epätoivo vaihtuu toivoksi, ahdistava synkkyys riemuksi. Miehen ruumiillinen kipu on poissa, koko hänen olemuksensa on muuttunut. Pyytämättä enää mitään hän makaa rauhallisena, liian onnellisena lausuakseen sanaakaan.SLS 52.1

Monet seurasivat henkeään pidätellen tämän ihmeellisen tapahtuman kulkua. Monet tunsivat, että Kristuksen sanat olivat kutsu myös heille. Eikö heidänkin sielunsa ollut sairas synnistä? Eivätkö hekin olleet halukkaat vapautumaan taakastaan?SLS 52.2

Mutta fariseukset, jotka pelkäsivät menettävänsä vaikutusvaltansa kansaan, sanoivat sydämessään: “Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?” Mark. 2: 7.SLS 52.3

Jeesus käänsi katseensa heihin, mikä sai heidät painamaan päänsä alas ja perääntymään, ja sanoi: “Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne? Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: ‘Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi’, vai sanoa: ‘Nouse ja käy’? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” — hän sanoi halvatulle — “nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Matt. 9: 4-6.SLS 52.4

Siinä samassa mies, joka oli tuotu paareilla Jeesuksen luo, hypähti pystyyn kuin vahva ja jäntevä nuorukainen. Hän otti “vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: ‘Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet.” Mark. 2: 12.SLS 52.5

Mikään luomisvoimaa vähäisempi ei olisi riittänyt palauttamaan terveyttä tuohon kuihtuneeseen ruumiiseen. Sama ääni, joka antoi elämän maan tomusta luodulle ihmiselle, oli antanut elämän kuolevalle halvaantuneelle. Ja sama voima, joka antoi elämän ruumiille, oli uudistanut sydämen. Hän, joka luomisessa “sanoi, ja tapahtui niin”, joka “käski, ja se oli tehty” (Ps. 33: 9), oli sanallaan antanut elämän tuolle rikoksiin ja synteihin kuolleelle sielulle. Ruumiin paraneminen oli todiste voimasta, joka oli uudistanut sydämen. Kristus käski halvaantunutta nousemaan ja kävelemään — “tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi”.SLS 52.6

Halvaantunut löysi Kristuksessa sekä sielun että ruumiin terveyden. Hän tarvitsi sielun terveyttä voidaksen arvostaa ruumiin terveyttä. Ennen kuin ruumiillinen sairaus voitiin parantaa, Kristuksen oli tuotava huojennus sydämen tuskaan ja puhdistettava sielu synnistä. Emme saa sivuuttaa tätä opetusta. Nykyaikana on tuhansia ruumiillisesta sairaudesta kärsiviä, jotka halvaantuneen tavoin kaipaavat sanomaa: “Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Synnin taakka sekä siihen liittyvä rauhattomuus ja tyydyttämätön kaipaus ovat heidän sairautensa perussyy. He saavat huojennuksen vasta sitten, kun he tulevat sielun Parantajan luo. Se rauha, jonka vain hän voi antaa, tulee palauttamaan sielun elinvoiman ja ruumiin terveyden.SLS 53.1

Halvaantuneen parantaminen vaikutti ihmisiin aivan kuin taivas olisi avautunut ja parempi maailma näkynyt kaikessa loistossaan. Kun parannettu mies kulki joukon läpi siunaten Jumalaa joka askeleella ja kantaen taakkaansa kuin se olisi ollut höyhenenkevyt, ihmiset tekivät hänelle tilaa, tuijottivat pelokkaan kunnioituksen vallassa ja kuiskailivat hiljaa: “Me olemme tänään nähneet ihmeellisiä.” Luuk. 5: 26.SLS 53.2

Halvaantuneen kodissa riemuittiin, kun hän palasi perheensä luo kantaen vaivatta lavitsaa, jolla hänet vasta äsken oli hitaasti kannettu heidän luotaan. He kerääntyivät hänen ympärilleen itkien ilosta ja uskaltaen tuskin uskoa silmiään. Hän seisoi heidän edessään miehuutensa täydessä voimassa. Käsivarret, jotka olivat olleet aivan elottomat, tottelivat nyt helposti hänen tahtoaan. Ryppyinen ja lyijynharmaa iho oli muuttunut kimmoisaksi ja terveenväriseksi. Hän käveli varmoin, kevein askelin. Ilo ja toivo heijastuivat hänen kasvojensa jokaisesta piirteestä, puhtaus ja rauha olivat tulleet synnin ja kärsimyksen merkkien sijaan. Iloiset kiitosrukoukset kohosivat tuosta kodista, ja Jumala tuli kirkastetuksi Pojassaan, joka oli antanut toivottomalle toivon ja sairauden murtamalle voiman. Tämä mies ja hänen perheensä olivat valmiit jättämään elämänsä Jeesukselle. Yksikään epäilys ei himmentänyt heidän uskoaan, pieninkään epäröinti ei häirinnyt heidän uskollisuuttaan häntä kohtaan, joka oli tuonut valon heidän synkkään kotiinsa.SLS 53.3

“Kiitä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
Kiitä Herraa, minun sieluni,
äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi
ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta — —
niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
Herra tekee vanhurskauden
ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. — —
Ei hän tee meille syntiemme mukaan
eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan. — —
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa,
niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme:
hän muistaa meidät tomuksi.” Ps. 103: 1-14SLS 54.1