Lapsen ruokavalio

Parasta ruokaa pikkulapselle on se, minkä Luoja on hänelle järjestänyt. Sitä ei lapselta tule tarpeettomasti kieltää. Äiti on sydämetön, jos hän mukavuudentai seurustelunhalun vuoksi kieltäytyy pienokaisen imettämisen herkästä tehtävästä.SLS 308.4

Äidin, joka jättää lapsensa toisen ruokittavaksi, tulisi huolellisesti harkita tekonsa mahdollisia seurauksia. Imettäjä siirtää suuremmassa tai pienemmässä määrin omia luonteenpiirteitään lapseen.SLS 308.5

Tuskin voidaan liikaa korostaa, miten tärkeätä oikeiden ruokailutottumusten opettaminen on lapsille. Pienokaisten on opittava, että he syövät elääkseen eivätkä elä syödäkseen. Kasvatus on aloitettava, kun pienokainen vielä on äidin sylissä. Lapselle tulee antaa ruokaa vain säännöllisin väliajoin ja sitä harvemmin, mitä vanhemmaksi hän tulee. Hänelle ei saa antaa makeisia eikä aikuisten ruokaa, jota hän ei pysty sulattamaan. Pikkulasten ruokinnassa osoitettu huolellisuus ja säännöllisyys edistää terveyttä ja siten tekee heistä rauhallisia ja hyväntuulisia. Oikeat tottumukset ovat heille myös elinikäiseksi siunaukseksi.SLS 309.1

Kun lapset sivuuttavat vauvaiän, heidän makutottumustensa ja ruokahalunsa ohjaamiseen on yhä kiinnitettävä suurta huomiota. Usein lasten annetaan syödä mitä ja milloin vain terveysnäkökohdista välittämättä. Epäterveellisten herkkujen hankintaan käytetty vaiva ja raha johtavat nuoret usein ajattelemaan, että elämän korkein tavoite ja suurin onni on saada tyydyttää nautinnonhaluaan. Tällainen kasvatus johtaa ylensyöntiin ja sairauteen, joka tavallisesti johtaa myrkyllisten lääkkeiden käyttöön.SLS 309.2

Vanhempien on koulutettava lastensa makutottumuksia ja estettävä epäterveellisten ruokien nauttiminen. Ruokailutottumusten valvonnassa emme kuitenkaan saa erehtyä vaatimaan, että lapset söisivät vastenmielistä ruokaa tai että he söisivät enemmän kuin on tarpeen. Lapsilla on oikeuksia, heillä on mieltymyksiä, ja kun nämä mieltymykset ovat kohtuullisia, ne tulisi ottaa huomioon.SLS 309.3

Ruokailussa tulee ehdottomasti noudattaa säännöllisyyttä. Aterioiden välillä ei saa syödä mitään, ei makeisia, ei pähkinöitä, ei hedelmiä eikä muutakaan ruokaa. Epäsäännöllinen syöminen vahingoittaa ruoansulatuselimiä sekä turmelee terveyden ja iloisen mielen. Kun lapset sitten istuvat ruokapöytään, ei terveellinen ruoka enää maistu heille. Heidän tekee mieli sellaista, mikä on heille vahingoksi.SLS 309.4

Äidit, jotka tyydyttävät lastensa mielitekoja terveyden ja iloisen mielenlaadun kustannuksella, kylvävät pahan siementä, joka itää ja kantaa hedelmää. Nautinnonhalu kasvaa tasatahtia pienokaisten kanssa, ja sekä henkinen että ruumiillinen terveys uhrataan. Näin menettelevät äidit saavat katkerin mielin korjata kylvämäänsä satoa. He näkevät lastensa varttuvan mieleltään ja luonteeltaan sopimattomiksi mihinkään jaloon ja hyödylliseen työhön yhteiskunnassa tai kotona. Niin hengelliset, henkiset kuin ruumiillisetkin voimat kärsivät epäterveellisen ruoan vuoksi. Omatunto turtuu, ja alttius hyville vaikutteille vähenee.SLS 309.5

Samalla kun lapsia opetetaan hillitsemään mielitekojaan ja syömään terveellistä ruokaa, heille tulisi tehdä selväksi, että he luopuvat vain sellaisesta, mikä vahingoittaisi heitä. He luopuvat vahingollisista asioista saadakseen jotakin parempaa. Ruokapöytä on tehtävä miellyttäväksi ja houkutelevaksi ja katettava kaikella hyvällä, mitä Jumala runsain mitoin suo. Ruokailuhetken tulee olla iloinen, onnellinen tapahtuma. Nauttiessamme Jumalan lahjoista ylistäkäämme kiitollisesti kaiken antajaa.SLS 310.1