Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Suuren Lääkärin seuraajana - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    “Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”

    Lehtimajan juhla oli juuri päättynyt. Jerusalemin papit ja rabbiinit olivat kärsineet tappion juonitteluissaan Jeesusta vastaan, ja kun ilta tuli, “he menivät kukin kotiinsa. Mutta Jeesus meni Öljymäelle.” Joh. 7: 53; 8: 1.SLS 58.2

    Kaupungin melusta ja hälinästä, innokkaiden väkijoukkojen ja petollisten rabbiinien parista Jeesus vetäytyi oliivilehtojen rauhaan ollakseen Jumalan kanssa kahden. Varhain aamulla hän kuitenkin palasi temppeliin, ja kun väki kerääntyi hänen ympärilleen, hän istuutui ja ryhtyi opettamaan heitä.SLS 58.3

    Pian hänet keskeytettiin. Joukko fariseuksia ja kirjanoppineita lähestyi häntä raahaten mukanaan kauhun valtamaa naista, jota he äänekkäästi ja kiihtyneesti syyttivät seitsemännen käskyn rikkomisesta. He työnsivät hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat teeskennellyn kunnioittavasti: “Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?” Jakeet 4, 5.SLS 58.4

    Heidän teeskennelty kunnioituksensa kätki ovelan juonen, joka oli laadittu Jeesuksen tuhoamiseksi. Jos Jeesus vapauttaisi naisen, häntä voitaisiin syyttää Mooseksen lain halveksimisesta. Jos hän julistaisi, että tämä oli ansainnut kuolemantuomion, häntä voitaisiin syyttää roomalaisten edessä siitä, että hän oli ottanut käsiinsä vallan, joka kuului yksin heille.SLS 58.5

    Jeesus katseli edessään oleva näkymää — vapisevaa, häpeän vallassa olevaa syytettyä ja kovailmeisiä arvohenkilöitä, jotka eivät tunteneet hiukkaakaan sääliä. Hänen tahrattoman puhdas henkensä tunsi syvää vastenmielisyyttä. Osoittamatta ilmeelläkään, että oli kuullut kysymyksen, hän kumartui ja katse maahan luotuna alkoi kirjoittaa tomuun.SLS 58.6

    Kärsimättöminä hänen viivyttelystään ja ilmeisestä välinpitämättömyydestään syyttäjät tulivat lähemmäksi ja vaativat häntä kiinnittämään huomionsa asiaan. Mutta kun heidän silmänsä Jeesuksen katsetta seuratessaan osuivat kiveykseen hänen jalkojensa juuressa, heidän äänensä hiljenivät. Siihen oli kirjoitettu heidän omat salaiset syntinsä.SLS 59.1

    Jeesus nousi, naulitsi katseensa juonitteleviin vanhimpiin ja sanoi: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä.” Jae 7. Sitten hän kumartui ja jatkoi kirjoittamista.SLS 59.2

    Hän ei ollut syrjäyttänyt Mooseksen lakia eikä loukannut Rooman arvovaltaa. Syyttäjät kärsivät tappion. Nyt kun tekopyhyyden viitta oli riistetty heidän yltään, he seisoivat syyllisinä ja tuomittuina tuon ääretöntä puhtautta säteilevän olennon edessä. Vapisten pelosta, että heidän elämänsä salaiset synnit paljastettaisiin kansanjoukolle, he hiipivät pois pää kumarassa ja silmät maahan luotuina jättäen uhrinsa säälivän Vapahtajan luo.SLS 59.3

    Jeesus nousi, katsoi naista ja sanoi: “Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Nainen vastasi: “Herra, ei kukaan.” Jeesus sanoi: “En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” Jakeet 10, 11.SLS 59.4

    Nainen oli pelosta kyyristellen seisonut Jeesuksen edessä. Jeesuksen sanat: “Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisenä kivellä”, olivat kuulostaneet hänestä kuolemantuomiolta. Hän ei uskaltanut nostaa katsettaan Vapahtajan kasvoihin vaan odotti hiljaa tuomionsa täytäntöönpanoa. Hämmästyksekseen hän näki syyttäjiensä lähtevän sanattomina ja häpeissään. Sitten hän kuuli sanat: “En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” Hänen sydämensä suli, ja heittäytyen Jeesuksen jalkojen juureen hän sopersi kiitoksensa ja tunnusti syntinsä katkerasti itkien.SLS 59.5

    Tästä alkoi hänen uusi elämänsä, Jumalalle pyhitetty puhdas, rauhan täyttämä elämä. Nostaessaan tämän langenneen sielun Jeesus teki suuremman ihmeen kuin parantaessaan vaikeimmankin ruumiillisen sairauden; hän paransi hengellisen sairauden, jonka seurauksena on ikuinen kuolema. Tästä katuvasta naisesta tuli hänen uskollisimpia seuraajiaan. Hänen kiitollisuutensa siitä, että Jeesus oli armahtanut hänet, ilmeni uhrautuvana rakkautena ja uskollisuutena. Maailma ainoastaan pilkkasi ja halveksi tätä hairahtunutta naista, mutta synnitön Vapahtaja sääli hänen heikkouttaan ja ojensi hänelle auttavan kätensä. Kun tekopyhät fariseukset tuomitsivat hänet, Jeesus kehotti häntä: “Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.”SLS 60.1

    Jeesus tuntee jokaisen ihmisen olot. Mitä suurempi syntisen syyllisyys, sitä enemmän hän tarvitsee Vapahtajaa. Hänen sydämensä, joka on täynnä jumalallista rakkautta ja myötätuntoa, tuntee eniten vetoa niihin, jotka toivottomimmin ovat kietoutuneet vihollisen pauloihin. Omalla verellään hän on allekirjoittanut ihmissuvun vapauttamiskirjan.SLS 60.2

    Jeesus ei halua, että näin kalliilla hinnalla ostetut jäävät vihollisen kiusausten armoille. Hän ei halua meidän joutuvan perikatoon. Hän, joka piti kurissa leijonat niiden luolassa ja käveli uskollisten todistajiensa kanssa polttavien liekkien keskellä, on aivan yhtä valmis työskentelemään meidän hyväksemme, tukahduttamaan kaiken pahan meidän luonnossamme. Tänään hän seisoo armon alttarin edessä esittämässä Jumalalle niiden rukoukset, jotka kaipaavat hänen apuaan. Hän ei käännytä takaisin ainoatakaan itkevää, katuvaa syntistä. Hän antaa mielellään anteeksi jokaiselle, joka odottaa häneltä anteeksiantoa ja uudistusta. Hän ei kerro kenellekään kaikkea, mitä hän voisi ilmoittaa, mutta sen sijaan hän rohkaisee jokaista vapisevaa sielua. Kuka vain haluaa, voi saada voimaa Jumalalta ja tehdä rauhan hänen kanssaan.SLS 60.3

    Kun ihmiset etsivät turvaa Jeesuksen luota, hän nostaa heidät syytösten ja riitojen yläpuolelle. Yksikään ihminen tai langennut enkeli ei voi syyttää tällaisia sieluja. Kristus liittää heidät omaan jumalallis-inhimilliseen luontoonsa. He seisovat suuren Synninkantajan rinnalla valossa, joka loistaa Jumalan valtaistuimelta. Jeesuksen Kristuksen veri “puhdistaa meidät kaikesta synnistä”. 1 Joh. 1: 7.SLS 61.1

    “Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.” Room. 8: 33, 34.SLS 61.2

    Kristus osoitti, että hänellä oli täydellinen valta hallita tuulia ja aaltoja sekä demonien riivaamia ihmisiä. Hän, joka vaiensi myrskyn ja tyynnytti myllertävän meren, antoi rauhan sieluille, jotka saatana oli ajanut mielipuolisuuteen.SLS 61.3

    Jeesus puhui Kapernaumin synagoogassa tehtävästään, synnin orjien vapauttamisesta. Äkkiä kuului kammottavaa ulvontaa. Eräs mielenvikainen ryntäsi esiin ihmisten joukosta huutaen: “Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut meitä tuhoamaan? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä.” Mark. 1: 24.SLS 61.4

    Jeesus nuhteli demonia sanoen: “Vaikene ja lähde hänestä.” “Ja riivaaja viskasi hänet maahan heidän keskelleen ja lähti hänestä, häntä ollenkaan vahingoittamatta.” Luuk. 4:35.SLS 61.5

    Syy miehen kärsimyksiin oli hänen omassa elämässään. Synnin nautinnot olivat kiehtoneet häntä, ja hän oli päättänyt tehdä elämästään yhden ainoan suuren juhlan. Kohtuuttomuus ja kevytmielisyys turmelivat hänen luonteensa jalot ominaisuudet, ja saatana otti hänet täydellisesti valtaansa. Katumus tuli liian myöhään. Kun hän viimein olisi ollut halukas luopumaan nautinnoistaan ja omaisuudestaankin saadakseen takaisin kadotetun miehuutensa, hän ei enää pystynyt irtaantumaan paholaisen otteesta.SLS 61.6

    Vapahtajan läsnäolo herätti hänessä vapaudenkaipuun, mutta demoni vastusti Kristuksen valtaa. Kun mies yritti pyytää Jeesukselta apua, paha henki pani sanat hänen suuhunsa, ja hän huusi ahdistavan pelon vallassa. Riivattu ymmärsi hämärästi olevansa lähellä Häntä, joka voisi vapauttaa hänet, mutta kun hän yritti päästä tuon mahtavan käden ulottuville, erään toisen tahto pidätti häntä ja hänen suustaan kuuluivat tuon toisen sanat.SLS 62.1

    Taistelu saatanan voiman ja hänen oman vapaudenkaipuunsa välillä oli hirvittävä. Näytti siltä, että piinattu mies menettäisi henkensä taistellessaan vihollisen kanssa, joka oli tuhonnut hänen miehuutensa. Mutta Vapahtaja lausui voimalliset sanansa ja päästi vangin vapauteen. Mies, joka oli ollut pahan hengen riivaama, seisoi ihmettelevän väkijoukon edessä vapaana ja rauhallisena.SLS 62.2

    Iloisella äänellä hän ylisti Jumalaa vapautumisestaan. Silmät, joissa hetki sitten oli hehkunut mielipuolisuuden tuli, säteilivät nyt järjen valoa ja olivat täynnä kiitollisuuden kyyneliä. Ihmiset olivat hämmästyksen mykistämiä. Heti kun he saivat puhekykynsä takaisin, he huudahtivat toisilleen: “Mitä tämä on? Uusi, voimallinen oppi! Hän käskee saastaisia henkiäkin, ja ne tottelevat häntä.” Mark. 1: 27.SLS 62.3

    Nykyäänkin on paljon ihmisiä, jotka ovat pahojen henkien vallassa niin kuin tuo riivattu mies Kapernaumissa. Kaikki, jotka tieten tahtoen rikkovat Jumalan käskyjä, luovuttavat itsensä saatanan valtaan. Moni leikkii pahan kanssa uskoen voivansa lopettaa sen milloin tahansa. Hänet kuitenkin houkutellaan yhä pitemmälle, kunnes hän huomaa olevansa itseään voimakkaamman tahdon vallassa. Hän ei voi paeta sen salaperäistä voimaa. Salainen synti tai intohimo voi pitää hänet otteessaan, ja hän on yhtä avuton kuin Kapernaumin riivattu.SLS 62.4

    Hänen tilansa ei kuitenkaan ole toivoton. Jumala ei hallitse mieltämme ilman suostumustamme, mutta jokainen ihminen voi vapaasti valita, kenen hallinnassa tahtoo olla. Kukaan ei ole langennut niin syvälle, kukaan ei ole niin kurja, ettei voisi löytää vapautusta Kristuksessa. Rukouksen sijaan riivattu pystyi lausumaan vain saatanan sanoja, mutta sydämen sanaton pyyntö kuultiin. Hädässä olevan sielun huuto, vaikka sitä ei ilmaistaisikaan sanoin, ei milloinkaan jää kuulematta. Niitä, jotka suostuvat liittoon Jumalan kanssa, ei jätetä saatanan tai oman luontonsa heikkouden valtaan.SLS 62.5

    “Otetaanko sankarilta saalis, tai riistetäänkö vangit vanhurskaalta? Sillä näin sanoo Herra: ‘Vaikka vangit otettaisiinkin sankarilta ja saalis riistettäisiin väkevältä, niin minä kuitenkin taistelen sitä vastaan, joka sinua vastaan taistelee, ja minä pelastan sinun lapsesi.” Jes. 49: 24, 25.SLS 63.1

    Ihmeellinen on se muutos, joka tapahtuu kun ihminen avaa sydämensä oven Vapahtajalle.SLS 63.2

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents