Virheistä huomauttaminen

Tuntuu aina nöyryyttävältä, kun joku huomauttaa virheistämme. Kenenkään ei tulisi tehdä kokemusta vielä katkerammaksi tarpeettomalla moittimisella. Ketään ei ole milloin- kaan palautettu oikealle tielle moitteilla, vaan päinvastoin ne ovat karkottaneet monet pois ja saaneet heidät kovettamaan sydämensä omantunnon äänelle. Lempeä asenne ja ystävällinen, myötätuntoinen käytös sen sijaan voi pelastaa eksyneen ja peittää syntien paljouden.SLS 129.4

Apostoli Paavali piti tarpeellisena nuhdella synnistä, mutta hän yritti aina osoittaa olevansa hairahtuneiden ystävä! Kuinka huolellisesti hän perustelikaan menettelyänsä! Hän sai heidät ymmärtämään, että tuskan tuottaminen muille aiheutti tuskaa hänelle itselleen. Hän osoitti luottamusta ja myötätuntoa niitä kohtaan, jotka kamppailivat saavuttaakseen voiton.SLS 130.1

“Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin”, hän sanoi, “en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.” 2 Kor. 2:4. “Sillä vaikka murehutinkin teitä kirjeelläni, en sitä kadu, ja jos kadunkin — — nyt iloitsen, en siitä, että tulitte murheellisiksi, vaan siitä, että murheenne oli teille parannukseksi — —. Sillä katsokaa, kuinka suurta intoa juuri tuo Jumalan mielen mukainen murehtimisenne on saanut teissä aikaan, mitä puolustautumista, mitä paheksumista, mitä pelkoa, ikävöimistä, kiivautta, mitä kurittamista! Olette kaikin tavoin osoittaneet olevanne puhtaat tässä asiassa. — — Sentähden me olemme nyt lohdutetut.” 2 Kor. 7: 8-13.SLS 130.2

“Minä iloitsen, että kaikessa voin olla teistä turvallisella mielellä.” 2 Kor. 7:16. “Minä kiitän Jumalaani, niin usein kuin teitä muistan, aina kaikissa rukouksissani ilolla rukoillen teidän kaikkien puolesta, kiitän siitä, että olette olleet osallisia evankeliumiin ensi päivästä alkaen tähän päivään saakka, varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. Ja oikein onkin, että minä näin ajattelen teitä kaikkia, koska te olette minun sydämessäni.” Fil. 1: 3-7. “Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!” Fil. 4: 1. “Sillä nyt me elämme, jos te seisotte lujina Herrassa.” 1 Tess. 3: 8.SLS 130.3

Paavali kirjoitti näille veljille kuin “pyhille Kristuksessa Jeesuksessa”, mutta hän ei kirjoittanut sellaisille, jotka olivat luonteeltaan täydellisiä. Hän kirjoitti miehille ja naisille, jotka taistelivat kiusauksia vastaan ja olivat vaarassa langeta. Hän kiinnitti heidän huomionsa rauhan Jumalaan, “joka on kuolleista nostanut — meidän Herramme Jeesuksen”. Hän vakuutti heille, että “iankaikkisen liiton veren kautta” Jumala tekisi heidät “kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta”. Hebr. 13: 20, 21.SLS 131.1

Kun lähimmäisesi tulee tietoiseksi erehdyksestään, varo tuhoamasta hänen itsekunnioitustaan. Älä masenna häntä osoittamalla välinpitämättömyyttä tai epäluuloisuutta. Älä sano: “En luota häneen ennen kuin näen, tuleeko hän kestämään.” Usein juuri tällainen epäluottamus saa kiusatun kompastumaan.SLS 131.2

Meidän on pyrittävä ymmärtämään muiden heikkouksia. Me tiedämme kovin vähän niiden ihmisten koettelemuksista, jotka ovat olleet pimeyden kahleissa ja joilta puuttuu lujuutta ja siveellistä voimaa. Ihminen, joka kärsii omantunnon tuskista on kaikkein säälittävimmässä tilassa. Hän on kuin huumaantunut, horjuva ja maahan vaipuva raukka. Hän ei näe mitään selvästi. Mieli on sumentunut eikä hän tiedä mihin ryhtyä. Moni ihmisparka on väärinymmärretty, väheksytty, täynnä ahdistusta ja tuskaa — eksynyt, harhaileva lammas. Hän ei löydä Jumalaa, ja kuitenkin hän kaipaa suunnattomasti anteeksiantoa ja rauhaa.SLS 131.3

Sanallakaan et saa lisätä uupuneen tuskaa! Synnilliseen elämään väsynyt ihminen, joka ei tiedä mistä saisi avun, on vietävä säälivän Vapahtajan luo. Tartu hänen käteensä, lausu hänelle rohkaisun ja toivon sanoja. Auta häntä tarttumaan Vapahtajan käteen.SLS 131.4

Menetämme liian helposti toivomme niiden ihmisten suhteen, jotka eivät heti vastaa ponnistuksiimme. Emme milloinkaan saisi lakata työskentelemästä jonkun sielun hyväksi, niin kauan kuin näkyvissä on pieninkin toivon pilkahdus. Arvokkaat sielut tulivat uhrautuvalle Lunastajallemme liian kalliiksi, jotta voisimme muitta mutkitta jättää heidät kiusaajan valtaan.SLS 131.5

Meidän on asetettava itsemme kiusattujen asemaan. Ottakaamme huomioon perinnöllisyyden, huonojen toverien ja ympäristön sekä huonojen tapojen vaikutus. Voimmeko ihmetellä, jos monet turmeltuvat sellaisissa olosuhteissa? Voimmeko ihmetellä, jos he ovat hitaat vastaamaan heidän hyväkseen tekemiimme ponnistuksiin?SLS 132.1

Usein ne, jotka vaikuttavat karkeilta ja vähemmän lupaavilta, osoittautuvat evankeliumin uskollisimmiksi kannattajiksi ja esitaistelijoiksi, kun heidät ensin voitetaan sen puolelle. He eivät ole täysin turmeltuneita. Kovan ulkokuoren alla on hyviä ominaisuuksia, jotka voidaan herättää eloon. Ilman auttavaa kättä monikaan ei toipuisi, mutta kärsivällisellä, hellittämättömällä yrityksellä heidät voidaan nostaa. Tällaiset ihmiset tarvitsevat lempeitä sanoja, ystävällistä huomiota ja kouriintuntuvaa apua. He tarvitsevat neuvoja, jotka eivät tukahduta sielussa kytevää rohkeuden kipinää. Muistakoot heidän kanssaan kosketuksiin joutuvat työntekijät tämän.SLS 132.2

Joskus kohtaamme ihmisiä, jotka ovat eläneet alennustilassa niin kauan, etteivät he enää tässä elämässä voi saavuttaa tasoa, joka suotuisammissa oloissa olisi ollut mahdollinen. Mutta vanhurskauden auringon säteet voivat valaista myös tällaisen sielun. Heidän etuoikeutensa on elää Jumalan yhteydessä. Istuta heidän mieleensä kohottavia, jalostavia ajatuksia. Anna oman elämäsi todistaa heille, mikä ero on paheen ja puhtauden, pimeyden ja valon välillä. Osoita esimerkilläsi, mitä merkitsee olla kristitty. Kristus pystyy nostamaan syntisimmätkin ihmiset ja tekemään heidät Jumalan lapsiksi, jotka yhdessä hänen kanssaan osallistuvat katoamattomasta perinnöstä.SLS 132.3

Jumalan armo voi ihmeellisellä tavalla auttaa monia elä- mään hyödyllistä elämää. Halveksittuina ja hylättyinä he ovat masentuneet täysin ja saattavat vaikuttaa hitailta ja tylsiltä. Tylsyys, joka saa heidän auttamisensa näyttämään niin toivottomalta haihtuu Pyhän Hengen vaikutuksesta. Välinpitämätön, samea mieli kirkastuu. Synnin orja vapautuu. Paheet häviävät ja tietämättömyyden valta murtuu. Rakkauden kautta vaikuttava usko puhdistaa sydämen ja valaisee mielen.SLS 132.4