Toivossa pelastetut

“Sillä toivossa me olemme pelastetut.” Room. 8: 24. Langenneet on saatava tuntemaan, että he voivat vielä muuttua. Kristus arvosti ihmisiä osoittamalla heille luottamusta ja herätti näin heidän kunniantuntonsa. Kaikkein syvimmällekin langenneita hän kohteli kunnioittavasti. Kristus kärsi jatkuvasti siitä, että joutui kohtaamaan vihamielisyyttä, turmelusta ja epäpuhtautta, mutta milloinkaan hän ei sanallakaan osoittanut, että hänen tunteitaan tai hienostunutta makuaan oli loukattu. Ihmisten huonoihin tapoihin, vahvoi- hin ennakkoluuloihin ja hillittömiin intohimoihin hän suhtautui aina säälivän hellästi. Kun osallistumme hänen Hengestään, tulemme pitämään kaikkia ihmisiä veljinä, joilla on samoja kiusauksia ja koettelemuksia kuin meilläkin. Hekin lankeavat usein ja ponnistelevat noustakseen jälleen, kamppailevat vaikeuksien ja masennuksen keskellä ja tarvitsevat myötätuntoa ja apua. Lähestymme heitä tavalla, joka ei aiheuta heissä masennusta eikä vastenmielisyyttä, vaan herättää toivoa. Kun heitä näin rohkaistaan, he voivat sanoa luottavasti: “Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni. — hän minun asiani toimittaa ja hankkii minulle oikeuden. Hän tuo minut valkeuteen, minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.” Miika 7: 8, 9.SLS 128.4

Jumala “katselee kaikkia maan asukkaita,
hän, joka on luonut kaikkien heidän sydämensä.” Ps. 33: 14, 15.SLS 129.1

Hän kehottaa meitä suhteessamme kiusattuihin ja erehtyviin olemaan varuillamme, ettemme itse “joutuisi kiusaukseen”. Gal. 6: 1. Kun tunnemme oman heikkoutemme, voimme sääliä muiden heikkouksia.SLS 129.2

“Sillä kuka antaa sinulle etusijan? Ja mitä sinulla on, jota et ole lahjaksi saanut?” 1 Kor. 4: 7. “Yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.” Matt. 23: 8. “Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi?” Room. 14: 10. “Älkäämme siis enää toisiamme tuomitko, vaan päättäkää pikemmin olla panematta veljenne eteen loukkauskiveä tai langetusta.” Room. 14: 13.SLS 129.3