“Sinä voit minut puhdistaa”

Kaikista idässä tunnetuista sairauksista lepra oli pelätyin. Sen parantumaton ja tarttuva luonne sekä kammottava vaikutus uhreihinsa täytti rohkeimmankin kauhulla. Juutalaisten keskuudessa sitä pidettiin rangaistuksena synnistä, ja siksi sitä kutsuttiin “iskuksi” ja “Jumalan sormeksi”. Koska se oli syvälle juurtunut, parantumaton ja tappava, sitä pidettiin synnin vertauskuvana.SLS 44.1

Seremonialain perusteella pitaalinen julistettiin saastaiseksi. Mihin tahansa hän koski, se muuttui saastaiseksi. Ilma saastui hänen hengityksestään. Hänet suljettiin ihmisasuntojen ulkopuolelle aivan kuin hän olisi ollut kuollut. Sairaudesta epäillyn oli mentävä pappien luo, joiden oli määrä tutkia hänet ja ratkaista hänen kohtalonsa. Jos hänet julistettiin pitaaliseksi, hänet eristettiin perheestään, suljettiin Israelin seurakunnan ulkopuolelle ja tuomittiin oleskelemaan vain kohtalotoveriensa seurassa. Edes kuninkaat ja hallitsijat eivät tehneet poikkeusta. Yksinvaltias, joka joutui tämän kammottavan taudin uhriksi, joutui luopumaan valtikastaan ja pakenemaan yhteiskunnasta.SLS 44.2

Poissa ystäviensä ja sukulaistensa luota pitaalinen joutui kantamaan sairautensa kirousta. Hän oli velvollinen kuuluttamaan omaa onnettomuuttaan, repimään vaatteensa ja huutamaan varoitusta, niin että kaikki saattoivat paeta hänen saastuttavasta läheisyydestään. Hylätyn maanpakolaisen suusta kuuluva valittava huuto: “Saastainen! Saastainen!” oli merkki, joka herätti pelkoa ja inhoa.SLS 44.3

Seudulla, jolla Kristus toimi, oli paljon näitä raukkoja, ja kun uutiset hänen työstään saavuttivat heidät, usko alkoi orastaa erään sydämessä. Jos hän voisi mennä Jeesuksen luo, niin kenties hän paranisi. Mutta miten hän löytäisi Jeesuksen? Hänethän on tuomittu loppuiäkseen elämään erillään muista, miten hän muka voisi esittäytyä Parantajalle? Entä parantaisiko Kristus hänet? Eikö hän fariseusten ja lääkärien tavoin kiroaisi hänet ja käskisi häntä pakenemaan ihmisten asuinseuduilta?SLS 44.4

Hän miettii kaikkea, mitä hänelle on kerrottu Jeesuksesta. Ainoatakaan avunpyytäjää ei ole torjuttu. Onneton mies päättää löytää Vapahtajan. Häneltä on kielletty pääsy kaupunkeihin, mutta ehkä hän voisi kohdata Jeesuksen jollakin syrjäisellä vuoristotiellä tai löytää hänet opettamasta kaupunkien ulkopuolelta. Vaikeudet ovat suuret, mutta tässä on hänen ainoa toivonsa.SLS 45.1

Pitaalinen seisoo kaukana syrjässä ja erottaa muutamia sanoja Vapahtajan huulilta. Hän näkee tämän panevan kätensä sairaiden päälle. Hän näkee rampojen, sokeiden, halvaantuneiden ja erilaisiin sairauksiin kuolemaisillaan olevien nousevan ylös terveinä ja ylistävän Jumalaa pelastuksestaan. Hänen uskonsa vahvistuu. Hän tulee yhä lähemmäksi kuuntelevaa väkijoukkoa. Häntä koskevat rajoitukset, ihmisten turvallisuus, pelko, jolla he suhtautuvat häneen, kaikki unohtuu. Hän ajattelee vain paranemisen autuaallista toivoa.SLS 45.2

Hän on vastenmielisen näköinen. Sairaus on saanut aikaan kammottavaa jälkeä hänen märkivässä ruumiissaan. Nähdessään hänet ihmiset vetäytyvät taaksepäin. Kauhuissaan he törmäilevät toisiinsa yrittäessään välttää häntä. Jotkut koettavat estää häntä lähestymästä Jeesusta, mutta turhaan. Hän ei näe eikä kuule heitä. Hän on sokea heidän inhon ilmauksilleen. Hän näkee vain Jumalan Pojan, hän kuulee vain äänen, joka antaa elämän kuoleville.SLS 45.3

Hän rientää Jeesuksen luo ja heittäytyy tämän jalkoihin huutaen: “Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.”SLS 45.4

Jeesus vastaa: “Minä tahdon; puhdistu” ja asettaa kätensä hänen päälleen. Matt. 8: 2, 3.SLS 45.5

Pitaalisessa tapahtuu silmänräpäyksellinen muutos. Hänen verensä tulee terveeksi, hermot saavat tunnon, lihakset jäntevöityvät. Pitaaliselle tyypillinen luonnottoman val- koinen, hilseilevä iho muuttuu pienen lapsen ihon kaltaiseksi.SLS 45.6

Jos papit saisivat tietää totuuden pitaalisen paranemisesta, heidän vihansa Kristusta kohtaan voisi johtaa heidät julistamaan epärehellisen tuomion. Jeesus halusi varmistaa, että asiassa tehtäisiin puolueeton ratkaisu. Siksi hän käskee miestä olemaan kertomatta kenellekään paranemisesta ja esittäytymään viipymättä temppelissä uhrilahja mukanaan, ennen kuin huhut ihmeestä alkaisivat levitä. Ennen kuin papit saattoivat ottaa uhrin vastaan, heidän oli tutkittava uhraaja ja varmistuttava hänen täydellisestä paranemisestaan.SLS 46.1

Tällainen tutkimus suoritettiin. Papit, jotka olivat tuominneet pitaalisen karkotettavaksi, totesivat hänen parantuneen. Parantunut mies palasi kotiinsa ja yhteiskuntaan. Hän piti terveyden lahjaa hyvin kalliina. Hän iloitsi miehuutensa voimista ja paluusta perheensä luo. Jeesuksen varoituksesta huolimatta hän ei enää pystynyt salaamaan parantumistaan vaan iloissaan kertoi kaikille hänet terveeksi tehneen Parantajan voimasta.SLS 46.2

Kun tämä mies tuli Jeesuksen luo, hän oli “yltänsä pitalissa”. Sen kuolettava myrkky oli kyllästänyt koko hänen ruumiinsa. Opetuslapset yrittivät estää Mestariaan koskemasta häneen, sillä joka koski pitaaliseen, tuli itse saastaiseksi. Mutta pannessaan kätensä pitaalisen päälle Jeesus ei saastunut. Pitaalinen puhdistui. Näin tapahtuu myös synnin pitaalille — syvään juurtuneelle, tappavalle taudille, jota ei ihmisvoimin voida parantaa. “Koko pää on kipeä, koko sydän sairas. Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty.” Jes. 1:5,6. Ihmiseksi tullut Jeesus ei kuitenkaan saanut tartuntaa. Hänestä virtasi parantavaa voimaa syntiseen. Jokainen, joka heittäytyy hänen jalkojensa juureen jasanoo uskossa: “Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa”, saa kuulla vastauksen: “Minä tahdon; puhdistu.”SLS 46.3

Eräissä paranemistapauksissa Jeesus ei heti antanut pyydettyä siunausta. Mutta pitaalin ollessa kyseessä se annettiin heti, kun pyyntö oli esitetty. Kun rukoilemme ajallisia siunauksia, vastaus rukoukseemme voi viipyä, tai Jumala ehkä antaa meille jotain muuta kuin mitä pyydämme; näin ei kuitenkaan tapahdu silloin, kun pyydämme vapautusta synnistä. Hän haluaa puhdistaa meidät synnistä, tehdä meidät hänen lapsikseen ja kykeneviksi elämään pyhää elämää. Kristus “antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!” Gal. 1: 4. “Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.” 1 Joh. 5: 14, 15.SLS 47.1