Luku 50—Suuri luopumus.

Minut vietiin näyssä näkemään aikaa, jolloin pakanalliset epäjumalanpalvelijat julmalla tavalla vainosivat ja tappoivat kristityltä. Veri juoksi virtoina. Jalosukuisia, oppineita ja tavallista kansaa tapettiin ilman erotusta ja ilman armoa. Rikkaat perheet saatettiin köyhyyteen sen tähden, etteivät he luopuneet uskonnostaan. Huolimatta vainosta ja kärsimyksistä, jota nämä kristityt saivat kestää, he eivät alentaneet kristillisyyden eikä totuuden mittaa. He säilyttivät uskontonsa puhtaana. Minä näin, että saatana riemuitsi ja ilakoi heidän kärsimyksistään. Mutta Jumala katseli uskollisia marttyyrejänsä suurella mielihyvällä. Hän rakasti sangen paljon tuona kauheana aikana eläneitä kristityitä, koska he olivat halukkaita kärsimään hänen tähtensä. Jokainen kärsimys, jonka he kestivät, lisäsi heidän palkkaansa taivaassa.HK 234.1

Vaikka saatana iloitsikin pyhien kärsimyksistä, ei hän silti ollut tyytyväinen. Hän tahtoi saada valtaansa mielen, samoinkuin ruumiinkin. Kristittyjen kestämät kärsimykset veivät heitä vain lähemmäksi Her-raa, saattaen heitä rakastamaan toinen toisiansa ja varomaan enemmän kuin koskaan ennen rikkomasta Herran tahtoa vastaan. Saatana toivoi, että he olisivat lakanneet elämästä Jumalalle mieluisaa elämää, jolloin he olisivat kadottaneet väkevyytensä, mielenlujuutensa ja voimansa. Vaikka tuhansia tapettiin, astuivat toiset heidän tilalleen. Saatana huomasi menet¬tävänsä alamaisiaan. Sillä vaikka kristityt kärsivätkin vainoa ja saivat kuoleman osakseen, olivat he kuitenkin tallennetut Jeesukselle Kristukselle, tullakseen hänen valtakuntansa alamaisiksi. Saatana teki sentähden suunnitelmia taistellakseen menestyksellisemmin Jumalan hallitusta vastaan ja kukistaakseen seurakun- nan. Hän johti pakanalliset epäjumalanpalvelijat omaksumaan osan kristillisestä uskosta. He tunnustivat us-kovansa Kristuksen ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemiseen, ilmaisten haluavansa liittyä Jeesuksen seuraajiin ilman sydämen muutosta. Oi, tätä seurakunnan pelättävää vaaraa! Aika oli sieluntuskan aikaa. Muutamat ajattelivat, että jos he yhtyisivät noihin epäjumalanpalvelijoihin, jotka omaksuivat osan kristillisestä uskosta, niin he voisivat johtaa heidät täydelliseen kääntymykseen. Saatana koetti väärentää raamatun oppeja.HK 234.2

Minä näin, että vaatimuksia lopultakin lievennettiin, ja pakanoita liittyi kristittyihin. Vaikka epäjumalienpalvelijat tunnustivat kääntyneensä, toivat he kuitenkin muassaan epäjumalanpalvelusta seurakuntaan, vaihtaen vain palveluksensa esineet pyhien kuviin, jopa Kristuksen ja Marian, hänen äitinsä, kuviin.Kristuksen seuraajien asteettain yhtyessä heihin, turmeltui kristillinen uskonto, ja seurakunta kadotti puhtautensa ja voimansa. Muutamat kieltäytyivät liittymästä heihin. Sellaiset säilyttivät puhtautensa ja palvelivat ainoastaan Jumalaa. He eivät polvistuneet yhdenkään kuvan eteen, ei niiden, jotka ylhäällä taivaassa ovat, eikä niiden, jotka alhaalla maan päällä ovat.HK 235.1

Saatana riemuitsi näin monien lankeemuksesta Sitten hän yllytti langenneen seurakunnan ryhtymään pakkokeinoihin niihin nähden, jotka tahtoivat säilyttää uskontonsa puhtaana. Heidän tuli joko alistua kirkon muotomenoihin ja kuvien palvelemiseen tai tulla tapetuiksi. Taas sytytettiin vainon tulet Kristuksen oikeaa seurakuntaa vastaan, ja miljoonat tapettiin armotta.HK 235.2

Tämä esitettiin minulle seuraavasti: Suuri pakanallinen epäjumalanpalvelijain joukko kantoi mustaa lippua, jossa oli auringon, kuun ja tähtien kuvia. Tämä joukko näytti sangen raivoisalta ja vihaiselta. Sitten näin toisen joukon kantavan puhtaan valkoista lippua, johon oli kirjoiteltu: »Herralle puhdistettu ja pyhitetty». Heidän kasvonsa kuvastivat päättäväisyyttä ja taivaallista alistuvaisuutta. Näin pakanallisten epäjumalanpalvelijain lähestyvän heitä pannen toimeen suuren verilöylyn. Kristityt sulivat pois heidän edestään, mutta siitä huolimatta kristittyjen joukko liittyi lähemmin yhteen kohottaen lippua yhä lujemmin. Kun monet kaatuivat, niin toisia kerääntyi lipun ympärille täyttämään heidän paikkansa.HK 235.3

Minä näin epäjumalanpalvelijain neuvottelevan keskenään. Kun eivät saaneet kristittyjä antautumaan, niin he turvautuivat toiseen suunnitelmaan. Minä näin heidän alentavan lippuaan ja sitten lähestyvän lujaa kristittyjen joukkoa, tehden heille ehdotuksia. Ensialussa ne kokonaan hylättiin. Sitten minä näin kristittyjen joukon neuvottelevan keskenään. Jotkut sanoivat, että he alentavat lippunsa, hyväksyvät ehdot ja säilyttävät elämänsä saaden lopulta voimaa ylen-tämään lippunsa pakanain keskellä. Muutamat eivät kuitenkaan suostuneet tähän suunnitelmaan, vaan päättivät järkähtämättöminä mieluummin kuolla lippua koroittaessaan kuin alentaa sitä. Sitten minä näin monen alentavan lippua ja liittyvän pakanoihin; mutta nuo lujat ja horjumattomat tarttuivat siihen jälleen ja kantoivat sitä korkealla. Minä näin, että muutamia jatkuvasti luopui niistä, jotka kantoivat tahratonta lippua, liittyen epäjumalanpalvelijoihin mustan lipun alla, vainotakseen valkoisen lipun kantajia. Monta ta-pettiin, mutta valkoinen lippu pysyi silti ylhäällä, ja uusia uskovaisia kokoontui sen ympärille.HK 236.1

Juutalaiset, jotka ensiksi herättivät pakanain raivon Jeesusta vastaan, eivät voineet jäädä rankaisematta. Tuomiosalissa, Pilatuksen empiessä tuomita Jeesusta raivostuneet juutalaiset huusivat: »Hänen verensä tulkoon meidän ja meidän lastemme päälle.» Tämän päällensä huutaman kauhean kirouksen täyttymistä on Juudan kansa saanut kokea. Niinhyvin pakanat kuin nekin, jotka itseään kristityiksi nimittävät, ovat olleet heidän vihollisiaan. Kiivaillessaan Kristuksen puolesta, jonka juutalaiset ristiinnaulitsivat, nuo nimikristityt ajattelivat, että mitä enemmän he voisivat aiheuttaa heille kärsimyksiä, sitä paremmin he itse miellyttäisivät Jumalaa. Sentähden tapettiin useita uskomattomia juutalaisia ja toisia ajettiin paikasta toiseen ja rangaistiin miltei kaikilla tavoilla.HK 236.2

Kristuksen ja surmattujen opetuslasten veri oli heidän päällään, ja hirveät tuomiot kohtasivat heitä. Jumalan kirous seurasi heitä, ja he tulivat sananlaskuksi ja pilkkapuheeksi sekä pakanoille että niinkutsutuille kristityille. Heitä halveksittiin, kartettiin ja inhottiin, ikäänkuin Kainin merkki olisi ollut heissä. Minä näin, että Jumala oli kuitenkin ihmeellisesti säästänyt tätä kansaa ja hajoittanut sen ympäri maailmaa, jotta saatettaisiin nähdä, että Jumalan erikoinen kirous oli heitä kohdannut. Minä näin, että Jumala oli hylännyt juutalaiset kansana, mutta että yksilöt heistäkin vielä kääntyisivät ja kykenisivät poistamaan peitteen sydämeltään sekä näkemään, että heitä koskevat ennustukset ovat toteutuneet. He ottavat Jeesuksen vastaan maailman Vapahtajana ja huomaavat, minkä suuren synnin kansa teki hylätessään ja ristiinnaulitessaan hänet.HK 237.1

* * * * *