Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Hengellisiä Kokemuksia - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 42—Kristuksen ristiinnaulitseminen.

    Jumalan Poika luovutettiin kansalle ristiinnaulittavaksi. Riemuhuutojen kaikuessa kallis Vapahtaja vietiin pois. Hän oli heikentynyt ja uuvuksissa rasituksesta, kivuista ja ruoskittaessa ja pieksittäessä menettämästään verestä, ja kuitenkin hänet pantiin kantamaan raskasta ristiä, johon hänet pian naulittaisiin. Jeesus nääntyi taakan alla. Kolme eri kertaa risti laskettiin hänen harteilleen, ja kolme eri kertaa hän nääntyi. Eräs hänen seuraajistaan, mies, joka ei ollut julkisesti tunnustanut uskoaan Kristukseen, mutta joka kuitenkin uskoi häneen, oli seuraava, jonka kimppuun käytiin. Risti pantiin hänen päälleen, ja hän kantoi sen tuolle kohtalokkaalle paikalle. Sen yläpuolella ilmassa järjestäytyivät enkelijoukkueet. Jotkut Kristuksen opetuslapsista seurasivat mestariaan Golgatalle murheellisina ja katkerasti itkien. He muistelivat hänen voitokasta ratsastustaan Jerusalemiin vain muutama päivä aikaisemmin, jolloin he olivat seuranneet häntä huutaen: »Hosianna korkeuksissa!» ja levittäneet vaatteitaan ja ihania palmunoksia tielle. He olivat luulleet hänen ottavan valtakunnan itselleen ja hallitsevan maallisena ruhtinaana Israelia. Miten olikaan näytelmä vaihtunut! Miten tuhoutuneet olivatkaan heidän toi- veensa! Ei riemuiten ja rohkein toivein, vaan peloisin, epätoivoisin sydämin he nyt verkalleen ja alakuloisina seurasivat häntäJ jota oli häväisty ja alennettu ja joka nyt oli kuolemaisillaan.HK 197.1

    Jeesuksen äiti oli siellä. [Hänen sydämensä oli tulvillaan tuskaa, jota vain hellä äiti saattaa tuntea. Hänkin opetuslasten tavalla toivoi Kristuksen tekevän jonkun voimallisen ihmetyön pelastuakseen murhamiestensä käsistä. Hän ei voinut kestää ajatusta, että Kristus antautuisi ristiinnaulittavaksi. Mutta valmistukset tehtiin, ja Jeesus pantiin ristinpuulle. Vasara ja naulat tuotiin. Opetuslasten sydämet nääntyivät. Jeesuksen äiti vaipui maahan miltei ylivoimaisen tuskan valtaamana. Ennen Jeesuksen naulaamista ristinpuuhun opetuslapset kantoivat äidin pois tuota näkyä näkemästä, jottei hän kuulisi naulainlyöntien jysähdystä niiden tunkeutuessa Jeesuksen hellien käsien ja jalkojen luiden ja lihasten läpi. Jeesus ei valittanut, vaan ainoastaan voihki kovassa tuskassaan. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, ja suuria hikipisaroita nousi hänen otsalleen. Saatana iloitsi kärsimyksistä, joita Jumalan Pojan täytyi kestää, samalla kuitenkin peläten, että hänen ponnistuksensa pelastussuunnitelman kukistamiseksi ehkä olivat olleet turhia, että hänen valtakuntansa oli menetetty ja että hänet lopulta kokonaan hävitetään.HK 198.1

    Kun Jeesus oli naulittu ristiin, nostettiin se pystyyn ja työnnettiin suurella voimalla sitä varten valmistettuun paikkaan maassa, jolloin naulat repivät lihaa aiheuttaen mitä kauheinta kärsimystä. Jotta Jeesuksen kuolema olisi ollut mahdollisimman häpeällistä, ristiinnaulittiin kaksi rosvoa hänen kanssaan, yksi kumpaisellekin puolelle. Rosvot otettiin kiinni väkivallalla, ja heidän kiihkeästä vastustuksestaan huolimatta heidän kätensä ojennettiin, ja heidät naulittiin ristille. Jeesus sitä vas- toin antautui vapaaehtoisesti. Kenenkään ei tarvinnut pakottaa häntä laskemaan käsiään ristille. Rosvojen kirotessa murhaajiaan Jeesus rukoili suuressa tuskassa vihamiestensä puolesta sanoen: »Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät.» Kristus ei kärsinyt ainoastaan ruumiillista tuskaa. Koko maailman synnit lepäsivät hänen päällään.HK 198.2

    Muutamat ohitsekulkevat herjasivat Jeesusta hänen riippuessaan ristillä, ja nyökyttäen päätään, ikäänkuin olisivat kumartaneet jotakin kuningasta, he sanoivat: »Sinä, joka hajoitat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi! Jos olet Jumalan Poika niin astu alas ristiltä.» Samat sanat — »Jos olet Jumalan Poika» — lausui saatana Kristukselle erämaassa. Ylipapit, kirjanoppineet ja vahimmat sanoivat pilkaten: »Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas, astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.» Näytelmäpaikan yläpuolella liitelevät enkelit valtasi pyhä suuttumus, kun hallitusmiehet ivasivat Kristusta sanoen: »Jos hän on Jumalan Poika, niin vapahtakoon nyt itsensä.» He halusivat mennä Jeesusta pelastamaan ja vapahtamaan, mutta heidän ei sallittu sitä tehdä. Hänen työnsä tarkoitus ei ollut vielä täyttynyt.HK 199.1

    Ristinpuussa riippuessaan noina pitkinä tuskan tunteina ei Jeesus unohtanut äitiään. Tämä oli tullut takaisin tuota kauheaa näkyä katsomaan, sillä hän ei voinut kauemmin pysyä poissa Poikansa luota. Jee-suksen viimeinen opetus oli säälin ja ihmisrakkauden opetus. Hän katsoi äitinsä surunmurtamia kasvoja, ja sitten hän katsoi rakkaaseen opetuslapseensa Johannekseen. Äidilleen hän sanoi: »Vaimo, katso, poikasi!» Sitten hän sanoi Johannekselle: »Katso, äitisi!» Ja siitä hetkestä Johannes otti hänet kotiinsa.HK 199.2

    Tuskissaan Jeesus janosi, ja he antoivat hänelle etikkaa ja sappea juotavaksi, mutta maistettuaan ei hän tahtonut juoda sitä. Enkelit olivat katsoneet rakkaan Päämiehensä tuskaa, siksi kunnes he eivät enää kauemmin voineet sitä katsoa, vaan peittivät kasvonsa näyltä. Aurinkokin kieltäytyi katselemasta tätä kauheata murhenäytelmää. Jeesus huusi korkealla äänellä, mikä sai hänen murhaajiensakin sydämet kauhistumaan: »Seontäytetty!» Silloin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, maa järisi, ja kalliot halkesivat. Suuri pimeys peitti maan. Näytti siltä, kuin opetuslasten viimeinenkin toivonkipinä olisi sammunut Jeesuksen kuoleman kautta. Monet Jeesuksen seuraajista saivat katsella hänen kärsimisensä ja kuolemansa näytelmää, ja heidän surunsa malja oli täynnä.HK 199.3

    Saatana ei riemuinnut sinä hetkenä, niinkuin sitä ennen. Hän oli toivonut voivansa tuhota pelastussuunnitelman, mutta sen perustus oli laskettu liian syvään. Ja nyt, kun Kristus oli kuollut, hän tiesi, että hänenkin vihdoin täytyi kuolla ja että hänen valtakuntansa annetaan Jeesukselle. Hän neuvotteli enkeliensä kanssa. Hän ei ollut kyennyt voittamaan Jumalan Poikaa, ja nyt heidän täytyi ryhtyä suurempiin ponnistuksiin ja hyökätä kaikella voimallaan ja kavaluudellaan hänen seuraajiensa kimppuun. Heidän tuli estää kaikkia, joita vain voivat, vastaanottamasta Jeesuksen heille hankkimaa lunastusta. Siten saatana yhä edelleenkin saattaisi vaikuttaa Jumalan hallitusta vastaan. Oman etunsakin tähden hänen tulisi riistää Jeesukselta niin monta kuin mahdollista, sillä Kristuksen verellä lunastettujen synnit palaavat lopulta hänen päällensä, josta synti sai alkunsa, ja hänen täytyy kärsiä rangaistus niistä, kun taas ne, jotka eivät omaksu pelastusta Jeesuksen kautta, saavat itse kärsiä rangaistuksen omista synneistään.HK 200.1

    Kristuksen elämä oli aina ollut vapaa maallisesta rikkaudesta, kunniasta ja komeilusta. Hänen nöyryytensä ja itsekieltäymyksensä oli ollut ilmeinen vastakohta pappien ja vanhempien ylpeydelle ja itsehemmoittelulle. Hänen tahraton puhtautensa soimasi heitä alati heidän synneistään. He halveksivat häntä hänen vaatimattomuutensa, pyhyytensä ja puhtautensa tähden. Mutta kerran ne, jotka häntä silloin halveksivat, saavat nähdä hänet taivaan loistossa ja hänen Isänsä voittamattomassa kirkkaudessa.HK 201.1

    Tuomiosalissa häntä ympäröivät verta himoitsevat viholliset. Mutta nuo paatuneet, jotka huusivat: »Hänen verensä tulkoon meidän ja meidän lastemme päälle», saavat kerran nähdä hänet kunnioitettuna Kuninkaana. Koko taivaallinen sotajoukko seuraa häntä hänen matkallaan laulaen voiton, majesteettiuden ja vallan lauluja tuolle väkevälle Voittajalle, joka oli teurastettu, mutta joka taas elää.HK 201.2

    Kurjat ja heikot ihmisraukat sylkivät kunnian Kuningasta kasvohin, ja roskaväki ryhtyi raa'asti kirkumaan ja ilakoimaan nähdessään tätä halpamaista häväistystä. Iskuillaan ja julmuuksillaan he turmelivat ne kasvot, joita koko taivas ihaili. Vielä kerran he saavat nähdä nuo kasvot kirkkaina kuin keskipäivän aurinko, ja he koettavat kätkeytyä niiltä. Raa’an riemastuksen sijasta he silloin parkuvat hänet nähdessään.HK 201.3

    Jeesus on näyttävä kätensä, joissa on ristiinnaulitsemisen jäljet. Hän on iäti kantava tämän julman teon merkkejä. Jokainen naulanjälki on kertova ihmisen ihmeellisestä lunastuksesta ja kalliista hinnasta, jolla se hankittiin. Samat miehet, jotka puhkaisivat elämän Herran kyljen, saavat nähdä keihäänjäljen, ja sitä katsellessaan he tuskalla valittavat, että ottivat osaa hänen ruumiinsa runtelemiseen.HK 201.4

    Jeesuksen murhaajat olivat suuresti suutuksissaan ristille, Kristuksen pään yläpuolelle, kiinnitetystä päällekirjoituksesta: »Juutalaisten kuningas». Mutta kerran heidän täytyy nähdä hänet koko hänen ihanuudessaan ja kuninkaallisessa vallassaan. He näkevät hänen viitassaan ja lanteillaan hehkuvin kirjaimin kirjoitettuna: »Kuningasten Kuningas ja herrain Herra.» Pilkallisesti he huusivat hänelle hänen ristillä riippuessaan: »Astukoon hän, Kristus, Israelin kuningas nyt alas ristiltä, että näkisimme ja uskoisimme.» Silloin he saavat nähdä hänet kuninkaallisessa voimassaan ja vallassaan eivätkä enää pyydä todistuksia siitä, että hän on Israelin kuningas. Hänen majesteettiutensa ja kuvaamattoman kirkkautensa valtaamana he ovat pakotetut tunnustamaan: »Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä.»HK 202.1

    Maan järiseminen, kallioiden halkeaminen, maanpiirin yli levinnyt pimeys ja Jeesuksen voimakas, suuri huuto: »Se on täytetty», hänen antaessaan henkensä, saattoivat hänen vihollisensa levottomiksi ja hänen murhaajansa vapisemaan. Opetuslapsetkin ihmettelivät näitä merkillisiä ilmiöitä, mutta heidän toiveensa olivat kuitenkin särkyneet. He pelkäsivät, että juutalaiset tavoittaisivat heitäkin tappaakseen. He olivat varmat siitä, ettei sellainen Jumalan Poikaan kohdistunut viha loppuisi siihen. Pitkiä, yksinäisiä tunteja he viettivät itkiessään suurta pettymystään. He olivat odottaneet Jeesuksen rupeavan hallitsemaan maalli¬sena ruhtinaana, mutta heidän toivonsa kuoli yhdessä hänen kanssaan. Suruisina ja pettyneinä he epäilivät, olisiko hän heidätkin pettänyt. Niinpä hänen äitinsäkin usko häneen Messiaana horjui.HK 202.2

    Vaikka opetuslasten toiveet Jeesuksesta raukesivatkin tyhjään, rakastivat he silti häntä ja halusivat antaa hänen ruumiilleen kunniallisen hautauksen, tie- tämättä kuitenkaan, miten se kävisi päinsä. Josef arimatialainen, joka oli rikas ja vaikutusvaltainen juutalaisen neuvoston jäsen ja Jeesuksen tosi opetuslapsi, meni hiljaisuudessa, mutta kuitenkin pelottomana Pilatuksen luo anomaan häneltä Jeesuksen ruumista. Juutalaisten vihan tähden hän ei rohjennut mennä julkisesti. Opetuslapset pelkäsivät, että juutalaisten toimesta pantaisiin esteitä, jottei Kristuksen ruumis saisi kunniallista lepopaikkaa. Pilatus myöntyi pyyntöön, ja niin opetuslapset ottivat elottoman ruumiin alas ristiltä surren syvässä tuskassa murtunutta toivoaan. Huolellisesti ruumis käärittiin hienoihin liinakääreihin ja pantiin Josefin uuteen hautaan.HK 202.3

    Vaimot, jotka olivat nöyrinä seuranneet Kristusta hänen eläessään, eivät tahtoneet jättää häntä, ennenkuin näkivät, että hän oli pantu hautaan ja suuri, raskas kivi vieritetty sen ovelle, jotteivat hänen vihollisensa voisi viedä hänen ruumistaan. Mutta heidän ei olisi tarvinnut pelätä, sillä minä näin, että enkeliparvi valvoi sanomattomalla mielenkiinnolla Jeesuksen lepopaikkaa hartaana odotellen käskyä, jolloin saisivat suorittaa osansa kunnian Kuninkaan vapauttamisessa hänen vankihuoneestaan.HK 203.1

    Kristuksen murhaajat pelkäsivät, että hän kenties vielä virkoaa eloon päästen heiltä pahoon. Sentähden he pyysivät Pilatukselta vartijaväkeä haudalle kolmanteen päivään asti. Se myönnettiin, ja kivi ovella sinetöitiin, jotteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi, että hän on noussut kuolleista.HK 203.2

    * * * * *

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents