Luku 47—Sauluksen kääntyminen.

Kun Saulus oli matkalla Damaskoon mukanaan kirjeet, jotka valtuuttivat hänet ottamaan kiinni miehet ja naiset, jotka saarnasivat Jeesusta, tuodakseen heidät sidottuina Jerusalemiin, niin pahat enkelit iloitsivat hänen ympärillään. Mutta yht’äkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillään karkoittaen pahat enkelit ja kaataen hänet äkisti maahan. Hän kuuli äänen sanovan hänelle: »Saul, Saul, miksi vainoat minua?» Saulus kysyi: »Kuka olet, Herra?» Ja Herra sanoi: »Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.» Väristen ja hämmästyneenä sanoi Saulus: »Herra, mitä sinä tahdot, että minä tekisin?» Herra sanoi: »Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun on tekeminen.»HK 223.1

Miehet, jotka olivat hänen kanssaan, seisoivat mykistyneinä. He kuulivat kyllä äänen, mutta eivät ketään nähneet. Kun valo oli hälvennyt, nousi Saulus maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, huomasi hän menettäneensä kokonaan näkönsä. Taivaallisen valon kirkkaus oli hänet soaissut. Miehet taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon. Siellä hän oli kolme päivää näkemätönnä, syömättä ja juomatta mitään. Herra lähetti enkelinsä miehen luo, joka oli juuri yksi niistä, jotka Saulus halusi vangita, ja ilmoitti hänelle näyssä, että hänen tulisi mennä kadulle, jota ni-mitetään Suoraksi ja kysyä »Juudaan talosta Saulusnimistä tarsolaista. Sillä katso hän rukoilee, ja hän on nähnyt näyssä miehen, nimeltä Ananias, tulevan sisälle ja panevan kätensäHK 224.1

Ananias pelkäsi, että tässä asiassa olisi tapahtunut joku erehdys ja alkoi senvuoksi kertoa Herralle, mitä hän oli Sauluksesta kuullut. Mutta Herra sanoi Ananiakselle: »Mene, sillä minulle hän on valittu ase kantamaan nimeäni pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen. Sillä minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.» Ananias noudatti Herran antamia ohjeita, meni huoneeseen ja pannen kätensä hänen päälleen sanoi hänelle: »Saul, veljeni! Herra Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, lähetti minut, että saisit näkösi jälleen ja täyttyisit Pyhällä Hengellä.»HK 224.2

Saulus sai heti näkönsä, nousi ja antoi kastaa itsensä. Sitten hän opetti synagoogissa, että Jeesus todella oli Jumalan Poika. Ja kaikki, jotka kuulivat, hämmästyivät ja kysyivät: »Eikö tämä ole se, joka Jerusalemissa tahtoi hävittää ne, jotka huutavat avuksi tätä nimeä? Ja eikö hän tullut tänne sitä varten, että veisi ne sidottuina ylipappien käsiin?» Mutta Saulus sai yhä enem- män voimaa ja pani juutalaiset ymmälle. Taas he olivat neuvottomia. Jokainen tunsi, miten Saulus vastusti Jeesusta ja etsi kiihkeästi kaikkia, jotka uskoivat hänen nimeensä, jättäen ne surmattaviksi. Nyt hänen ihmeellinen kääntymyksensä vakuutti monelle, että Jeesus oli Jumalan Poika. Saulus kertoi kokemuksestansa Pyhän Hengen voimalla. Hän oli vainoamassa sekä miehiä että naisia aina kuolemaan asti, sitoen heitä ja pannen heitä vankeuteen, kun Damaskon mat¬kalla yht’äkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillään, ja Jeesus ilmestyi hänelle sanoen olevansa Jumalan Poika.HK 224.3

Saarnatessaan rohkeasti Jeesuksesta Saulus teki kuulijoihinsa voimallisen vaikutuksen. Hän tunsi pyhät kirjoitukset, ja hänen kääntymisensä jälkeen jumalallinen valo valaisi Jeesusta koskevia ennustuksia, mitkä seikat tekivät hänet kykeneväksi esittämään totuutta selvästi ja rohkeasti ja oikaisemaan jokaisen kirjoitusten väärentämisen. Jumalan Hengen avulla, joka lepäsi hänen päällään, hän saattoi selvällä ja voimakkaal'a tavalla puhuen saada kuulijansa seuraamaan kirjoitusten ennustuksia aina Kristuksen ensimmäiseen tulemiseen asti, ja hän saattoi osoittaa heille, että Kristuksen kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta koskevat ennustukset olivat menneet täytäntöön.HK 225.1

* * * * *