Luku 72—Maa autiona.

Huomioni suunnattiin jälleen maahan. Jumalattomat oli hävitetty ja heidän kuolleet ruumiinsa makasivat maan päällä. Jumalan viha oli kohdannut maan asukkaita seitsemässa viimeisessä vitsauksessa, saattaen heidät pureskelemaan kieliänsä tuskissaan ja kiroamaan Jumalaa. Etenkin väärät paimenet olivat olleet Jehovan vihan esineinä. Heidän silmänsä olivat kokonaan kuluneet heidän silmäkuopissaan, samoin heidän kielensä heidän suussansa, heidän seisoessaan jaloillansa. Kun Jumalan ääni oli vapauttanut pyhät, kääntyivät jumalattomat joukot raivoissansa toinen toisiansa vas¬taan. Maa näytti tulvivan verestä, ja kuolleita ruumiita oli maan toisesta äärestä toiseen ääreen asti.HK 321.1

Maa oli kuin autio erämaa. Kaupungit ja kylät, jotka maanjäristys oli kukistanut, lepäsivät rauniokasoina. Vuoret olivat siirtyneet sijoiltansa jättäen jälkeensä suunnattomia onkaloita. Epätasaiset kallionlohkareet, joita meri oli työntänyt maalle tai jotka olivat irtaantuneet itse maasta, olivat hajallaan ylt’ympäri maanpintaa. Suuret puut olivat kiskoutuneet juurineen irti, ja niitä oli myös ylt’yleensä maassa. Täällä tulisi olemaan saatanan ja hänen enkeliensä koti tuhannen vuoden aikana. Tänne rajoitettuna hän on pakotettu vaeltamaan pitkin ja poikin maan murtunutta ja rosoista pintaa ja katselemaan, mitä seurauksia oli hänen kapinoimisestaan Jumalan lakia vastaan. Tuhannen vuoden ajan hän saa nauttia aiheuttamansa kirouksen he¬delmistä. Yksinomaan tähän maahan rajoitettuna hänellä ei ole etuoikeutta retkeillä muihin maailmoihin kiusatakseen ja vaivatakseen niitä, jotka eivät ole langenneet. Tuona aikana saatana kärsii kauheasti. Lankeemuksestaan saakka hänen pahat ominaisuutensa ovat olleet alituisessa toiminnassa. Mutta silloin hänel- tä riistetään hänet voimansa ja hänet jätetään miettimään kaikkea sitä, mitä hän on saanut aikaan lankeemuksestansa saakka, ja odottamaan vavistuksella ja kauhulla sitä hirvittävää aikaa, jolloin hänen täytyy kärsiä kaiken sen pahuuden tähden, jota hän on tehnyt, ja jolloin hän saa rangaistuksen kaikista niistä synneistä, joiden tekemiseen hän on antanut aihetta.HK 321.2

Kuulin enkelien ja lunastettujen pyhien voitolliset riemuhuudot, jotka kaikuivat ikäänkuin kymmenentuhatta soitinta, koskapa saatana ei enää saisi heitä vaivata eikä kiusata ja koska muiden maailmoiden asukkaatkin olivat vapautetut saatanan läsnäolosta ja kiu¬sauksista.HK 322.1

Sitten minä näin valtaistuimia, ja Jeesus ja lunastetut pyhät istuutuivat niille, ja pyhät hallitsivat Jumalan kuninkaina ja pappeina. Kristus ja hänen kansansa tuomitsivat jumalattomia kuolleita verraten heidän tekojaan yleiseen lakikirjaan, Jumalan sanaan, ratkaisten kunkin kohtalon sen mukaan, mitä kukin oli ruumiissansa tehnyt. Sitten he mittasivat jumalattomille sen osan, minkä heidän täytyy kärsiä, heidän tekojensa mukaan. Se merkittiin heidän nimiensä kohdalle kuoleman kirjaan. Jeesus ja pyhät tuomitsivat samaten saatanan ja hänen enkelinsä. Saatanan rangaistus oli oleva paljon suurempi kuin niiden, jotka hän oli pettänyt. Hänen kärsimyksensä olisivat heidän kärsimyksiään niin paljon ankarammat, ettei mikään vertailu voisi tulla kysymykseenkään. Senkin jälkeen kuin kaikki ne, jotka hän on eksyttänyt, ovat hukkuneet, hän yhä elää ja kärsii edelleen kauan aikaa.HK 322.2

Kun jumalattomien kuolleiden tuomitseminen tuhannen vuoden lopulla oli päättynyt, poistui Jeesus kaupungista, ja pyhät sekä enkelisaattue seurasivat häntä. Jeesus laskeutui eräälle suurelle vuorelle, joka niin pian kuin hänen jalkansa sitä koskettivat, halkesi kahtia muodostaen valtavan tasangon. Sitten me katsahdimme ylös ja näimme suuren ja kauniin kaupungin, jolla oli kaksitoista perustusta ja kaksitoista porttia, kolme kullakin sivulla, ja kullakin portilla oli enkeli. Me huudahdimme: »Kaupunki, suuri kaupunki, tulee alas taivaasta Jumalan tyköä!» Ja se tuli alas kaikessa loistossaan ja häikäisevässä kirkkaudessaan, asettuen suunnattomalle tasangolle, jonka Jeesus oli sitä varten valmistanut.HK 322.3

* * * * *