Luku 69—Ahdistuksen aika.

Minä näin pyhien jättävän kaupungit ja kylät ja liittyvän yhteen asuen mitä yksinäisimmillä seuduilla. Enkelit pitivät huolen heidän leivästään ja vedestään, jumalattomien kärsiessä nälkää ja janoa. Sitten minä näin maailman johtohenkilöiden neuvottelevan keskenään, ja saatana ja hänen enkelinsä hääräilivät ahkerina heidän ympärillään. Minä näin erään kirjoituksen, jota monistettiin ja levitettiin maan eri osiin ja jossa määrättiin, että jolleivät pyhät luopuisi erikoisesta us¬kostansa, hylkäisi sapattia ja alkaisi pyhittää viikon ensimmäistä päivää, olisi kansalla vapaus määrätyn ajan jälkeen tappaa heidät. Mutta tuona koetuksen hetkenä pyhät olivat tyyniä ja rauhallisia, turvasivat Jumalaan ja luottaen hänen lupauksiinsa uskoivat, että pelastuksen tie avautuisi heille. Muutamilla pai- koilla, ennen käskyn täytäntöönpanemisaikaa, jumalattomat hyökkäsivät pyhien kimppuun tappaakseen heidät; mutta enkelit sotamiesten muodossa sotivat heidän puolestaan. Saatana etsi tilaisuutta tappaakseen Korkeimman pyhät; mutta Jeesus käski enkeliensä vartioida heitä. Tekemällä liiton niiden kanssa, jotka olivat pitäneet hänen lakinsa, Jumala oli saava kunnian kansaansa ympäröivien pakanoiden edessä; ja Jee¬sus oli saava kunnian muuttaessaan kuolemaa näkemättä uskollisina pysyneet, ne, jotka olivat niin kauan häntä odottaneet ja ikävöineet.HK 313.1

Pian minä näin pyhien kärsivän suurta henkistä tuskaa. Maanpiirin jumalattomat asukkaat näyttivät ympäröivän heitä. Kaikki ulkonaiset seikat todistivat heitä vastaan. Muutamat alkoivat pelätä, että Jumala olisi heidät viimeinkin jättänyt jumalattomien hukutettaviksi. Mutta jos heidän silmänsä olisivat avautuneet, olisivat he nähneet Jumalan enkelien ympäröivän heitä. Tämän suojaavan enkelijoukon takana oli kiukkuisten jumalattomien suuri joukko ja heidän takanaan pahojen enkelien joukko, joka kehoitti jumalattomia kiireesti tappamaan pyhät. Mutta ennenkuin he saattoivat lähestyä Jumalan kansaa, täytyi heidän ensiksi tunkeutua mahtavan, pyhän enkelijoukon läpi. Se oli mahdotonta. Jumalan enkelien läsnäolo pakotti heidät peräytymään saattaen myös heidän ympärillään tunkeilevat pahat enkelit vetäytymään pois.HK 314.1

Hetki oli pelottavan ja hirvittävän tuskan hetki pyhille. öin ja päivin he huusivat Jumalan puoleen vapautusta saadakseen. Ulkonaisista seikoista päättäen ei näkynyt mitään pelastuksen mahdollisuutta. Jumalattomat olivat jo alkaneet riemuiten huutaa: »Miksi ei teidän Jumalanne vapauta teitä meidän käsistämme? Miksi ette mene taivaaseen ja pelasta elämäänne?» Mutta pyhät eivät tarkanneet heidän sanojaan. Jaako- bin lailla he taistelivat Jumalan kanssa. Enkelit halusivat pelastaa heidät, mutta heidän täytyi odottaa vielä vähän aikaa. Jumalan kansan täytyi juoda kärsimysten maljan ja tulla kasteella kastetuksi. Enkelit, uskollisina luottamustoimelleen, jatkoivat vartioimistaan. Jumala ei sallisi nimensä tulla häväistyksi pakanain keskuudessa. Aika, jolloin hän oli ilmaiseva suuren voimansa ja vapauttava pyhänsä kunnialla oli melkein tullut. Nimensä kunnian tähden hän vapauttaisi kaikki, jotka olivat kärsivällisinä häntä odottaneet ja joiden nimet olivat elämän kirjaan kirjoitetut.HK 314.2

Huomioni kiinnitettiin uskolliseen Nooaan. Kun sade lankesi ja tuhotulva tuli, oli Nooa mennyt perheensä kera arkkiin, jonne Jumala oli heidät sulkenut. Nooa oli uskollisesti varoittanut silloisen maailman asukkaita, heidän pilkatessaan ja solvaistessaan häntä. Ja kun vedet kohosivat maan päälle ja yksi toisensa jälkeen upposi, huomasivat he arkin, josta he olivat tehneet niin paljon pilaa, keinuvan varmana vesillä suojellen uskollista Nooaa ja hänen perhettään. Ja minä näin, että samoin pelastettaisiin Jumalan kansakin, joka oli uskollisesti varoittanut maailmaa hänen tulevasta vi¬hastaan. Jumala ei salli jumalattomien tuhota niitä, jotka odottavat muuttumista ja jotka eivät tahdo kumartaa pedon määräystä eivätkä vastaanottaa sen merkkiä. Minä näin, että jos jumalattomat olisivat saaneet luvan tappaa pyhät, olisi se ollut mieluista saatanalle ja hänen pahoille enkeleilleen ja kaikille niille, jotka vihaavat Jumalaa. Ja oi, mikä riemuvoitto olisikaan saatanalliselle majesteetille omistaa viimeisessä loppukamppailussa valta niihin, jotka jo niin kauan olivat odottaneet saadaksensa nähdä hänet, jota he rakastivat! Ne, jotka ovat tehneet pilkkaa pyhien taivaaseen menemisestä, saavat nähdä Jumalan huolenpidon kansastaan ja katsella heidän ihanaa vapautustansa.HK 315.1

Kun pyhät lähtivät kaupungeista ja kylistä, ajoivat jumalattomat heitä takaa koettaen tappaa heidät. Mutta aseet, jotka ojennettiin Jumalan kansan surmaamiseksi, murtuivat ja putosivat maahan yhtä voi-mattomina kuin oljenkorret. Jumalan enkelit suojelivat pyhiä. Huutaessaan öin ja päivin vapautusta saadakseen, heidän huutonsa nousi Herran eteen.HK 316.1

* * * * *