Luku 17—Valmistus lopun varalta.

Ollessani Oswego’ssa, New York’in valtiossa, syyskuun 7 p:nä v. 1850 Herra osoitti minulle, että hänen kansansa hyväksi oli suoritettava suuri työ, ennenkuin se voi kestää sodassa Herran päivänä. Huomioni suunnattiin niihin, jotka sanovat olevansa adventisteja, mutta jotka hylkäävät nykyisen totuuden. Minä näin, etteivät he pysyneet koossa ja että Herran käsi oli heidän keskellään erottaakseen ja hajoittaakseen heitä tänä kokoamisen aikana, jotta heidän joukossaan olevat kalliit jalokivet, jotka aikaisemmin olivat johde¬tut harhaan, saisivat silmänsä auki nähdäkseen oikean tilansa. Ja nyt kun Herran lähettiläät esittävät heille totuutta, ovat he valmiit sitä kuuntelemaan ja sen kauneutta ja sopusointua näkemään, he ovat valmiit erkanemaan entisistä kumppaneistaan ja erehdyksis- tään, valmiit vastaanottamaan kalliin totuuden ja seisomaan paikalla, missä voivat määritellä kantansa.HK 79.1

Minä näin, etteivät Herran sapatin vastustajat kyenneet raamatulla osoittamaan kantaamme vääräksi, ja senvuoksi he kernaasti panettelevat niitä, jotka uskovat totuuteen ja jotka sitä opettavat, koetellen heidän luonnettaan. Monet, jotka kerran olivat tunnollisia ja jotka rakastivat Jumalaa ja hänen sanaansa, ovat hylkäämällä totuuden valon kovetuttaneet sydämensä siinä määrin, etteivät lainkaan arkaile häpeällisesti väärinesittää ja valheellisesti syyttää niitä, jotka rakastavat pyhää sapattia, kunhan he vain sen kautta voivat vahingoittaa niiden vaikutusta, jotka totuutta pelotta julistavat. Mutta nämä seikat eivät estä Jumalan työtä. Itse asiassa tämä totuuden vihamiesten menettely on oleva välikappaleena avaamaan muutamien silmät. Jokainen jalokivi johdetaan ulos ja kootaan, sillä Herran käsi on koroitettu pelastamaan kansansa tähteitä, ja hän on toteuttava työnsä kunnialla.HK 80.1

Meidän, jotka uskomme totuuteen, tulisi olla erittäin huolellisia, jottemme antaisi aihetta pahan puhumiseen. Meidän tulisi tietää, että jokainen ottamamme askel on sopusoinnussa raamatun kanssa, sillä muuten Jumalan käskyjen viholliset iloitsevat erehdyksistämme ja virheistämme, samoin kuin jumalattomat iloitsivat v. 1843.HK 80.2

Toukokuun 14 p:nä v. 1851 minä näin Jeesuksen kauneuden ja sulouden. Katsellessani hänen kirkkauttaan ei mieleeni johtunut ajatustakaan siitä, että minut joskus erotettaisiin hänen läsnäolostaan. Näin valon tulevan Isää ympäröivästä kirkkaudesta, ja sen lähetessä minua ruumiini vapisi ja värisi kuin puunlehti. Ajattelin, että jos valo tulisi aivan liki minua, niin se hävittäisi minut olemattomiin; mutta valo kulki ohitseni. Sen nähtyäni saatoin omata jonkunlaisen aavistuksen suuresta ja pelättävästä Jumalasta, jonka kanssa olemme tekemisissä. Silloin näin, miten heikko käsitys muutamilla on Jumalan pyhyydestä ja miten usein he lausuvat turhaan hänen pyhää ja pelättävää nimeään ajattelematta, että hän, josta he puhuvat, on Jumala, suuri ja pelättävä Jumala. Rukouksissaan monet käyttävät harkitsemattomia, kunnioitusta vailla olevia sanoja, jotka murehduttavat Herran hellää Henkeä ja joiden tähden heidän anomuksiaan ei kuulla taivaassa.HK 80.3

Samoin näin, etteivät useat oivalla, minkälaisia heidän täytyy olla voidakseen ahdistuksen aikana elää Herran edessä ilman pyhäkössä toimivaa ylimmäistä pappia. Niiden, jotka elävän Jumalan sinetillä merkitään ja joita ahdistuksen aikana suojellaan, täytyy heijastaa Jeesuksen kuvaa täydellisesti.HK 81.1

Minä näin monien laiminlyövän tuiki tarpeellisen valmistautumisen ja odottavan »virvoitusta» ja »iltasadetta» tullakseen niiden kautta soveliaiksi kestämään Herran päivänä ja elämään hänen edessään. Oi, kuinka monen minä näinkään olevan ilman suojaa ahdistuksen ajalla! He olivat laiminlyöneet välttämättömän valmistuksen eivätkä siitä syystä voineet saada virvoitusta, minkä kaikkien niiden täytyy saada, jotka tahtovat tulla soveliaiksi elämään pyhän Jumalan edessä. Ne, jotka kieltäytyvät antautumasta profeettojen kuritettaviksi ja jotka eivät liioin puhdista sielujaan koko totuuden kuuliaisuudessa, vaan ovat taipuvaisia uskomaan tilaansa paljon paremmaksi, kuin mitä se itseasiassa on, saavuttavat vitsausten vuodattamisajan, ja silloin he ymmärtävät, että olisivat tarvinneet kuri¬tusta, muovailua ja tasoitusta tullakseen rakennukseen kelvollisiksi. Mutta silloin ei enää ole aikaa siihen eikä ole yhtään Välittäjää, joka heitä puoltaisi Isän edessä. Ennen tuota aikaa on annettu pelottavan vakava julistus: »Vääryyden tekijä tehköön yhä edelleen vää- ryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon yhä edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön yhä edelleen vanhurs-kautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön yhä edelleen.» Minä näin, ettei »virvoituksesta» tullut osalliseksi kukaan, joka ei saanut voittoa jokaisesta helmasynnistä, ylpeydestä, itsekkyydestä, maailman rakkaudesta ja jokaisesta väärästä sanasta ja teosta. Senvuoksi meidän tulisi vetäytyä yhä lähemmäksi ja lähemmäksi Herraa ja vakavasti etsiä tätä välttämätöntä valmistusta kestääksemme taistelussa Herran päivänä. Muistakoon kukin, että Jumala on pyhä ja että ainoastaan pyhät olennot voivat asua hänen läheisyydessään.HK 81.2

* * * * *