Luku 64—Ahneus.

Minä näin saatanan käskevän enkeleitään panemaan ansoja etenkin niiden tielle, jotka ikävöivät ja odottavat Kristuksen toista ilmestystä pitäen kaikki Jumalan käskyt. Saatana kertoi enkeleilleen, että seurakunnat nukkuvat ja että hän voi ne pitää vallassaan lisäämällä voimiaan ja valheellisia ihmeitään. »Mutta», hän sanoi, »sapatinpyhittäjien lahkoa me vihaamme, sillä se toimii lakkaamatta meitä vastaan ja voittaa puolelleen alamaisiamme johtaen heitä pitämään Jumalan vihattua lakia. Menkää ja juovuttakaa tämän maailman huo¬lilla ne, joilla on maita ja rahaa. Jos te saatte heidät kiinnittämään sydämensä tämän maailman rikkauksiin niin me voimme vielä voittaa heidät. He voivat tunnustaa, mitä haluavat, kunhan te vain saaatte heidät huolehtimaan enemmän rahasta kuin Kristuksen valtakunnan menestyksestä ja niiden totuuksien levittämisestä, joita me vihaamme. Esittäkää maailma heille viehättävimmässä valossaan, jotta he rupeaisivat sitä rakastamaan ja jumaloimaan. Meidän täytyy pitää hallussamme kaikki varat, jotka voimme saada käsiimme. Jota anteliaimmin Kristuksen seuraajat uhraavat varojaan hänen palvelukseensa sitä enemmän he tuottavat vahinkoa valtakunnallemme voittamalla puolelleen alamaisiamme. Heidän järjestäessään kokouksiaan eri paikkakunnilla me olemme vaarassa. Olkaa silloin erittäin valppaita. Koettakaa, mikäli mahdollista, saada aikaan häiriötä ja epäjärjestystä. Koettakaa riistää keskinäinen rakkaus. Masentakaa ja saattakaa alakuloisiksi heidän saarnaajansa, sillä me vihaamme heitä. Esittäkää kaikkia mahdollisia verukkeita niille, joilla on varoja, jotteivät niitä luovuttaisi Jumalan työhön. Jos voitte, niin pitäkää raha-asiat hallintonne alaisina ja saattakaa heidän saarnaajansa puutteeseen ja ahdinkoon. Tämä heikentää heidän rohkeuttaan ja lamauttaa heidän innostustaan. Taistelkaa viimeiseen asti. Toimikaa niin, että ahneus ja rakkaus maallisiin rikkauksiin muodostaisi heidän luonteittensa johtavat piirteet. Sillä niin kauan kuin nämä luonteenominaisuudet saavat hallita, pysyvät pelastus ja armo syrjäytettyinä. Ympäröikää heidät kaikilla houkutuksilla, ja he joutuvat varmasti omiksemme. Emmekä me silloin ole saaneet ainoastaan heitä haltuumme, vaan he eivät enää kykene vihattavalla vaikutuksellaan johtamaan muita taivaaseen. Jos joku tuntee kehoitusta antamaan, niin herättäkää hänessä vastenmielisyyttä ja haluttomuutta, jotta hän antaisi vain vähän.»HK 295.1

Minä näin, että saatana toteuttaa suunnitelmansa hyvin. Kun Jumalan palvelijat panevat toimeen kokouksia, on saatana enkeleineen läsnä työtä estämässä. Alituiseen hän herättää Jumalan kansassa mielijohteita. Muutamia hän johtaa yhdellä tavalla, toisia taas toisella tavalla käyttäen aina edukseen veljien ja sisarien huonoja ominaisuuksia ja kiihoittaen ja ärsyttäen heidän luontaisia taipumuksiaan. Jos he ovat taipuvaisia itsekkyyteen ja ahneuteen, asettuu saatana heidän sivulleen, koettaen kaikilla voimillaan johtaa heitä hemmoittelemaan helmasyntejään. Jumalan armo ja totuuden valo voivat hetkeksi aikaa sulattaa heidän pahat himonsa ja itsekkäät tunteensa, mutta jolleivat he saavuta niistä täydellistä voittoa, tulee saatana silloin, kun he eivät ole armon pelastavan vaikutuksen alaisia, ja tukahuttaa jokaisen ylevän periaatteen ja jalon anteliaisuuden, ja he alkavat ajatella, että heiltä vaaditaan liian paljon. He väsyvät hyvän tekemiseen ja unohtavat sen suuren uhrauksen, minkä Jeesus teki lunastaakseen heidät saatanan vallasta ja toivottomasta kurjuudesta.HK 296.1

Saatana käytti hyväkseen Juudaksen ahneutta ja itsekästä luonnetta saaden hänet nurisemaan, kun Maria kaatoi kallisarvoisen voiteen Jeesuksen päälle. Juudas piti tätä suurena tuhlauksena ja sanoi, että voide olisi voitu myydä ja siitä saadut rahat antaa köyhille. Hän ei välittänyt köyhistä, mutta tuo runsas uhraus Jeesukselle oli hänestä liikaa tuhlausta. Juudas piti Herransa vain muutaman hopearahan arvoisena, joista hän oli valmis hänet myymään. Ja minä näin, että on muutamia Juudaksen kaltaisia niiden joukossa, jotka sanovat odottavansa Herraansa. He ovat saatanan vallan alla, vaikka eivät tiedä sitä. Jumala ei voi ensinkään hyväksyä ahneutta tai itsekkyyttä, ja hän inhoaa niiden rukouksia ja todistuksia, jotka suosivat näitä pahoja ominaisuuksia. Kun saatana näkee, että aika on lyhyt, koettaa hän johtaa ihmiset yhä suurempaan itsekkäisyyteen ja ahneuteen, ja sitten hän riemuitsee, kun huomaa heidät saidoiksi, ahnaiksi ja itsekkäiksi, sellaisiksi, jotka ajattelevat vain itseään. Jos heidän silmänsä avautuisivat, näkisivät he saatanan helvetillisessä riemastuksessa iloitsevan heistä ja nauravan niiden hulluudelle, jotka omaksuvat hänen neuvonsa ja kietoutuvat hänen pauloihinsa.HK 297.1

Saatana ja hänen enkelinsä huomaavat näiden henkilöiden saituudenosoitukset ja ahneudessa tehdyt teot ja esittävät ne Jeesukselle ja hänen pyhille enkeleilleen sanoen pilkaten: »Nämä ovat Kristuksen seuraajia! He valmistautuvat tullakseen muutetuiksi kuolemattomuuteen!» Saatana vertaa heidän menettelyään raamatunpaikkoihin, joissa selvästi nuhdellaan sellaisesta menettelystä ja sanoo sitten taivaan enkeleitä herjaten: »Nämä seuraavat Kristusta ja hänen sanaansa! Sellaiset ovat Kristuksen uhrin ja lunastustyön hedelmät!» Inhoten kääntyvät enkelit tuosta näystä. Jumala vaatii, että hänen kansansa on aina toiminnassa; ja kun he väsyvät hyvää tekemään, väsyy hänkin heihin. Minä näin, että Jumala on suuresti pahoillaan vähäisimmästäkin itsekkyydestä, mikä ilmenee hänen omakseen tunnustautuvassa kansassa, jolta Jeesus ei säästänyt omaa kallista elämäänsäkään. Jokainen itsekäs, ahne ihminen lankeaa pois kaidalta polulta. Kuten Juudas myi Herransa, niin hekin myyvät hyvät periaatteet, ylevän ja jalon mielen hetken kestävän, maallisen voiton tähden. Kaikki sellaiset seulotaan pois Jumalan kansan keskuudesta. Niiden, jotka tahtovat saavuttaa taivaan, tulee ylläpitää kaikella voimallaan taivaan periaatteita. Heidän sydämensä tulee laajeta rakkaudesta ja hyväntahtoisuudesta eikä kuihtua itsekkyydestä. Heidän tulee käyttää joka tilaisuus tehdäkseen hyvää toisilleen vaalien siten taivaan periaatteita. Jeesus esi- tettiin minulle täydellisenä esikuvana. Hänen elämässään ei nähty milloinkaan itsekkäitä pyyteitä, vaan aina epäitsekästä rakkautta ja myötätuntoa.HK 298.1

* * * * *