Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Hengellisiä Kokemuksia - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 9—Pienelle laumalle.

    Rakkaat veljet ja sisaret: Herra antoi minulle tammikuun 26 p:nä v. 1850 näyn, jonka tahdon teille kertoa. Minä näin, että muutamat Jumalan kansasta ovat tylsistyneet, tulleet toimettomiksi ja ovat ainoastaan puoliksi hereillä. He eivät käsitä aikaa, jossa elämme, eivätkä tiedä että sisälle on astunut mies, kädessään »rikkaharja»1Katso W. Miller'in unta siv. 93. ja että muutamat ovat vaarassa tulla lakaistuiksi pois. Pyysin Jeesusta, että hän pelastaisi heidät, säästäisi heitä vähän kauemmin ja antaisi heidän tulla näkemään pelottavan vaaransa, jotta he valmistautuisivat, ennenkuin on ikuisesti liian myöhäistä. Enkeli sanoi: »Hävitys tulee niinkuin väkevä pyörremyrsky.» Minä pyysin enkeliä säälimään ja pelastamaan niitä, jotka rakastivat tätä maailmaa, niitä, jotka olivat kiintyneet omaisuuteensa ja jotka eivät olleet halukkaita siitä luopumaan ja sitä uhraamaan siten kiiruhtaakseen sanoman julistajia heidän matkallaan nälkäisiä lampaita ruokkimaan, lampaita, jotka kuolevat hengellisen ravinnon puutteessa.HK 55.1

    Nähdessäni sieluraukkojen kuolevan nykyisen totuuden puutteessa, nähdessäni, miten muutamat, jotka tunnustivat uskovansa totuuteen, antoivat heidän kuolla pidättämällä Jumalan työn edistämiseksi välttämättömästi tarvittavat varat, tunsin ylen suurta tuskaa ja pyysin enkeliä poistamaan näyn katseiltani. Minä näin, kuinka muutamat Jeesuksen tykö tulevat nuoren miehen lailla menivät pois murheellisina (Matt. 19: 16-22), kun Jumalan asia vaati osan heidän tavarastaan. Näin myöskin, että tulviva rangaistus koh¬taa heidät temmaten mukaansa koko heidän omaisuutensa, ja silloin on oleva liian myöhäistä uhrata maallista tavaraa ja koota aarteita taivaaseen.HK 56.1

    Senjälkeen minä näin ihanan, kauniin ja suloisen Lunastajani. Näin hänen jättävän kirkkauden valtakunnan ja tulevan tähän pimeään, yksinäiseen maailmaan antaakseen kalliin elämänsä ja kuollakseen vanhurskaana jumalattomien edestä. Näin hänen kärsivän julmaa herjausta ja ruoskintaa, kantavan orjantappurakruunua, hikoilevan suuria veripisaroita yrttitarhassa koko maailman syntitaakan painaessa hänen harteitaan. Enkeli kysyi: »Minkätähden?» Oi, minä näin ja tiesin, että se tapahtui meidän tähtemme. Meidän syntiemme tähden hän kärsi kaiken tämän voidakseen omalla kalliilla verellään lunastaa meidät Jumalalle,HK 56.2

    Sitten näin jälleen ne, jotka eivät olleet halukkaita luovuttamaan tämän maailman tavarastaan pelastaakseen hukkuvia sieluja lähettämällä heille totuutta silloin, kun Jeesus vielä esiintyi Isän edessä vedoten vereensä, kärsimyksiinsä ja kuolemaansa heidän puolestaan, silloin, kun Jumalan lähettiläät vielä odottivat lähteäkseen ilmoittamaan heille pelastavaa totuutta, jotta he olisivat tulleet merkityiksi elävän Jumalan sinetillä. Joillekin, jotka tunnustavat uskovansa nykyiseen totuuteen, on vastahakoista jo sekin, että ojentavat sanansaattajille rahan, mikä kuuluu Jumalalle itselleen ja minkä hän on heidän haltuunsa uskonut.HK 57.1

    Jälleen minulle näytettiin kärsivä Jeesus sekä hänen syvä rakkautensa, mikä johti hänet antamaan elämänsä ihmisten edestä, samoin minulle näytettiin niiden elämä, jotka lukeutuivat Jeesuksen seuraajiksi ja joilla oli tämän maailman hyvyyttä, mutta joiden mielestä oli liian suurta luovuttaa sitä pelastustyön tukemiseksi. Enkeli kysyi: »Voivatko sellaiset päästä taivaaseen?» Toinen enkeli vastasi: »Ei, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan. Ne, jotka eivät osoita omaavansa innostusta Jumalan asiaan maan päällä, eivät saata milloinkaan laulaa lunastavan rakkauden laulua ylhäällä.» Näin, että se nopea työ, mitä Jumala tekee maan päällä, tullaan vanhurskaudessa pian päättämään sekä että sanansaattajien tulee rientää ripeästi eteenpäin etsiessään hajalla olevaa laumaa. Eräs enkeli lausui: »Ovatko kaikki sanansaattajia?» Toinen enkeli vastasi: »Ei, ei! Jumalan sanansaattajilla on sanoma.»HK 57.2

    Minä näin, että eräät kulkijat, joilla ei ollut mitään sanomaa Jumalalta, estivät ja häpäisivät Jumalan asiaa. Sellaisten on tehtävä Jumalalle tili jokaisesta käyttämästään markasta matkustellessaan siellä, missä heidän velvollisuutensa ei ollut matkustaa, koska ra- hat olisi voitu käyttää Jumalan asian edistämiseksi. Samaten vaaditaan heidät tilille, sentähden että ovat antaneet sielujen kärsiä nälkää ja kuolla hengellisen ravinnon puutteessa, jota ravintoa Jumalan kutsumat ja valitsemat lähettiläät olisivat voineet noille sieluille jakaa, jos heillä olisi ollut varoja käytettävinään. Minä näin, että ne, joilla on voimia auttaa ja tukea Jumalan asiaa tekemällä työtä käsillään, ovat yhtä suuressa edesvastuussa voimistaan kuin toiset omaisuudestaan.HK 57.3

    Voimakas järkkyminen on alkanut, ja se on jatkuva. Jokaisen, joka ei asetu rohkeasti ja järkkymättömästi totuuden puolelle, jokaisen, joka ei uhraa jumalalle ja hänen asialleen, tulee tuo järkkyminen ravistamaan pois. Enkeli sanoi: »Luuletteko, että joitakuita pakotetaan uhraamaan? Ei, ei! Uhrauksen pitää olla vapaaehtoista. Pellon ostaminen vaatii kaiken.» Rukoilin Jumalaa säästämään kansaansa, josta muutamat olivat uupumaisillaan ja kuolemaisillaan. Sen perästä minä näin, että Kaikkivaltiaan tuomiot kiireesti lähestyivät, ja minä pyysin enkeliltä saada puhua hänen kielellään kansalle. Tämä sanoi: »Kaikki Siinain vuoren jyrinät ja salamat eivät voisi vaikuttaa niihin, joihin Jumalan sanan selvät totuudet eivät voi vaikuttaa. Enkelinkään sanoma ei heitä herättäisi.»HK 58.1

    Senjälkeen minä katselin Jeesuksen kauneutta ja suloisuutta. Hänen pukunsa oli valkoisempi vaikeinta valkoista väriä. Kieli ei kykene kuvaamaan hänen ihanuuttaan ja ylevää rakastettavuuttaan. Kaikki, kaikki, jotka pitävät Jumalan käskyt, pääsevät porteista sisälle kaupunkiin. Heillä on oikeus elämänpuuhun, ja he saavat iäti olla suloisen Jeesuksen luona, hänen, jonka kasvot loistavat keskipäivän aurinkoa kirkkaammin.HK 58.2

    Huomioni kiinnitettiin Aadamiin ja Eevaan Eedenissä. He söivät kielletystä puusta, ja heidät karkoi- tettiin pois puutarhasta. Silloin välkkyvä miekka pantiin elämänpuun juurelle, jotteivät he söisi sen hedel-mistä eivätkä pysyisi kuolemattomina syntisinä. Elämänpuun tehtävänä oli kuolemattomuuden ikuistuttaminen. Kuulin enkelin kysyvän: »Kutka Aadamin perheestä ovat kulkeneet välkkyvän miekan ohi ja syöneet elämänpuusta?» Kuulin toisen enkelin siihen vastaavan: »Ei ainoakaan Aadamin jälkeläisistä ole kulkenut välkkyvän miekan ohi eikä ole syönyt siitä puusta; sen vuoksi ei ole edes yhtä ainoata kuolematonta syntistä. Se sielu, joka syntiä tekee, sen pitää kuoleman iankaikkisella kuolemalla — kuolemalla, joka kestää iankaikkisesti ja jonka suhteen ei mitään ylösnousemustoivoa ole olemassa; ja sitten Jumalan viha leppyy.HK 58.3

    Pyhät lepäävät pyhässä kaupungissa ja hallitsevat kuninkaina ja pappeina tuhannen vuotta; sitten astuu Jeesus, pyhät mukanaan, Öljyvuorelle. Vuori halkeaa kahtia muodostaen valtavan tasangon, jolle Jumalan paratiisi sijoitetaan. Muu osa maasta puhdistetaan vasta tuhannen vuoden kuluttua, jolloin jumalattomat kuolleet heräävät ja kokoontuvat kaupungin ympärille. Jumalattomien jalat eivät milloinkaan saastuta uudistettua maata. Taivaasta sataa Jumalalta tulta ja ku¬luttaa heidät — polttaa sekä juuren että oksat. Juurella tarkoitetaan saatanaa ja oksilla hänen lapsiaan. Sama tuli, joka kuluttaa jumalattomat, puhdistaa myöskin maan.»HK 59.1

    * * * * *

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents