Luku 59—Eräs toinen kuvaus.

Minulle osoitettiin se mielenkiinto, millä koko taivas oli seurannut maan päällä toimitettavaa työtä. Jeesus antoi eräälle väkevälle enkelille tehtäväksi varoittaa maan asukkaita ja kehoittaa heitä valmistautumaan hänen toiselle ilmestymiselleen. Kun enkeli lähti taivaasta Jeesuksen luota, niin hänen edellään kulki äärettömän kirkas ja ihana valo. Minulle sanottiin, että hänen tehtävänään oli valaista maa kirkkaudellaan ja varoittaa ihmisiä Jumalan tulevasta vihasta. Hyvin monet ottivat valon vastaan. Muutamat heistä näyttivät sangen vakavilta, kun taas toiset iloitsivat ja ihastuivat. Kaikki, jotka vastaanottivat valon, käänsivät kasvonsa taivasta kohden ja antoivat Jumalalle kunnian. Vaikka valo levisi kaikkien yli, antautuivat muutamat ainoastaan sen vaikutuksen alaisiksi, vastaanottamatta sitä koko sydämestään. Monet täyttyi-vät suurella vihalla. Saarnaajat ja kansa yhtyivät huonompien ainesten kanssa ylimielisesti vastustamaan valoa, jota väkevä enkeli levitti. Mutta kaikki, jotka sen vastaanottivat, vetäytyivät pois maailmasta liittyen läheisesti yhteen.HK 272.2

Saatana ja hänen enkelinsä ahkeroitsivat innokkaasti, kääntääkseen niin monta kuin mahdollista pois valosta. Ne, jotka valon hylkäsivät, jäivät pimeyteen. Minä näin Jumalan enkelin suurella mielenkiinnolla tarkkaavan hänen omakseen tunnustautuvaa kansaa, kirjoittaakseen muistiin, minkälaista luonnetta he ilmaisivat, kun taivaallista alkuperää olevaa sanomaa heille ju¬listettiin. Ja kun sangen monet, jotka vakuuttivat Jeesusta rakastavansa, luopuivat taivaallisesta sanomasta ivaten, herjaten ja inhoten sitä,niin enkeli, jolla oli pergamentti kädessään, teki muistiinpanon heidän häpeällisestä menettelystään. Koko taivas tunsi mielipahaa siitä, että Jeesuksen seuraajiksi lukeutuvat siten halveksivat häntä.HK 273.1

Minä näin Jeesukseen luottavien pettymyksen, kun he eivät saaneet nähdä Herraansa odotettuna aikana. Jumalan tarkoituksena oli ollut salata tulevaisuus ja saattaa kansansa ratkaisevaan hetkeen. Jollei olisi saarnattu, että Kristus saapuu määrätyllä ajalla, ei Jumalan aikomaa työtä olisi saatu suoritetuksi. Saatana sai monen uskomaan, että suuret tapaukset tuomiopäivän ja armonajan päättymisen yhteydessä olivat vielä kaukana tulevaisuudessa. Oli senvuoksi tarpeellista, että kansa saatettiin etsimään hetkittäistä valmistautumista.HK 273.2

Kun aika oli mennyt ohi, liittyivät ne, jotka eivät olleet täydellisesti vastaanottaneet enkelin valoa, niihin, jotka olivat halveksineet sanomaa, ja he rupesivat pilkkaamaan noita pettyneitä. Enkelit ottivat huomioon Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien tilan. Määrätyn ajan ohimeneminen oli koetellut heitä, ja monet oli vaa’alla punnittu ja keveiksi havaittu. Julkisesti he vakuuttivat olevansa kristityltä, mutta he laiminlöivät kuitenkin miltei joka kohdassa Kristuksen seuraamisen. Saatana riemuitsi niiden tilasta, jotka tunnustautuivat Jeesuksen seuraajiksi. He olivat hänen ansassaan. Hän oli johtanut enemmistön poikkeamaan pois kaidalta tieltä, ja he koettivat päästä taivaaseen jotakin muuta tietä. Enkelit näkivät, että puhtaat ja pyhät olivat sekaantuneet Siionissa oleviin syntisiin ja maailmaa rakastaviin tekopyhimyksiin. Enkelit olivat vartioineet Jeesuksen todellisia opetuslapsia; mutta turmeltuneet vaikuttivat pyhiin. Niillä, joiden sydämissä paloi harras halu nähdä Jeesusta, ei ollut lupa puhua hänen tulemisestaan, sillä heidän veljikseen tunnustautuvat kielsivät heitä siitä. Enkelit katselivat tätä näkyä tuntien sääliä jäljellejääneitä kohtaan, jotka rakastivat Herransa ilmestystä.HK 273.3

Toinen väkevä enkeli määrättiin laskeutumaan maan päälle. Jeesus pani hänen käteensä erään kirjoituksen ja saavuttuaan maan päälle enkeli huusi: »Kukistunut, kukistunut on Babylon!» Sitten minä näin pettyneiden jälleen nostavan silmänsä taivaaseen ja odottavan uskossa ja toivossa Herransa ilmestystä. Mutta monet näyttivät jäävän tylsyyden tilaan, ikäänkuin olisivat olleet nukuksissa; kuitenkin saatoin nähdä heidän kasvoillaan syvän surun jälkiä. Kirjoitusten avulla pettyneet huomasivat olevansa viipymisen ajassa ja että heidän tulee kärsivällisinä odottaa näyn toteutumista. Sama seikka, minkä perusteella he odottivat Herraansa vuonna 1843, johti heitä odottamaan häntä myöskin vuonna 1844. Minä näin kuitenkin, ettei useimmilla ollut samaa uskonvireyttä, kuin heillä oli ollut vuonna 1843. Heidän pettymyksensä oli laimentanut heidän uskoaan.HK 274.1

Jumalan kansan yhtyessä toisen enkelin huutoon taivaan sotajoukot merkitsivät muistiin mitä suurimmalla mielenkiinnolla sanoman aikaansaamia vaikutuk- sia. He näkivät monen kristityn nimeä kantavan ivaten ja pilkaten ahdistavan niitä, joita pettymys oli kohdannut. Kun pilkkaajat lausuivat: »Ettepäs vielä ole menneet ylös!» kirjoitti muuan enkeli sanat kirjaansa. Enkeli lausui: »He herjaavat Jumalaa.» Minulle osoitettiin samankaltainen synti, mikä muinoin tehtiin. Elija oli muutettu ja otettu taivaaseen, ja hänen vaippansa oli pudonnut Elisan päälle. Silloin jumalattomat nuorukaiset, jotka olivat vanhemmiltaan oppineet tavan häväistä Jumalan miestä, kävivät Elisan perässä ja pilkkasivat häntä sanoen: »Mene ylös paljaspää! Mene ylös paljaspää!» Sillä tavoin ivaten Jumalan palvelijaa, he ivasivat itse Jumalaa ja saivat heti paikalla rangaistuksensa. Aivan samoin kohtaa niitä, jotka ovat pilkanneet ja ivanneet pyhien taivaaseenottamista, Jumalan viha, ja he tulevat tuntemaan, ettei ole vähäpätöistä leikkiä Tekijänsä kanssa.HK 274.2

Jeesus käski toisten enkelien mennä nopeasti elvyttämään ja vahvistamaan lastensa riutuvaa uskoa ja valmistamaan heitä ymmärtämään toisen enkelin sanomaa ja sitä tärkeää tointa, johon taivaassa pian ryhdyttäisiin. Näin näiden enkelien saavan suuren voiman ja valon Jeesukselta ja nopeasti lentävän maan päälle tehtäväänsä täyttämään — auttamaan toista enkeliä hänen työssään. Suuri valo loisti Jumalan kansan yli enkelien huutaessa: »Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!» Sitten minä näin pettyneiden nousevan ja julistavan sopusoinnussa toisen enkelin kanssa: »Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!» Enkelien valo tunkeutui kaikkialla pimeyden läpi. Saatana ja hänen enkelinsä koettivat estää tämän valon levenemistä ja tehdä tyhjäksi sen vaikutuksen. He kiistelivät taivaasta lähetettyjen enkelien kanssa sanoen heille, että Jumala oli pettänyt kansan ja että he eivät saisi kaikella valollaan ja voimallaankaan maailmaa usko maan, että Kristus oli tuleva. Mutta huolimatta siitä, että saatana koetti sulkea tien ja kääntää ihmisten mielet valosta, Jumalan enkelit jatkoivat edelleen työtänsä.HK 275.1

Valon saaneet näyttivät hyvin onnellisilta. Heidän katseensa olivat kiinteästi taivaaseen suunnatut, ja he ikävöivät Jeesuksen ilmestystä. Muutamat taas itkivät ja rukoilivat suuressa tuskassa. He näyttivät kat-sovan itseään, eivätkä uskaltaneet katsoa ylöspäin. Valo taivaasta karkoitti pimeyden heidän luotaan, ja heidän silmänsä, mitkä epätoivoisina olivat katsoneet omaan itseensä, olivat nyt taivaaseen suunnatut. Kiitollisuus ja pyhä ilo kuvastui heidän kasvoillaan. Jeesus ja koko enkelien joukko katsoivat mielihyväliä uskollisia ja odottavia pyhiä.HK 276.1

Ne, jotka hylkäsivät ensimmäisen, enkelin sanoman ja sitä vastustivat, menettivät toisen enkelin sanoman valon, jääden osattomiksi siitä voimasta ja kirkkaudesta, mikä seurasi sanomaa: »Katso, ylkä tulee!»HK 276.2

Jeesus kääntyi heistä pois vihaisin ilmein, sillä he olivat hänet ylenkatsoneet ja hylänneet. Niitä, jotka vastaanottivat sanoman, verhosi kirkkauden pilvi. He pelkäsivät kovin, etteivät vain pahoittaisi Jumalan mieltä. He odottivat, valvoivat ja rukoilivat saadakseen tietää hänen tahtonsa. Minä näin saatanan ja hänen enkeliensä koettavan pidättää tätä jumalallista valoa kansalta. Mutta niin kauan kuin odottavaiset pyhät hellivät valoa ja suuntasivat katseensa maasta Jeesukseen, ei saatanalla ollut valtaa riistää heiltä sen kalliita säteitä. Taivaasta tullut sanoma suututti saatanaa ja hänen enkeleitään ja johti ne, jotka olivat rakastavinaan Jeesusta, mutta jotka halveksivat hänen tuloaan, solvaamaan ja ivaamaan niitä, jotka säilyttivät uskollisuutensa ja luottavaisuutensa. Mutta eräs enkeli kirjoitti kirjaansa jokaisen häpeällisen loukkauksen, jokaisen halveksi- misen, jokaisen vääryyden, mitä Jumalan lasten osaksi tuli niiden taholta, jotka pitivät itseään heidän veljinään.HK 276.3

Sangen monet koroittivat äänensä huutoon: »Katso, ylkä tulee!» ja jättivät veljensä, jotka eivät Jeesuksen ilmestystä rakastaneet ja jotka eivät sallineet heidän ajatella eikä puhua hänen toisesta tulemisestaan. Minä näin Jeesuksen kääntävän kasvonsa pois niistä, jotka hylkivät ja halveksivat hänen tuloaan. Sitten hän käski enkeleitään johtamaan hänen kansansa ulos epäpuhtaiden joukosta, jotteivät saastuttaisi itseänsä. Kaikki, jotka olivat kuuliaisia sanomalle, nousivat ja lähtivät heti vapaina ja toisiinsa yhtyneinä. Pyhä valo loisti heidän ylitsensä. He hylkäsivat maailman, uhrasivat maalliset harrastuksensa, luopuivat ajallisista aarteistansa ja suuntasivat kaihoisan katseensa taivaaseen toivoen näkevänsä rakkaan Pelastajansa. Heidän kasvoistaan säteili pyhää valoa, joka kertoi siitä rauhasta ja ilosta, mikä vallitsi heidän sydämissänsä. Jeesus käski enkeliensä mennä heitä vahvistamaan, sillä heidän koetuksensa hetki oli lähellä. Minä näin, ettei näitä odottavaisia oltu vielä koeteltu, niinkuin heitä tuli koetella. He eivät olleet vapaat erehdyksistä. Minä näin, että Jumala armossaan ja hyvyydessään lähetti varoituksia maan asukkaille toistaen sanomia, siten johtaakseen heitä ahkerasti tutkimaan omaa sydäntään ja raamattua, jotta he voisivat vapautua pakanoilta ja Paavilaisilta perityistä harhaopeista. Näiden sanomien kautta Jumala on saattanut kansansa sellaiseen tilaan, että hän voi vaikuttaa heidän parhaaksensa suuremmalla voimalla ja että he voivat pitää kaikki hänen käskynsä.HK 277.1

* * * * *