Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 7 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Jean Calvinin kehitys uskonpuhdistajaksi

    Jumala valmisti edelleen työntekijöitä työnsä laajentamiseen. Eräässä Pariisin koulussa oli hiljainen, ajatteleva nuorukainen, joka näytti olevan erittäin lahjakas ja teräväjärkinen. Hänen moitteeton elämänsä herätti yhtä paljon huomiota kuin hänen älykkyytensä ja harras uskonnollisuutensa. Hänen nerokkuutensa ja uutteruutensa tekivät hänestä pian koulun ylpeyden, ja pidettiin varmana, että Jean Calvinista tulisi yksi taitavimpia ja kunnioitetuimpia kirkon puolustajia. Mutta jumalallisen valon säde läpäisi myös Calvinia ympäröivät skolastiikan ja taikauskon muurit. Hänestä oli pöyristyttävää kuulla uusista opeista, ja hänen mielestään kerettiläiset ansaitsivat sen tulen, jolle heidät annettiin. Hän joutui kuitenkin tahtomattaan katsomaan kerettiläisyyttä silmästä silmään ja koettelemaan katolisen teologian voimaa protestanttien oppia vastaan.AO7 189.2

    Pariisissa asui Calvinin serkku, joka oli liittynyt uskonpuhdistajiin. Nämä kaksi sukulaista kohtasivat usein toisensa ja keskustelivat niistä asioista, jotka häiritsivät kristikunnan rauhaa. »Maailmassa on vain kaksi uskontokun- taa», sanoi Olivetan, joka oli protestantti. »Toisen muodostavat ihmisten keksimät uskonnot, joiden mukaan ihminen voi pelastaa itsensä juhlamenoilla ja hyvillä töillä. Toinen on se ainoa uskonto, joka on ilmoitettu Raamatussa ja joka opettaa ihmisiä etsimään pelastusta yksinomaan Jumalan vapaasta armosta.»AO7 189.3

    »Minä en halua olla missään tekemisissä sinun uuden oppisi kanssa», huudahti Calvin. »Luuletko sinä, että minä olen elänyt erehdyksessä koko elinaikani?»209AO7 190.1

    Mutta keskustelu oli herättänyt hänen mielessään ajatuksia, joista hänen oli vaikea vapautua. Huoneensa yksinäisyydessä hän mietti serkkunsa sanoja. Hän ei päässyt siitä ajatuksesta, että hän oli syntinen. Hän näki itsensä pyhän ja vanhurskaan Tuomarin edessä ilman välittäjää. Pyhimysten esirukoukset, hyvät työt ja kirkon juhlamenot olivat kaikki voimattomat sovittamaan syntiä. Hän näki edessään vain ikuisen epätoivoisen pimeyden. Turhaan kirkon tohtorit koettivat lievittää hänen tuskaansa. Turhaan turvauduttiin rippiin ja katumusharjoituksiin; ne eivät voineet sovittaa sielua Jumalan kanssa.AO7 190.2

    Ollessaan yhä näissä hedelmättömissä taisteluissa Calvin meni eräänä päivänä sattumalta jollekin kaupungin julkisista toreista ja näki siellä poltettavan kerettiläistä. Marttyyrin kasvoilla ilmenevä rauha täytti hänet ihmetyksellä. Tuon pelottavan kuoleman tuskien keskellä ja kirkon antaman vielä kauheamman tuomion alaisena marttyyri osoitti sellaista uskoa ja rohkeutta, että nuori ylioppilas tunsi tuskaa verratessaan sitä siihen epätoivoon ja pimeyteen, jonka vallassa hän itse oli osoittaessaan ehdotonta kuuliaisuutta kirkolle. Koska hän tiesi kerettiläisten perustavan uskonsa Raamattuun, hän päätti tutkia sitä löytääkseen mahdollisesti sieltä heidän ilonsa salaisuuden.AO7 190.3

    Raamatusta hän löysi Kristuksen. »Oi Isä», hän huudahti, »hänen uhrinsa on tyynnyttänyt sinun vihasi. Hänen verensä on pessyt pois minun saastaisuuteni. Hä nen ristinsä on kantanut minun kiroukseni. Hänen kuolemansa on hankkinut minulle sovituksen. Me olemme keksineet itsellemme useita hyödyttömiä hullutuksia, mutta sinä olet asettanut sanasi tulisoihtuna minun eteeni ja olet koskettanut sydäntäni saadaksesi minut inhoamaan kaikkia muita ansioita paitsi Jeesuksen ansiota.»210AO7 190.4

    Calvin oli saanut pappiskasvatuksen. Jo kaksitoistavuotiaana hänet nimitettiin erään pienen seurakunnan kappalaiseksi, ja piispa leikkasi hänen hiuksensa kirkon määräysten mukaan. Häntä ei vihitty papiksi, eikä hän suorittanut papin velvollisuuksia, mutta hän tuli hengellisen säädyn jäseneksi ja sai virkaansa vastaavan arvonimen ja sen mukaiset taloudelliset edut.AO7 190.5

    Kun hän nyt luuli, ettei hänestä koskaan voisi tulla pappia, hän siirtyi joksikin aikaa opiskelemaan lakia, mutta hylkäsi lopulta tämän suunnitelman ja päätti pyhittää elämänsä evankeliumille. Mutta hän epäröi ruveta julkiseksi opettajaksi. Hän oli luonteel- taan arka ja piti tuohon työhön liittyvää vastuuta pelottavan suurena. Hän olisi halunnut antautua tutkimustyöhön. Ystävien hartaat pyynnöt saivat hänet kuitenkin lopulta myöntymään. »On ihmeellistä», hän sanoi, »että näin alhaista sukua oleva korotetaan niin suureen arvoon.»211AO7 190.6

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents