Uskonnonvapaus ymmärretään puutteellisesti

Omantunnonvapauden toivo innoitti pyhiinvaeltajaisiä uhmaamaan pitkän merimatkan vaaroja, kestämään erämaan vaikeuksia ja vastuksia sekä Jumalan siunauksen avulla laskemaan Amerikan rannoille mahtavan kansakunnan perustuksen. Rehellisyydestään ja jumalanpelostaan huolimatta nämä pyhiin vaeltajaisät eivät kuitenkaan vielä käsittäneet uskonnonvapauden suurta periaatetta. He olivat uhranneet paljon saadakseen itselleen vapauden, mutta eivät olleet yhtä valmiita myöntämään sitä muille. »Sangen harvoilla seitsemännentoista vuosisadan etevimmistäkään ajattelijoista ja siveydenopettajista oli oikeaa käsitystä siitä Uuden testamentin ilmaisemasta suuresta periaatteesta, joka tunnustaa Jumalan ihmisten uskon ainoaksi tuomariksi.»283 Oppi, jonka mukaan Jumala on antanut kirkolle oikeuden vallita omaatuntoa, ratkaista mikä on harhaoppia ja rangaista harhaoppisia, on syvimmälle juurtuneita paavillisia erehdyksiä. Hylätessään Rooman kirkon opit uskonpuhdistajat eivät olleet täysin vapaita tuosta kirkossa vallitsevasta suvaitsemattomuuden hengestä. Se synkkä pimeys, johon paavinvalta pitkän hallituksensa aikana oli kietonut koko kristikunnan, ei vielä ollut kokonaan hälvennyt. Eräs Massachusettsin lahden rannalla sijaitsevan siirtokunnan johtavista saarnaajista sanoi: »Suvaitsevaisuus teki maailman antikristilliseksi, eikä kirkko ole koskaan kärsinyt vahinkoa siitä, että on rangaissut harhaoppisia.»284 Siirtolaiset hyväksyivät ohjesäännön, jonka mukaan ainoastaan seurakunnan jäsenillä oli äänioikeus yhteiskunnan hallinnossa. Muodostettiin jonkinlainen valtionkirkko, jonka papiston ylläpitoon vaadittiin kaikkia osallistumaan, ja viranomaisilla oli valta tukahduttaa harhaoppisuus. Siten maallinen valta oli kirkon käsissä, ja ennen pitkää nämä toimenpiteet johtivat väistämättömään tulokseen - vainoon.AO7 256.2