Lain tehtävä pelastuskokemuksessa

Kääntymyksen ja pyhityksen tehtävänä on sovittaa ihmiset Jumalan kanssa saattamalla heidät sopusointuun hänen lakinsa periaatteiden kanssa. Alussa ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Hän oli täydellisessä sopusoinnussa Jumalan luonteen ja lain kanssa; vanhurskauden periaatteet olivat kirjoitetut hänen sydämeensä. Mutta synti erotti hänet hänen Luojas- taan. Hän ei enää heijastanut Jumalan kuvaa. Hänen sydämensä oli ristiriidassa Jumalan lain periaatteiden kanssa. »Lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan» (Room. 8: 7). Mutta Jumala rakasti maailmaa niin suuresti, että »hän antoi ainokaisen Poikansa», jotta ihminen voisi tulla sovitetuksi Jumalan kanssa. Kristuksen ansioiden kautta hän voi tulla jälleen sopusointuun Luojansa kanssa. Jumalan armon täytyy uudistaa hänen sydämensä. Hänen täytyy saada uusi elämä ylhäältä. Tämä muutos on uusi syntyminen, jota ilman, kuten Jeesus sanoo, ihminen »ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa».AO7 396.5

Ensimmäinen askel ihmisen sovittamisessa Jumalan kanssa on synnin tunto. »Synti on laittomuus.» »Lain kautta tulee synnin tunto» (1 Joh. 3: 4; Room. 3: 20). Voidakseen nähdä syntinsä täytyy syntisen mitata luonnettaan Jumalan suurella vanhurskauden mitalla. Se on kuvastin, joka näyttää vanhurskaan luonteen täydel- lisyyden ja tekee ihmisen kykeneväksi huomaamaan oman luonteensa virheet.AO7 397.1

Laki ilmoittaa ihmiselle hänen syntinsä, mutta se ei anna mitään parannuskeinoa. Samalla kun se lupaa kuuliaiselle elämän, se selittää kuoleman olevan rikkojan osana. Vain Kristuksen evankeliumi voi vapauttaa hänet synnin saastasta ja tuomiosta. Syntisen täytyy tulla katuen Jumalan luo, jonka lain hän on rikkonut, ja uskoa Kristukseen sovitusuhrinaan. Siten hän saa anteeksi ennen tekemänsä synnit ja osallistuu jumalallisesta luonnosta. Hän on Jumalan lapsi saatuaan lapseuden hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!»AO7 398.1

Voiko hän nyt vapaasti rikkoa Jumalan lakia? Paavali sanoo: »Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.» »Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?» Ja Johannes selittää: »Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat» (Room. 3: 31; 6: 2; 1 Joh. 5: 3). Uudestisyntymisessä sydän tulee sopusointuun Jumalan kanssa, samoin kuin se tulee sopusointuun hänen lakinsa kanssa. Kun tämä suuri muutos on syntisessä tapahtunut, hän on siirtynyt kuolemasta elämään, synnistä pyhyyteen, rikkomisesta ja kapinasta kuuliaisuuteen ja uskollisuuteen. Vanha Jumalasta vieraantumisen elämä on päättynyt; uusi sovinnon, uskon ja rakkauden elämä on alkanut. Silloin »lain vanhurskaus täytetään meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen» (Room. 8: 4). Ja sielu ilmaisee ajatuksensa seuraavasti: »Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen» (Ps. 119: 97).AO7 398.2

»Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun» (Ps. 19: 8). Ilman lakia ihmisillä ei ole oikeaa käsitystä Jumalan puhtaudesta ja pyhyydestä eikä omasta syyllisyydestään ja saastaisuudestaan. Heillä ei ole todellista synnintuntoa eivätkä he tunne katumuksen tarvetta. Kun he eivät näe kadotettua tilaansa Jumalan lain rikkojina, he eivät käsitä tarvitsevansa Kristuksen veren sovitusta. He ottavat vastaan pelastuksen toivon ilman perinpohjaista sydämen muutosta tai elämän uudistusta. Siten kääntymykset ovat usein pintapuolisia, ja seurakuntaan liittyy paljon sellaisia, jotka eivät ole koskaan yhdistyneet Kristukseen.AO7 398.3