Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 7 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luther huolestuu hurmahenkien takia

    Kun Luther Wartburgissa kuuli, mitä oli tapahtunut, hän sanoi syvästi huolestuneena: »Minä olen kaiken aikaa odottanut, että saatana lähettää meille tämän vitsauksen.»156 Hän ymmärsi noiden valheprofeettojen todellisen luonteen ja näki totuuden asiaa uhkaavan vaaran. Paavin ja keisarin vastustus ei ollut tuottanut hänelle niin paljon huolta ja tuskaa kuin hänellä nyt oli. Uskonpuhdistuksen pahimmat viholliset olivat nousseet sen ystäviksi tunnustautuvien joukosta. Niitä totuuksia, jotka olivat antaneet hänelle niin paljon iloa ja lohdutusta, käytettiin herättämään riitaa ja synnyttämään hämmennystä seurakunnassa.AO7 159.1

    Jumalan Henki oli johtanut Lutheria uudistustyössä, ja hänet oli viety pitemmälle kuin hän itse oli aikonut mennä. Hän ei ollut pyrkinyt sellaisiin kannanottoihin, joita hän joutui esittämään, eikä tekemään niin perinpohjaisia muutoksia kuin tapahtui. Hän oli ollut vain välikappale Kaikkivaltiaan kädessä. Kuitenkin hän oli usein ollut levoton työnsä seurauksista. Kerran hän oli sanonut: »Jos minä tietäisin oppini vahingoittavan jotakuta ihmistä, yhtä ainoaa ihmistä, kuinka alhaista ja tuntematonta hyvänsä mutta sitä se ei voi tehdä, sillä se on itse evankeliumi minä tahtoisin kymmenen kertaa mieluummin kuolla kuin olla peruuttamatta sitä.»157AO7 159.2

    Nyt itse Wittenberg, uskonpuhdistuksen keskus, oli nopeasti joutumassa hurmahenkisyyden ja laittomuuden valtaan. Tämä kauhea tila ei johtunut Lutherin opetuksista, mutta kaikkialla Saksas- sa hänen vihollisensa panivat sen hänen syykseen. Toisinaan hän kysyi syvässä sieluntuskassa, »voisiko suuri uskonpuhdistustyö päättyä sellaisella tavalla».158 Hän taisteli Jumalan kanssa rukouksessa ja sai jälleen sydämeensä rauhan. »Työ ei ole minun vaan sinun», hän sanoi, »ethän salli taikauskon tai hurmahenkisyyden sitä turmella.» Mutta ajatus pysyä kauemmin syrjässä taistelusta niin ratkaisevana aikana kävi sietämättömäksi. Hän päätti palata Wittenbergiin.AO7 159.3

    Viivyttelemättä hän lähti vaaralliselle matkalleen. Hänet oli julistettu valtionkiroukseen. Hänen vihamiehillään oli vapaus ottaa hänet hengiltä. Ystäviä oli kielletty auttamasta häntä ja ottamasta häntä suojiinsa. Valtakunnan hallitus oli päättänyt ryhtyä mitä ankarimpiin toimenpiteisiin hänen kannattajiaan vastaan. Mutta hän näki, että evankeliumin asia oli vaarassa, ja Herran nimessä hän lähti rohkeasti taistelemaan totuuden puolesta.AO7 160.1

    Vaaliruhtinaalle kirjoittamassaan kirjeessä, jossa hän ilmoitti aikovansa lähteä Wartburgista, Luther sanoi: »Tietäköön Teidän Ylhäisyytenne, että minä menen Wittenbergiin paljon korkeamman suojassa kuin hallitsijain ja vaaliruhtinaiden. En aio pyytää Teidän Ylhäisyytenne apua, ja sen sijaan että kaipaisin Teidän suojelustanne, minä pikemmin voisin suojella Teitä. Jos tietäisin, että Teidän Ylhäisyytenne voisi tai tahtoisi suojella minua, en haluaisi ollenkaan mennä Wittenbergiin. Tätä asiaa ei miekka voi edistää. Jumalan täytyy yksinään tehdä kaikki ilman ihmisen apua tai myötävaikutusta. Se, jolla on suurin usko, voi parhaiten suojella.»159AO7 160.2

    Toisessa kirjeessä, jonka Luther kirjoitti matkalla ollessaan, hän lisäsi: »Minä olen valmis ottamaan vastaan Teidän Ylhäisyytenne epäsuosion ja koko maailman vihan. Eivätkö wittenbergiläiset ole minun lampaitani? Eikö Jumala ole uskonut heitä minulle? Eikö minun heidän paimenenaan tule panna itseäni kuolemalle alttiiksi heidän tähtensä, jos niin tarvitaan. Lisäksi minä pelkään, että Saksassa syttyy suuri kapina, jolla Jumala rankaisee meidän kansaamme.»160AO7 160.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents