Mitä on pyhäkön puhdistus

Raamattu antaa selvän vastauksen kysymykseen: »Mikä on pyhäkkö?» Sana pyhäkkö sellaisena, kuin sitä käytetään Raamatussa, tarkoittaa ensiksi sitä ilmestysmajaa, jonka Mooses rakensi taivaallisten asiain vertauskuvaksi, ja toiseksi sitä »oikeaa majaa» taivaassa, johon maallinen pyhäkkö viittasi. Vertauskuvallinen palvelus päättyi Kristuksen kuollessa. »Oikea maja» taivaassa on uuden liiton pyhäkkö. Ja koska Dan. 8: 14:ssa oleva ennustus on toteutunut uuden liiton aikana, siinä esitetyn pyhäkön täytyy olla uuden liiton pyhäkkö. Ennustuksessa mainittujen 2300 päivän päättyessä vuonna 1844 maan päällä ei ollut ollut mitään pyhäkköä moniin vuosisatoihin. Siten ennustuksen sanat: »Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa» [engl. käänn. muk.: »sitten pyhäkkö puhdistetaan»] epäilemättä tarkoittavat taivaassa olevaa pyhäkköä.AO7 358.1

Mutta tärkein kysymys on vielä selvittämättä: Mitä pyhäkön puhdistaminen merkitsee? Vanhan testamentin kirjoitukset osoittavat, että sellainen toimitus oli maallisen pyhäkön yhteydessä. Mutta onko taivaassa mitään puhdistettavaa? Hebrealaiskirjeen 9. luvussa puhutaan selvästi sekä maallisen että taivaallisen pyhäkön puhdistamisesta. Siellä sanotaan: »Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan [eläinten verellä], mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä» (Hebr. 9: 22, 23), nimittäin Kristuksen kalliilla verellä.AO7 358.2

Puhdistaminen sekä vertauskuvallisessa että todellisessa palveluksessa täytyy toimittaa verellä: edellisessä eläinten verellä, jälkimmäisessä Kristuksen verellä. Syyksi siihen, että puhdistaminen on toimitettava verellä, Paavali sanoo, ettei ilman verenvuodatusta tapahdu anteeksiantamista. Aikaansaatava asia on anteeksiantaminen eli synnin poistaminen. Mutta miten voi syntiä olla pyhäkön yhteydessä, joko taivaassa tai maan päällä? Siitä pääsee selvyyteen tarkastamalla vertauskuvallista palvelusta, sillä papit, jotka toimittivat palvelusta maan päällä, palvelivat siinä, »mikä on taivaallisten kuva ja varjo» (Hebr. 8: 5).AO7 358.3

Palvelus maallisessa pyhäkössä jakaantui kahteen osaan; papit palvelivat joka päivä pyhässä, kun taas ylimmäinen pappi kerran vuodessa toimitti erityisen sovitustyön kaikkein pyhimmässä pyhäkön puhdistamiseksi. Päivä päi- vältä katuva syntinen toi uhrinsa ilmestysmajan ovelle ja pitäen kättään uhrieläimen pään päällä tunnusti syntinsä. Siten hän siirsi ne kuvaannollisesti itseltään viattomalle eläimelle. Sitten eläin tapettiin. »Ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista», apostoli sanoo. »Lihan sielu on veressä» (3 Moos. 17: 11). Jumalan rikottu laki vaati rikkojan hengen. Veren, joka edusti syntisen menettämää elämää, sillä hänen syntinsä oli siirtynyt uhrieläimelle, pappi vei pyhäkköön ja pirskoitti sitä esiripun edessä. Esiripun takana olevassa arkissa oli se laki, jonka syntinen oli rikkonut. Tällä tavalla synti kuvaannollisesti siirrettiin veren avulla pyhäkköön. Muutamissa tapauksissa verta ei viety pyhäkköön, mutta silloin papin täytyi syödä syntiuhrin lihaa, kuten Mooses neuvoi Aaronin poikia: »Hän [Jumala] on antanut sen teille, että poistaisitte kansan syntivelan» (3 Moos. 10: 17). Nämä molemmat toimitukset kuvasivat synnin siirtämistä katuvalta syntiseltä pyhäkköön.AO7 358.4

Tällaista työtä suoritettiin päivästä päivään läpi koko vuoden. Israelin synnit siirrettiin siten pyhäkköön, ja erikoinen työ tuli välttämättömäksi niiden poistamiseksi. Jumala käski toimittaa sovituksen kummallekin pyhälle huoneelle ja myös alttarille. »Hän toimittakoon pyhäkölle sovituksen israelilaisten saastaisuudesta ja heidän rikoksistaan, olivatpa heidän syntinsä minkälaiset tahansa, näin hän tehköön myös ilmestysmajalle, joka on heidän tykönänsä, keskellä heidän saastaisuuttansa. — Sitten hän lähteköön sieltä alttarin ääreen, joka on Herran edessä — ja puhdistakoon ja pyhittäköön sen israelilaisten saastaisuudesta» (3 Moos. 16:16,18,19).AO7 359.1

Kerran vuodessa, suurena sovituspäivänä, ylimmäinen pappi meni kaikkein pyhimpään puhdistamaan pyhäkköä. Siellä toimitettu työ päätti palveluksen vuotuisen kierron. Sovituspäivänä tuotiin kaksi kaurista ilmestysmajan ovelle ja niistä heitettiin arpaa. Toinen kauris tuli Herralle ja toinen Asaselille. Se kauris, joka arvonnassa tuli Herralle, oli teurastettava kansan syntiuhrina. Papin oli vietävä sen verta esiripun sisäpuolelle sekä pirskotettava sitä armoistuimelle ja armoistuimen eteen. Verta oli pirskotettava myös esiripun edessä olevalle suitsutusalttarille.AO7 360.1

»Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen, sitä varten varatun miehen viemänä erämaahan» (3 Moos. 16: 8, 21, 22). Syntikauris ei enää koskaan tullut Israelin leiriin, ja miehen, joka vei sen erämaahan, täytyi vedessä pestä itsensä ja vaatteensa, ennen kuin hän palasi leiriin.AO7 360.2

Tämän koko seremonian tarkoituksena oli juurruttaa israelilaisten mieleen ajatus Jumalan pyhyydestä ja hänen vihastaan syntiä kohtaan sekä lisäksi osoittaa heille, etteivät he voineet tulla kosketuksiin synnin kanssa saastumatta siitä. Jokaisen oli kuritettava itseään paastolla tämän sovituspalveluksen aikana. Kaikki askareet oli jätettävä, ja koko Israelin seurakunnan oli vietettävä päivä vakavasti nöyryyttämällä itsensä Jumalan edessä rukouksin, paastoin ja syvin sydämen tutkisteluin.AO7 360.3