Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 7 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Skotlannin alkuperäisen kristillisyyden tuhoaminen

    Isossa-Britanniassa oli alkuperäinen kristillisyys juurtunut sangen varhain. Evankeliumia, jonka britit ottivat vastaan ensimmäisinä vuosisatoina, Rooman luopumus ei ollut vielä turmellut. Pakanallisten keisarien vaino, joka ulottui näille kaukaisillekin rannoille, oli ainoa lahja, jonka Britannian ensimmäiset seurakunnat saivat Roomalta. Monet kristityt, jotka pakenivat vainon tähden Englannista, löysivät turvapaikan Skotlannista. Sieltä totuus vietiin Irlantiin, ja kaikissa näissä maissa se otettiin iloiten vastaan.AO7 49.1

    Kun saksit tunkeutuivat Britanniaan, pakanuus sai johtovallan. Voittajat pitivät arvoaan alentavana ottaa vastaan opetusta orjiltaan, ja kristittyjen oli pakko vetäytyä vuorille ja autioille kangasmaille. Valo kuitenkin loisti jatkuvasti oltuaan jonkin aikaa kätkettynä. Skotlannissa se loisti sata vuotta myöhemmin niin kirkkaasti, että se valaisi kaukaisiakin maita. Irlannista tuli hurskas Columba työtovereineen ja kokosi hajaantuneet uskovaiset yksinäiselle Ionan saarelle, josta tuli heidän lähetystyönsä keskus. Näiden evankelistani joukossa oli eräs, joka piti Raamatussa määrättyä lepopäivää, ja siten totuus oikeasta lepopäivästä levisi kansan keskuuteen. Ionan saarelle perustettiin koulu, josta lähti lähetyssaarnaajia, ei ainoastaan Skotlantiin ja Englantiin, vaan myös Saksaan, Sveitsiin ja vieläpä Italiaan.AO7 49.2

    Mutta Rooma oli kiinnittänyt huomionsa Britanniaan ja päätti saattaa sen valtansa alle. Kuudennella vuosisadalla sen lähetyssaarnaajat ryhtyivät käännyttämään pakanallisia sakseja. Nämä ylpeät barbaarit ottivat heidät suopeasti vastaan, ja monet tuhannet kääntyivät roomalaiskatoliseen uskoon. Työn edistyessä Rooman kirkon johtajat ja heidän käännynnäisensä kohtasivat alkuperäisiä kristittyjä. Tällöin näkyi huomattava ero. Jälkimmäiset olivat yksinkertaisia, nöyriä ja Raamatun mukaisia luonteeltaan, opiltaan ja tavoiltaan, kun taas edellisille oli ominaista paavin vallan ylimielisyys, taikausko ja komeus. Rooman lähettiläät vaativat, että nämä kristilliset seurakunnat tunnustaisivat paavin ylivallan. Britit vastasivat sävyisästi, että he halusivat rakastaa kaikkia ihmisiä, mutta ettei paavilla ollut oikeutta ylivaltaan seurakunnassa, joten he voivat osoittaa hänelle vain samaa alamaisuutta, jota oli osoitettava jokaiselle Kristuksen seuraajalle. Useita kertoja heitä yritettiin saada Roomalle kuuliaisiksi. Mutta hämmästyneinä paavin lähettien ylpeydestä nämä nöyrät kristityt pysyivät lujina ja vastasivat, etteivät he tunteneet muuta mestaria kuin Kristuksen. Nyt ilmeni paavikunnan todellinen henki. Roomalainen johtaja sanoi: »Jos ette tahdo vastaanottaa veljiä, jotka tuovat teille rauhan, joudutte ottamaan vastaan vihollisia, jotka tuovat teille sodan. Jos ette tahdo yhdistyä meihin elämän tien näyttämisessä sakseille, te tulette saamaan heiltä kuolettavan iskun.»16 Nämä eivät olleet tyhjiä uhkauksia. Käytettiin sotaa, vehkeilyä ja petosta näitä Raamatun uskon todistajia vastaan, kunnes Britannian seurakunnat oli tuhottu tai pakotettu alistumaan paavin ylivallan alle.AO7 49.3

    Rooman tuomiovallan ulkopuolella olevissa maissa oli monien vuosisatojen aikana kristillisiä yhdyskuntia, jotka säilyivät miltei kokonaan vapaina paavillisesta turmeluksesta. Ne olivat pakanuuden ympäröimiä, ja tämän erehdykset vaikuttivat niihin aikojen kuluessa; mutta ne pitivät Raamattua jatkuvasti ainoana uskon ohjeena ja riippuivat kiinni monissa sen totuuksissa. Nämä kristityt uskoivat Jumalan lain muuttumattomuuteen ja pitivät neljännen käskyn määräämää lepopäivää. Tämän uskon ja käytännön omaavia seurakuntia oli KeskiAfrikassa ja armenialaisten keskuudessa Aasiassa.AO7 50.1

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents