Pakanuus soluttautuu kristinuskoon

Tämän vuoksi saatana suunnitteli tehostaa taisteluaan Jumalan hallitusta vastaan asettamalla oman lippunsa kristilliseen seurakuntaan. Jos Kristuksen seuraajat onnistuttaisiin pettämään ja heitä voitaisiin estää miellyttämästä Jumalaa, niin heidän voimansa, mielenlujuutensa ja kestävyytensä pettäisivät ja he muodostaisivat helpon saaliin.AO7 32.2

Suuri vastustaja yritti nyt saavuttaa viekkaudella sen, mitä hän ei ollut onnistunut saamaan väkivalloin. Vaino lakkasi, ja sen sijaan astuivat ajallisen menestyksen ja maallisen kunnian vaaralliset viettelykset. Epäjumalanpalvelijat omaksuivat osan kristillisestä uskosta, vaikka he samalla hylkäsivät toisia tärkeitä totuuksia. He tunnustivat vastaanottavansa Jeesuksen Jumalan Poikana ja uskovansa hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa, mutta heillä ei ollut todellista synnintuntoa eivätkä he tunteneet tarvitsevansa parannusta tai sydämen muutosta. Tehtyään omalta puoleltaan myönnytyksiä he ehdottivat, että kristityt tekisivät samoin, jotta kaikki voisivat yhtyä uskossaan Kristukseen.AO7 32.3

Hirvittävä vaara uhkasi nyt seurakuntaa. Tämän rinnalla vankeus, kidutukset, tuli ja miekka olivat olleet siunauksia. Muutamat kristityistä seisoivat lujina. He selittivät, etteivät voineet ryhtyä sovitteluihin. Toiset taas suositelivat, että muutamista uskonkohdista luovuttaisiin tai niitä mukailtaisiin ja liityttäisiin niihin, jotka olivat omaksuneet osan kristinuskosta. Heidän mielestään näin saatettaisiin helpottaa viimeksimainittujen täydellistä kääntymistä. Tämä oli syvän tuskan aikaa Kristuksen uskollisille seuraajille. Valekristillisyyden viittaan pukeutuneena saatana oli hiipimässä seurakuntaan turmellakseen sen uskon ja kääntääkseen mielet pois totuuden sanasta.AO7 32.4

Useimmat kristityistä suostuivat lopulta alentamaan tasoa, ja kristinusko ja pakanuus solmivat keskenään liiton. Vaikka epäjumalien palvelijat väittivät olevansa kääntyneitä ja liittyivät seurakuntaan, he siitä huolimatta riippuivat kiinni epäjumalanpalveluksessaan vaihtaen vain palvontansa kohteet Jeesuksen, Marian ja pyhimysten kuviin. Epäjumalanpalveluksen löyhkäävä hapatus, jota tällä tavoin pääsi seurakuntaan, jatkoi turmiollista työtään. Epäterveet opit, taikauskoiset juhlamenot ja epäjumaliset seremoniat saivat jalansijaa seurakunnan uskonkäsityksissä ja jumalanpalveluksessa. Kristuksen seuraajien liittyessä epäjumalanpalvelijoihin kristinusko turmeltui ja seurakunta menetti puhtautensa ja voimansa. Oli kuitenkin muutamia, jotka eivät antaneet näiden erehdysten johtaa itseään harhaan. He pysyivät uskollisina totuuden Alkuunpanijalle ja palvelivat yksin Jumalaa.AO7 32.5

Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien joukossa on aina ollut kaksi luokkaa. Toisten tutkiessa Vapahtajan elämää ja pyrkiessä innokkaasti korjaamaan virheitään ja seuraamaan Esikuvaansa toiset karttavat selviä, käytännöllisiä totuuksia, jotka paljastavat heidän erheensä. Parhaimmassakaan tilassaan seurakunta ei muodostunut pelkästään uskollisista, puhtaista ja vilpittömistä. Vapahtaja opetti, ettei tahallisesti syntiin antautuvia tulisi ottaa seurakunnan jäsenyyteen. Kuitenkin hän liitti yhteyteensä miehiä, joilla oli luonteen virheitä, ja salli heidän päästä osallisiksi opetuksistaan ja esimerkistään, jotta heillä olisi tilaisuus nähdä virheensä ja korjata ne. Kahdentoista apostolin joukossa oli kavaltaja. Juudas otettiin vastaan hänen luonteensa puutteista huolimatta, ei niiden tähden. Hänet liitettiin opetuslapsijoukkoon, jotta hän Kristuksen opetuksen ja esimerkin avulla oppisi näkemään, millainen on kristillinen luonne, ja että hän omat erheensä havaittuaan katuisi ja jumalallisen armon avulla puhdistaisi sielunsa »totuuden kuuliaisuudessa». Mutta Juudas ei vaeltanut valossa, jonka suotiin armollisesti loistaa hänen tielleen. Antautumalla syntiin hän kutsui luokseen saatanan kiusaukset. Hänen luonteensa pahat piirteet tulivat vallitseviksi. Hän antoi mielensä pimeyden voimien hallintaan. Hän närkästyi, kun häntä nuhdeltiin hänen virheistään, ja siten hän tuli houkutelluksi tekemään kauhistuttavan rikoksensa, pettämään Mestarinsa. Samalla tavoin kaikki, jotka hellivät pahaa ulkonaisen jumalisuuden varjolla, vihaavat niitä, jotka häiritsevät heidän rauhaansa tuomitsemalla heidän syntisen vaelluksensa. Sopivan tilaisuuden tullen he Juudaksen tavoin kavaltavat ne, jotka heidän parastaan ajatellen ovat heitä ojentaneet.AO7 33.1

Apostolit erottivat seurakunnasta ne, jotka esiintyivät jumalisina vaikka salassa suosivat syntiä. Ananias ja Safiira menettelivät petollisesti uskotellessaan antavansa Jumalalle kokonaisen uhrin, vaikka ahneudessaan pidättivätkin siitä osan itselleen. Totuuden Henki ilmaisi apostoleille näiden teeskentelijöiden todellisen luonteen, ja Jumalan tuomiot puhdistivat seurakunnan tästä häpeätahrasta. Tämä selvä osoitus Kristuksen kaikkinäkevän Hengen vaikutuksesta seurakunnassa herätti kauhua ulkokultailijoiden ja pahantekijöiden keskuudessa. He eivät voineet kauan olla niiden yhteydessä, jotka käytökseltään ja mielenlaadultaan olivat uskollisia Kristuksen edustajia. Ja kun koetukset ja vainot kohtasivat hä- nen seuraajiaan, vain ne, jotka olivat halukkaita hylkäämään kaiken muun totuuden tähden, halusivat tulla hänen opetuslapsikseen. Tällä tavoin seurakunta pysyi suhteellisen puhtaana niin kauan kuin vainoa jatkui. Mutta kun se päättyi, seurakuntaan liittyi vähemmän innokkaita ja pyhittyneitä käännynnäisiä, ja niin aukeni saatanalle mahdollisuus saada siellä jalansijaa.AO7 33.2

Mutta valon Ruhtinaan ja pimeyden ruhtinaan välillä ei ole olemassa mitään yhteyttä, eikä sitä voi olla myöskään heidän seuraajiensa välillä. Kun kristityt suostuivat yhtymään niihin, jotka olivat vain puoleksi kääntyneet pakanuudestaan, he astuivat tielle, joka johti yhä kauemmaksi totuudesta. Saatana riemuitsi siitä, että oli onnistunut pettämään niin suuren joukon Kristuksen seuraajia. Sitten hän kohdisti näihin vielä enemmän voimiaan ja innoitti heitä vainoamaan niitä, jotka pysyivät uskollisina Jumalalle. Ketkään toiset eivät osanneet niin hyvin vastustaa todellista kristillistä uskoa kuin ne, jotka olivat kerran olleet sen puolustajia. Nämä luopiokristityt yhdessä puolipakanallisten veljiensä kanssa ryhtyivät taistelemaan Kristuksen opin tärkeimpiä kohtia vastaan.AO7 34.1

Tämä merkitsi epätoivoista taistelua niille, jotka tahtoivat pysyä uskollisina ja lujasti vastustaa papin vaatteisiin verhottuina kirkkoon tuotuja petoksia ja kauhistuksia. Raamattua ei tunnustettu uskon ainoaksi ohjeeksi. Uskonnonvapauden periaatetta pidettiin harhaoppina ja sen puolustajia vihattiin ja ajettiin maanpakoon.AO7 35.1

Pitkän ja ankaran taistelun jälkeen nuo harvat uskolliset päättivät katkaista kaiken yhteyden luopuneeseen kirkkoon, mikäli se edelleen kieltäytyisi puhdistautumasta valheesta ja epäjumalanpalveluksesta. He näkivät eron ehdottoman välttämättömäksi, mikäli halusivat seurata Jumalan sanaa. He eivät uskaltaneet suvaita harhaoppeja, jotka olisivat kohtalokkaita heidän omalle sielulleen, tai näyttää esimerkkiä, joka vaarantaisi heidän lastensa ja lastensa lasten uskon. Rauhan ja yhteyden turvaamiseksi he olivat valmiit tekemään mitä tahansa myönnytyksiä, kunhan ne eivät koskisi heidän uskollisuuttaan Jumalaa kohtaan; mutta he tajusivat, että rauhakin olisi liian kalliisti ostettu, jos sen vuoksi olisi uhrattava periaatteet. Jos yhteys voitaisiin säilyttää vain totuuden ja vanhurskauden kustannuksella, he valitsivat mieluummin erimielisyyden ja vaikkapa taistelun.AO7 35.2