Rooman valtion toimeenpanemat vainot

Varhaisen seurakunnan historia todistaa, että Vapahtajan sanat ovat toteutuneet. Maan ja syvyyden voimat järjestäytyivät Kristuksen seuraajia ja siten häntä itseään vastaan. Pakanuus näki, että jos evankeliumi voittaisi, se merkitsisi sen temppeleiden ja alttareiden häviötä. Siksi se yhdisti voimansa tuhotakseen kristinuskon. Vainon tulet sytytettiin. Kristityiltä riistettiin heidän omaisuutensa ja heidät ajettiin ulos kodeistaan. He saivat kestää »monet kärsimysten kilvoitukset» (Hebr. 10: 32). He saivat »kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta» (Hebr. 11: 36). Hyvin monet joutuivat sinetöimään todistuksensa verellään. Ylimykset ja orjat, rikkaat ja köyhät, oppineet ja oppimattomat, kaikki surmattiin armotta.AO7 29.2

Nämä vainot, jotka Nero aloitti Paavalin marttyyrikuoleman aikoihin, jatkuivat enemmän tai vähemmän raivokkaina vuosisatoja. Kristittyjä syytettiin valheellises- ti mitä kammottavimmista rikoksista, ja heidän selitettiin olevan syynä suuriin onnettomuuksiin: nälänhätään, ruttoon ja maanjäristyksiin. Heidän jouduttuaan yleisen vihan ja epäluulojen kohteiksi monet olivat valmiit - maallisten etujen tähden - kavaltamaan viattomia. Heidät tuomittiin valtiota vastustavina kapinoitsijoina, uskonnon vihollisina ja yhteiskunnan vaivana. Heitä heitettiin joukoittain villipetojen eteen tai poltettiin elävinä amfiteatterien areenoilla. Muutamia ristiinnaulittiin, toisia käärittiin villieläinten nahkoihin ja työnnettiin areenoille koirien raadeltaviksi. Heidän rangaistuksensa muodosti usein yleisten juhlatilaisuuksien pääasiallisimman huvin. Suuret kansanjoukot kerääntyivät nauttimaan näytelmästä ja tervehtivät marttyyrien kuolinkamppailua nauruin ja kättentaputuksin.AO7 29.3

Mistä tahansa Kristuksen seuraajat etsivätkin turvapaikkaa, sieltä heitä metsästettiin kuin petoeläimiä. Heidän oli pakko etsiä piilopaikkoja autioilta ja yksinäisiltä seuduilta. »He ovat kierrelleet ympäri puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä - he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa» (Hebr. 11: 37, 38). Katakombit tarjosivat suojan tuhansille. Rooman kukkuloiden alle, kaupungin ulkopuolelle, oli kaivettu pitkiä käytäviä, ja niiden pimeä, mutkikas verkosto ulottui monia kilometrejä kaupungin muurien ulkopuolelle. Näihin maanalaisiin pakopaikkoihin Kristuksen seuraajat hautasivat vainajansa; niistä he myös vainojen ja lainsuojattomuutensa aikana löysivät kotinsa. Kun suuri elämän Antaja kerran herättää ne, jotka ovat hyvän taistelun taistelleet, monet Kristuksen tähden marttyyrikuoleman kärsineet nousevat ylös noista synkistä loukoista.AO7 30.1