Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Alfa Ja Omega, vol. 7 - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Protestanttisten kirkkojen rappeutuminen

    Robinson ja Roger Williams olivat vakuuttavasti esittäneet, että totuutta paljastuu jatkuvasti ja että kristittyjen tulee olla valmiit vastaanottamaan kaikki se valo, joka loistaa Jumalan pyhästä sanasta, mutta heidän jälkeläisensä kadottivat näkyvistä tämän suuren periaatteen. Sekä Amerikan että Euroopan protestanttiset kirkot, jotka olivat saaneet suurena etuoikeutenaan vastaanottaa uskonpuhdistuksen siunaukset, pysähtyivät uudistusten tiellä. Vaikka aika ajoin nousi uskollisia miehiä julistamaan uutta totuutta ja paljastamaan kauan suosittuja erehdyksiä, useimmat ihmiset tyytyivät Kristuksen ajan juutalaisten ja Lutherin ajan Paavilaisten tavoin uskomaan niin kuin heidän isänsä olivat uskoneet ja elämään niin kuin nämä olivat eläneet. Sen tähden uskonto jälleen kangistui muodolliseksi, ja erehdyksiä ja taikauskoa, jotka olisi hylätty, jos seurakunta olisi jatkuvasti vaeltanut Jumalan sanan valossa, säilytettiin ja suosittiin. Siten uskonpuhdistuksen elähdyttävä henki sammui vähitellen, kunnes protestanttiset kirkot olivat melkein yhtä suuressa uudistuksen tarpeessa kuin katolinen kirkko Lutherin aikana. Vallitsi sama maailmallisuus ja hengellinen tylsyys, samanlainen kunnioitus ihmisten mielipiteitä kohtaan ja taipumus vaihtaa Jumalan sanan opetukset ihmisten teorioihin.AO7 261.1

    Raamatun laajaa levikkiä yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella ja maailman siten saamaa suurta valoa ei seurannut vastaava edistyminen ilmoitetun totuuden tuntemisessa eikä kokemusperäisessä uskonelämässä. Saatana ei voinut, kuten varhaisempina aikoina, pidättää kansalta Jumalan sanaa; se oli asetettu kaikkien ulottuville. Nyt hän pyrki toteuttamaan aikeensa johtamalla monet antamaan sille vain vähän arvoa. Ihmiset laiminlöivät Pyhän Kirjan tutkimisen, ja näin he jatkuvasti hyväksyivät vääriä selityksiä ja suosivat oppeja, joilla ei ollut perustusta Raamatussa.AO7 261.2

    Kun saatana näki, ettei hän vainolla saanut hävitetyksi totuutta, hän oli jälleen turvautunut sovittelukeinoon, joka johti suureen luopumukseen ja Rooman kirkon muodostamiseen. Hän ei tällä kertaa johtanut kristittyjä liittoutumaan pakanoiden kanssa vaan sellaisten ihmisten kanssa, jotka rakkaudellaan tähän maailmaan olivat osoittautuneet yhtä todellisiksi epäjumalanpalvelijoiksi kuin veistettyjen kuvien kumartajat. Tämän yhdistymisen seuraukset olivat nyt yhtä turmiolliset kuin varhaisempinakin aikoina. Ylpeyttä ja kohtuuttomuutta vaalittiin uskonnon verhon alla, ja seurakunnat turmeltuivat. Saatana väärensi jatkuvasti Raamatun oppeja, ja miljoonia ihmisiä tuhoamaan tarkoitetut perimätiedot juurtuivat syvälle. Kirkko tuki ja puolusti näitä perimätietoja sen sijaan, että olisi taistellut »sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu». Siten alennettiin ne periaatteet, joiden puolesta uskonpuhdistajat olivat tehneet työtä ja kärsineet niin paljon.AO7 261.3

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents