Luku 5—Veljesi vartija

Marraskuun 20 päivänä 1855, ollessani rukouksessa, Herran Henki laskeutui äkkiä ja voimakkaasti ylleni, ja minä jouduin näkytilaan.TA 23.1

Näin, että Herran Henki on vähenemässä seurakunnasta. Herran palvelijat ovat luottaneet liian paljon todistelujen voimaan eivätkä ole turvautuneet Jumalaan siinä määrin kuin heidän olisi pitänyt. Näin, ettei pelkkä totuuden todistelu saa sieluja liittymään jäännöksen joukkoon, sillä totuus ei ole kansan suosima. Jumalan palvelijoilla täytyy olla totuus sydämessään. Enkeli lausui: »Heidän on saatava se tuoreeltaan kirkkaudesta, vaalittava sitä sisimmässään ja esitettävä sitä kuulijoille koko sydämensä lämmöllä ja hartaudella.» Muutamat, jotka ovat omantunnontarkkoja, ovat valmiit tekemään ratkaisun tosiasioiden perusteella, mutta pelkällä totuuden teorialla on mahdotonta vaikuttaa moniin. Totuuteen on liityttävä voimaa ja elävää todistusta, ennen kuin se vaikuttaa heihin.TA 23.2

Minä näin, että vihollinen toimii innokkaasti tuhotakseen sieluja. Riveihimme on ilmaantunut itsekorotuksen mieltä; nöyryyttä on oltava enemmän. Mielen riippumattomuudelle annetaan liian paljon sijaa sanansaattajien keskuudessa. Tästä on luovuttava, ja Jumalan palvelijoiden on vetäydyttävä yhteen. Liian paljon on kyselty: »Olenko minä veljeni vartija?» 1 Moos. 4:9. Enkeli sanoi: »Kyllä, sinä olet veljesi vartija. Sinun pitäisi tarkaten huolehtia veljestäsi, ajatella hänen parastaan ja suhtautua häneen ystävällisesti ja rakastavasti. Liittykää yhteen, liittykää yhteen!» Jumala halusi ihmisen olevan avosydäminen ja rehellinen, teeskentelemätön, sävyisä, nöyrä ja vaati maton. Tämä on taivaan periaate; Jumala määräsi niin. Mutta heikko ihmispoloinen on valinnut itselleen jotakin muuta — oman tiensä kulkemisen ja oman mielensä tarkan noudattamisen.TA 23.3

Kysyin enkeliltä, miksi yksinkertaisuus oli hävinnyt seurakunnasta ja ylpeys ja itsekorotus tulleet tilalle. Näin syyksi siihen sen, että olemme miltei joutuneet vihollisen käsiin. En-keli sanoi: »Katsokaa, niin huomaatte tämän tunteen olevan vallalla: Olenko minä veljeni vartija?» Sitten enkeli jatkoi: »Sinä olet veljesi vartija. Tunnustuksesi ja uskosi vaativat sinua kieltämään itsesi ja uhraamaan Jumalalle tai muutoin et kelpaa iankaikkiseen elämään, sillä se hankittiin sinulle kalliisti, Jumalan rakkaan Pojan tuskalla, kärsimyksillä ja verellä.»TA 24.1