Loading...
Larger font
Smaller font
Copy
Print
Contents
Todistusa Arteita 1 OSA - Contents
  • Results
  • Related
  • Featured
No results found for: "".
  • Weighted Relevancy
  • Content Sequence
  • Relevancy
  • Earliest First
  • Latest First
    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents

    Luku 1—Lyhyt elämäkerrallinen katsaus

    Ellen G. Harmon ja hänen kaksoissisarensa syntyivät marraskuun 26. päivänä 1827 Gorhamissa lähellä Portlandia, Mainen valtiossa, Uuden Englannin siirtokunnan pohjoisosassa. Yhdeksänvuotiaana Ellen joutui onnettomuuden uhriksi ajattelemattoman luokkatoverin heittäessä häntä kivellä. Hänen tällöin saamansa vaikea kasvovamma oli vähällä viedä hänen henkensä ja heikensi suuresti hänen terveyttään. Pian ilmeni, ettei hänen terveydentilansa sallinut hänen jatkaa koulunkäyntiään.TA 8.1

    Ollessaan vanhempiensa Robert ja Eunice Harmonin mukana metodistien leirikokouksessa Ellen antoi 11-vuotiaana sydä-mensä Jumalalle. Vähän myöhemmin hänet kastettiin upottamalla meressä ja otettiin metodistikirkon jäseneksi. Perheen toisten jäsenten mukana hän kävi adventistien kokouksissa Portlandissa, mitkä alkoivat v. 1840. Hän omaksui täysin käsityksen Kristuksen toisen tulemisen läheisyydestä, jota käsitystä William Miller tovereineen julisti, ja odotti luottavaisesti Vapahtajan pikaista paluuta.TA 8.2

    Lokakuun 22 päivänä 1844 koetun pettymyksen järkytystä ei Ellenin kohdalla hänen nuoruutensa suinkaan vähentänyt. Seuraavina hämmennyksen päivinä hän toisten kanssa etsi vakavasti Jumalaa saadakseen valoa ja johdatusta. Eräänä joulukuun aamuna 1844 hänen rukoillessaan yhdessä neljän naishenkilön kanssa Jumalan voima laskeutui hänen ylleen. Ensiksi hän kadotti näkyvistään kaikki maiset asiat; sitten hän sai vertauksellisessa ilmestyksessä seurata adventtikansan vaellusta Jumalan kaupunkiin. Hänelle näytettiin myös uskollisten palkka. Va-visten tämä 17-vuotias tyttö selosti tätä ja seuraavia näkyjään uskonystävilleen Portlandissa. Myöhemmin, tilaisuuden tarjoutuessa hän kertoi niistä myös Mainen ja lähivaltioiden adventistiryhmille.TA 8.3

    Elokuussa 1846 Ellen Harmon solmi avioliiton nuoren adventistisaarnaajan, James Whiten kanssa. Kolmenkymmenenviiden vuoden ajan Ellen Whiten elämä oli tyystin omistettu uutteraan lähetystyöhön, jota hän läheisessä yhteistoiminnassa miehensä kanssa suoritti tämän kuolemaan asti, mikä tapahtui elokuun 6 päivänä 1881. He matkustelivat laajalti Yhdysvalloissa, saarnasivat ja kirjoittivat, istuttivat ja rakensivat, järjestivät ja johtivat. Aikaa myöten on saatu havaita, miten laaja ja luja heidän laskemansa perustus oli ja miten viisaasti ja hyvin he olivat rakentaneet. He olivat sapattia pitävien adventistien johdossa heidän aloittaessaan kustannustoimintansa vv. 1849 ja 1850 ja kehittäessään viimeksi mainitun vuosikymmenen lopulla seurakuntajärjestyksen terveen talousjärjestelmän pohjalle. Tämä järjestäytyminen päätyi seitsemännen päivän adventistien Pääjohdon perustamiseen v. 1863. Pari vuotta myöhemmin aloitettiin lääkintätyömme, ja yhdyskuntamme laaja koulutyö alkoi 1870-luvun alkuvuosina. Säännöllisten vuosikokousten pitäminen alkoi v. 1868, ja v. 1874 seitsemännen päivän adventistit lähettivät ensimmäisen lähetyssaarnaajansa Yhdysvaltojen ulko-puolelle.TA 9.1

    Ellen G. Whiten suulliset esitykset ja väsymätön kynä välittivät seurakunnalle neuvon, opetuksen ja rohkaisun sanomia, mitkä johtivat sen kaikessa tässä edistyksessä ja näiden eri työhaarojen kehittymisessä lopulliseen muotoonsa ja jatkuvaan toi-mintaan. Aluksi hän lähetti näitä sanomia seurakunnalle yksityisille henkilöille osoittamissaan kirjeissä tai julkaisi ne artik-keleina Present Truth-lehdessä. V. 1851 sisar White sitten julkaisi ensimmäisen kirjansa, 64-sivuisen A Sketch of the Christian Experience and Views of Ellen G. White. Vuodesta 1855 alkaen julkaistiin sarja numeroituja kirjasia, joiden nimenä oli Testimonies for the Church. Ne sisälsivät opetuksen ja neuvon sanomia, joilla Jumala jatkuvasti tahtoi siunata, nuhdella ja opastaa kansaansa. Koska tällaista opetusta tarvittiin jatkuvasti, niin sanomat julkaistiin uudelleen v. 1885 neliniteisenä teoksena. Näihin liitettiin vv. 1889-1909 lisäniteitä, joten kirja Testimonies for the Church käsittää nyt yhdeksän osaa.TA 9.2

    Veli ja sisar White viettivät suuren osan ajastaan matkoilla ja julkisessa työssä, mutta asuivat siitä huolimatta Yhdysvaltojen itävaltioissa v:een 1855 asti. Sen jälkeen he siirsivät kotinsa seuraaviksi seitsemäksitoista vuodeksi Michiganin valtioon. V:sta 1872 v:een 1881, jolloin veli White kuoli, he asuivat pääasiassa Kaliforniassa. Vaikka sisar White ei koskaan ollut kovin vahvakuntoinen, niin keski-iässä hänen terveytensä oli hyvä.TA 10.1

    Whiten perheelle syntyi neljä lasta. Vanhin poika Henry pääsi kuudentoista vuoden ikään, nuorin poika Herbert kuoli jo kolmen kuukauden ikäisenä. Kaksi keskimmäistä poikaa, Edson ja William, saavuttivat täyden miehuusiän ja olivat mukana seitsemännen päivän adventistiyhdyskunnan työssä.TA 10.2

    Pääjohdon lähettämänä sisar White matkusti kesällä 1885 Eurooppaan, missä hän kahden vuoden aikana lujitti vasta aloitettua toimintaamme. Asetuttuaan asumaan Baseliin, Sveitsiin, hän teki sieltä käsin laajoja matkoja Etelä-, Keski- ja Pohjois-Eurooppaan osallistuen seurakunnan yleiskokouksiin ja tavaten niissä uskovaisia. Euroopasta palattuaan hän vietti Yhdysvalloissa neljä vuotta ja läksi jälleen pääjohdon lähettämänä v. 1891 uudelle matkalle, tällä kertaa Australiaan. Siellä hän viipyi yhdeksän vuotta ja tuki sekä työn aloittamista uusilla seuduilla että sen kehittämistä edelleen koko suurella Austral-Aasian kentällä. Varsinkin kouluja lääkintätyö saivat häneltä tukea. Sisar White palasi Yhdysvaltoihin v. 1900 ja asui siellä länsirannikolla St. Helenassa Kaliforniassa, kunnes kuoli v. 1915.TA 10.3

    Koko elinaikaisen palveluksensa aikana sisar White vaikutti tehokkaasti kaikkeen seitsemännen päivän adventistien toimintaan. Hän vieraili seurakunnissa, osallistui pääjohdon kokouksiin ja oli mukana, mikäli mahdollista, myös leirikokouksissa. Usein tällainen toiminta kuljetti häntä yhtä mittaa leirikokouksesta toiseen, missä hän puhui sekä seurakunnan jäsenille että suurille yleisöjoukoille.TA 10.4

    Useiden vuosikymmenien aikana hänen kirjoittamiansa artikkeleita ilmestyi säännöllisesti yhdykunnan aikakauslehdissä. Nämä viikoittaiset, innoitetut sanomat vaikuttivat hiljaa, mutta laajalti muovaavasti. Sitä mukaa kuin hänen kirjojaan ilmestyi, niitä luettiin innokkaasti moneen kertaan. Hänen elämäntehtävänään oli näyissä saatujen opetusten ja ilmoitusten esittäminen seurakunnalle ja maailmalle. Hän sai näkyjä jatkuvasti pitkän elämänsä loppuun asti. Hänen varhaisten näkyjensä joukossa oli hänen v. 1858 saamansa valtava näky aiheesta The Great Controversy (Suuri Taistelu). Kuusi kuu-kautta ilmoituksen saamisen jälkeen tämä laaja ainehisto oli valmis julkaistavaksi. Ensiksi ilmestyi pieni kirja Spiritual Gifts osa I, »The Great Controversy between Christ and His Angels and Satan and His Angels». (Early Writings, suom. Hengellisiä kokemuksia, jakso Hengelliset lahjat). Monissa myöhemmissä näyissä sisar Whitelle esitettiin enemmän tuon suuren taistelun tärkeitä yksityiskohtia, ja niin hän kirjoitti näyt uudelleen 1870—80-luvuilla neliosaiseksi kirjaksi Spirit of Prophecy, ja myöhemmin Aikakausien taistelu- (Conflict of the Ages) nimiseksi kirjasarjaksi. Tämä sarja käsitti teokset Patriarchs and Prophets, Prophets and Kings, The Desire of Ages, Acts of the Apostles ja The Great Controversy (Suuri Taistelu). Sisar Whiten kynästä on lähtenyt muitakin teoksia, jotka ovat levittäneet laajalti hyvää hengellistä vaikutusta. Näitä kirjoja ovat The Ministry of Healing (Kodin Suuri Lääkäri), Christ’s Object Lessons (Kristuksen Vertaukset), Education, Thoughts from the Mount of Blessing (Ajatuksia siunauksen vuorelta), Gospel Workers, Colporteur Evangelist (Kolportöörievankelista), Counsels to Parents, Counsels to Teachers ja Counsels to Students. Miljoonat ovat lukeneet kuudellakymmenellä kielellä julkaistun Steps to Christ (Tie Kristuksen luo).TA 10.5

    V. 1909 sisar White oli mukana Washingtonissa, D.C. pidetyssä pääjohdon kokouksessa. Hän oli tällöin 81-vuotias ja tämä oli hänen viimeinen matkansa Amerikan mantereen halki. Seuraavat viisi vuotta hän kirjoitteli artikkeleita yhdyskuntamme aikakauslehtiin ja toimitti kirjojaan julkaisukuntoon. Vähää ennen kuolemaansa hän kirjoitti: »Jatkuipa elämäni tai ei, niin kirjoitukseni puhuvat jatkuvasti, ja niiden työ edistyy ajan loppuun saakka.»— Writing and Sending Out of the Testimonies for the Church, ss. 12, 13.TA 11.1

    Vaikka sisar White suorittikin kirjallista työtä v:n 1915 alkuun asti, hän ei enää kolmena viimeisenä elinvuotenaan sentään kirjoittanut sellaisella tarmolla, mikä oli ollut ominaista hänen työssään koko hänen pitkän elämänsä ajan. Rohkein mielin ja täysin luottaen Lunastajaansa hän nukkui kuolonuneen kodissaan heinäkuun 16 pnä 1915 ja laskettiin haudan lepoon puolisonsa ja kahden lapsensa viereen Oak Hill-hautausmaahan Battle Creekissä, Michiganissa.TA 12.1

    Seitsemännen päivän adventistit ovat aina ymmärtäneet, että sisar Whiten toiminta »Herran sanansaattajana» on sen Ilmes-tyskirjan ennustuksen (Ilm. 12:17; 19:10) täyttymystä, jonka mukaan jäännösseurakunnalla, joka »pitää Jumalan käskyt» myös »,on Jeesuksen todistus — joka ‘on profetian henki’». He näkevät hänen työssään sen profetian lahjan, josta Paavali pu-huu Ef. 4:9—13:nnessa ja jonka hän sijoittaa seurakunnassa muiden lahjojen joukkoon, »tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi»ja »Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa.»TA 12.2

    Sisar Whiten pitkän elämänsä aikana saamat ilmestykset olivat sopusoinnussa niiden Jumalan määräämien tarkoitusten kanssa, joista Hän oli ilmoittanut Israelille: »Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa.»4. Moos. 12:6. Luonteeltaan hänen työnsä muistutti suuresti muinaisen Israelin johtajan toimintaa, mistä Hoos. 12:13 sanoo: »Profeetan kautta vei Herra Israelin Egyptistä pois, ja profeetta sitä paimensi.»TA 12.3

    Naapurit ja ystävät tunsivat sisar Whiten hartaaksi ja jumaliseksi kristityksi naiseksi. Hänen elämästään ja työstään American Biographical Historyn toimittaja sanoi v. 1878 seuraavaa:TA 12.4

    »Mrs. White on sielunelämältään harvinaisen tasapainoinen. Hänen huomattavimpia luonteenpiirteitään ovat hyväntahtoisuus, hengellisyys, tunnollisuus ja ihanteellisuus. Näillä henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan hän saa lämpimiksi ystävikseen kaikki, joiden kanssa hän joutuu tekemisiin, ja innoittaa heidät kaikki luottamaan täydellisesti hänen vilpittömyyteensä. Siitä huolimatta, että hän on monet vuodet toiminut julkisessa työssä, hän on säilynyt yhtä vaatimattomana ja rehellisenä, kuin hän on ollut nuoruudestaan saakka.TA 12.5

    Puhujana Mrs. White on menestyksellisimpiä niistä harvoista naisista, jotka tässä maassa ovat parin viime vuosikymmenen aikana tulleet huomattaviksi luennoitsijoina. Hänen äänielimensä ovat jatkuvasta käytöstä niin voimistuneet, että hänen äänenkäyttönsä on tullut harvinaisen kantautuvaksi ja voimakkaaksi. Hänen ääntämisensä on niin voimakasta ja selvää, että hänen puheensa kuuluu selvästi puolentoista kilometrin päähän hänen puhuessaan ulkosalla. Yksinkertaisuudestaan huolimatta hänen kielenkäyttönsä on aina vaikuttavaa ja kaunista. Innostuessaan hän on usein ihmeteltävän kaunopuheinen ja saa suurimmatkin kuulijakunnat ääneti tarkkaamaan hänen puhettaan tuntikausia ilman kärsimättömyyden tai väsymyksen merkkiäkään.TA 13.1

    Hänen esityksensä ovat aina luonteeltaan käytännöllisiä ja käsittelevät pääasiassa kotoisia velvollisuuksia, lasten uskonnollista kasvatusta, raittiutta ja muuta sellaista. Herätyskokouksissa hän on aina kaikkein vaikuttavin puhuja. Hän on usein puhunut mieliaineistaan suunnattoman suurille kuulijakunnille isoissa kaupungeissa ja aina saanut osakseen suurta suosiota. Niinpä Massachusettsissa eräässä tilaisuudessa 20.000 henkilöä kuunteli häntä toista tuntia erittäin tarkkaavasti.TA 13.2

    Mrs. White on kirjoittanut lukuisia teoksia, joilla on ollut laaja levikki. Hänen kirjoituksensa ovat yhtä koruttomia ja käytännöllisiä kuin hänen puheensakin. Ne koskettelevat perhepiirin kotielämää sellaisella tavalla, että se kiinnittää puoleensa vilpittömän lukijan huomion ja pääsee opettamaan hänelle käytännöllisen elämän vakavia velvollisuuksia.» — American Biografical History of Eminent and Self-Made Men of the State of Michigan (Third Congressional District), s. 108.TA 13.3

    Työtoverit, seurakunta ja perheen jäsenet pitivät ja kunnioittivat Mrs. Whitea uhrautuvana äitinä ja uutterana, anteliaana ja väsymättömänä uskonnollisena työntekijänä. Hän ei milloinkaan ollut seurakunnassaan missään virassa. Hän ei koskaan kehoittanut toisia tarkkaamaan häntä, eikä hän koskaan käyttänyt lahjaansa hankkiakseen sen avulla itselleen taloudellista menestystä tai ihmisten suosiota. Hän pyhitti elämänsä ja kaikkensa Jumalan asialle.TA 13.4

    Sisar Whiten kuoltua erään tunnetun viikkolehden toimittaja päätti selostuksensa hänen tuloksellisesta elämästään seuraavasti: »Hän uskoi ehdottoman rehellisesti ilmestyksiinsä. Hänen elämänsä oli niiden arvon mukaista. Hänessä ei ollut vähääkään hengellistä ylpeyttä, eikä hän tavoitellut mitään alhaista hyötyä. Hän eli ja toimi kunnioitettavan naisprofeetan tavalla.»— The Independent, elokuun 23 päivänä 1915.TA 14.1

    Ellen G. Whiten julkaisutoimikunta.

    Larger font
    Smaller font
    Copy
    Print
    Contents