Jumala on ottanut johtoonsa kansan

Jumala on ottanut johdettavakseen kansan, joka täysin yksimielisenä seisoo iankaikkisen totuuden korokkeella. Kristus antoi itsensä maailmalle »puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee». Tiit. 2:14. Tämän puhdistusvaiheen tarkoituksena on seurakunnan puhdistaminen kaikesta vääryydestä sekä erimielisyyden ja riidan hengestä, jotta sen jäsenet rakentaisivat eivätkä hajottaisi, ja keskittäisivät kaikki voimansa heille uskottuun suureen työhön. Jumalan tarkoitus on, että kaikki Hänen lapsensa tulevat uskon yhteyteen. Juuri ennen ristiinnaulitsemistaan Kristus rukoili, että Hänen opetuslapsensa olisivat yhtä, niinkuin Hän oli yhtä Isänsä kanssa, jotta maailma uskoisi, että Isä oli lähettänyt Hänet. Tämä mitä liikuttavin ja ihmeellisin rukous on kantautunut läpi aikakausien meidän päiviimme asti, sillä näin Hän rukoili: »Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun.» Joh. 17:20.TA 422.2

Miten hartaasti tulisikaan Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvien pyrkiä vastaamaan tähän rukoukseen omassa elämässään! Monet heistä eivät käsitä seurakuntayhteyden pyhyyttä eivätkä halua alistua seurakunnan kuriin ja järjestykseen. Heidän jokapäiväiset tekonsa osoittavat, että he korottavat oman arvostelunsa yhteisen seurakunnan mielipiteen yläpuolelle, eivätkä he huolellisesti valvo itseään ollen lietsomatta vastustuksen henkeä seurakunnan ääntä vastaan. Seurakunnan vastuunalaisissa asemissa olevissa saattaa olla samanlaisia virheitä kuin muissakin ihmisissä ja he saattavat tehdä vääriä ratkaisuja, mutta siitä huolimatta on Kristuksen seurakunnalle maan päällä annettu sellainen arvovalta, johon ei voi suhtautua kevytmielisesti. Ennen ylösnousemustaan Kristus antoi seurakunnal-leen tämän vallan: »Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.» Joh. 20:23.TA 423.1

Seurakuntaan kuulumista ei tule kevytmielisesti tehdä merkityksettömäksi. Kun joittenkin Kristuksen seuraajiksi tunnus-tautuvien suunnitelmia on vastustettu, tai kun heidän äänensä ei ole päässyt niin hallitsevaksi tekijäksi seurakunnassa kuin he katsovat ansaitsevansa, he uhkaavat luopua siitä. Mutta jos he jättäisivät seurakunnan, he joutuisivat itse kärsimään siitä eniten, sillä vetäytymällä pois sen vaikutuspiiristä he antautuisivat kokonaan maailman kiusausten valtaan.TA 423.2