Uskollinen Aabraham

Mieleeni tulee uskollinen Aabraham, joka kuuliaisena yönäyssä Beersebassa saamalleen taivaalliselle käskylle lähtee matkalle yhdessä Iisakin kanssa. Hän näkee ikään kuin edessään sen vuoren, jonka Jumala jo kaukaa on osoittanut hänelle uhripaikaksi. Hän ottaa polttouhripuut palvelijansa selästä ja siirtää ne uhrattavan poikansa, Iisakin selkään. Sitten hän pukeutuu mielen lujuuteen ja tuskalliseen päättäväisyyteen, val-miina suorittamaan sen, minkä Jumala vaatii häneltä. Sydän murtumaisillaan hän ottaa tulen voimattomaan käteensä, niin että Iisak kysyy: Isäni, tässä ovat tuli ja halot, mutta missä on uhrieläin? Mutta Aabraham ei vielä silloin pysty vastaamaan siihen!TA 333.2

Isä ja poika rakentavat yhdessä alttarin, ja Aabrahamin kauhea hetki lähestyy, jolloin hänen täytyy ilmoittaa Iisakille se, mikä on murehduttanut hänen sieluaan koko tuon pitkän matkan, että Iisak itse on uhri. Iisak ei enää ole poika, vaan täysikasvuinen nuori mies. Hän olisi voinut kieltäytyä suostumasta isänsä aikomukseen, jos hän olisi tahtonut. Hän ei sano isäänsä hulluksi eikä hän edes koeta muuttaa hänen suunnitelmaansa. Hän luottaa isänsä rakkauteen ja siihen, ettei tämä toimittaisi näin kauheata uhria, ainoaa poikaansa poltettavaksi, ellei Jumala olisi käskenyt häntä tekemään niin. Vapisevin, rakastavin käsin säälivä isä sitoo Iisakin, koska Jumala on niin käskenyt. Poika alistuu uhrattavaksi, koska hän luottaa isänsä vil- pittömyyteen. Mutta kaiken ollessa valmiina, kun isän usko ja pojan alistuvaisuus on täysin koeteltu, Jumalan enkeli tarttuu Aabrahamin ojennettuun käteen, joka on antamaisillaan kuoliniskun pojalleen, ja sanoo hänelle, että se riittää jo. »Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.» 1 Moos. 22:12.TA 333.3

Tämä Aabrahamin uskon teko on kirjoitettu muistiin meille opiksi ja avuksi. Se opettaa meille tärkeän asian, luottamaan Jumalan määräyksiin, olivat ne miten vaativia ja viiltäviä tahansa. Samalla se opettaa lapsia olemaan kaikessa alamaisia vanhemmilleen ja Jumalalle. Aabrahamin kuuliaisuus osoittaa, et-tei meillä ole mitään, mikä olisi liian kallista uhrattavaksi Jumalalle.TA 334.1