Käsittämätön rakkaus

Kuka voi käsittää tässä ilmennyttä rakkautta? Enkelijoukko katseli ihmetellen ja murheellisena Häntä, joka oli ollut taivaan majesteetti ja kantanut kunnian kruunua ja joka nyt kantoi orjantappuraseppeltä ja oli raivoisan rosvojoukon vimman uhrina, roskajoukon, jota Saatanan viha kiihotti mielettömään raivoon. Katso, miten kärsivällisesti Hän kärsii! Hänen päässään on orjantappuraseppele. Hänen sydänvertaan vuotaa jokaisesta raadellusta suonesta. Kaikki tämä tapahtui synnin tähden! Mikään muu ei olisi voinut saada Kristusta jättämään kunniaansa ja majesteettiuttaan taivaassa ja tulemaan synnilliseen maailmaan, joutuakseen niiden halveksimaksi, häpäisemäksi ja hylkäämäksi, joita Hän tuli pelastamaan, ja kärsiäkseen vihdoin ristinkuoleman, kuin iankaikkinen, lunastava rakkaus, mikä aina tulee pysymään syvällisenä arvoituksena.TA 211.1

Ihmetelkää, oi taivaat, hämmästy, oi maa! Katselkaa ahdistajia ja ahdistettuja! Sankka väkijoukko ympäröi maailman Vapahtajan. Pilkkaja ivahuudot kaikuvat karkeiden, herjaavien kirosanojen joukossa. Tunteettomat heittiöt ilkkuvat Hänen halpaa syntyperäänsä ja vaatimatonta elämäänsä. Ylipapit ja vanhimmat pilkkaavat väitettä, että Hän olisi Jumalan Poika, ja karkea pila ja loukkaava nauru kulkevat suusta suuhun. Saatana oli saanut palvelijoittensa mielen kokonaan valtaansa. Suuremman tehon aikaansaamiseksi hän aloittaa ylimmäisistä papeista ja vanhimmista ja täyttää heidät uskonnollisella raivolla. He ovat saman saatanallisen hengen vallassa, mikä johtaa kaikkein alhaisimpia ja paatuneimpia roistoja. Turmeltunut yksimielisyys yhdistää kaikkien tunteita, tekopyhistä papeista ja vanhimmista aina syvimmälle vajonneeseen hylkiöön saakka. Kristus, Jumalan kallis Poika, tuotiin esiin ja risti asetettiin Hänen harteilleen. Jokaisella askeleella Hänen haavoistaan vuoti verta maahan. Katkerien vihollisten ja tunteettomien katselijoiden tungeksiessa suunnattomana joukkona Hänen ympärillään Hänet viedään ristiinnaulittavaksi. »Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.» Jes. 53:7.TA 211.2