Seuraus vanhempien laiminlyönnistä

Vanhemmat eivät aloita ajoissa. He eivät kukista ensimmäistä mielenpurkausta, ja lapset kasvavat itsepäisiksi. Tämä itsepäisyys lisääntyy ja lujittuu lapsen kasvaessa ja vahvistuessa. Jotkut lapset pitävät vanhemmiksi tultuaan luonnollisena, että heidän täytyy saada toimia oman mielensä mukaan ja että heidän vanhempiensa täytyy alistua heidän toivomuksiinsa. He odottavat vanhempiensa palvelevan heitä. Rajoitukset harmittavat heitä ja kun he varttuvat niin suuriksi, että voisivat auttaa vanhempiaan, he eivät ota kantaakseen heille kuuluvaa vel-vollisuutta. Heidän ei ole tarvinnut kantaa vastuuta, ja niin he ovat kasvaneet sellaisiksi, ettei heistä ole hyötyä kotona eikä muualla. Heillä ei ole yhtään kestävyyttä. Vanhemmat ovat kantaneet taakan ja ovat sallineet heidän kasvaa joutilaina ja totuttamatta heitä järjestykseen, ahkeruuteen tai taloudellisuu-teen. Heitä ei ole totutettu kieltäytymään, vaan heitä on lellitty ja hemmoteltu, ja heidän mielitekonsa on tyydytetty, niin että he ovat käyneet terveydeltään heikoiksi. Heidän tapansa ja käytöksensä eivät ole miellyttäviä. He ovat itse onnettomia ja tekevät ympäristönsäkin onnettomaksi. Ja vaikka he ovat vielä lapsia ja kurinpidon tarpeessa, heidän sallitaan mennä ulos ja osallistua nuorten rientoihin, missä toinen vaikuttaa turmelevasti toiseen.TA 70.2

Jumalan kirous kohdistuu varmasti uskottomiin vanhempiin. He eivät ainoastaan kylvä ohdakkeita, jotka haavoittavat heitä täällä, vaan heidän on tulevalla tuomiolla vastattava uskotto muudestaan. Monet lapset tulevat tuomiolla moittimaan vanhempiaan siitä, etteivät nämä hillinneet heitä, ja syyttävät heitä tuhostaan. Vanhempien väärä myötätunto ja sokea rakkaus saa heidät suvaitsemaan lastensa virheitä ja jättämään ne korjaamatta, minkä seurauksena heidän lapsensa joutuvat kado-tukseen ja heidän sielunsa veri vaaditaan uskottomilta vanhemmilta.TA 70.3

Lapset, jotka siten kasvatetaan kuritta, joutuvat Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvina oppimaan kaiken. Heidän lapsuutensa kasvatus vaikuttaa heidän koko uskonnolliseen kokemukseensa. Usein ilmenee samaa omapäisyyttä, samaa kieltäymyksen puutetta, samaa kärsimättömyyttä nuhdeltaessa, samaa itserakkautta ja haluttomuutta turvautua toisten neuvoon tai olla toisten mielipiteiden vaikuttamana, samaa velttoutta, velvollisuuden väistämistä ja vastuuntunnon puutetta. Kaikki tämä näkyy heidän suhteestaan seurakuntaan. Sellaisten on mahdollista voittaa, mutta miten ankara onkaan heidän taistelunsa, miten katkera heidän kamppailunsa! Miten vaikea heidän onkaan sopeutua täydelliseen kuriin, mikä heidän on välttämättä omaksuttava saadakseen jalon kristillisen luonteen! Mutta ennen kuin he lopulta voittavat, heidän sallitaan ennen heidän muuttamistaan nähdä, miten lähellä ikuisen tuhon jyrkännettä he oli-vat, sentähden että heiltä puuttui oikea kasvatus nuorena ja etteivät he lapsena olleet oppineet alistumaan.TA 71.1